itsesääli on taito-ja sen me kaikki voimme oppia.

useammin kuin ei, kun ”terapeuttitilassa” muistutan asiakkaitani siitä, että samalla kun teemme kovasti töitä unohtaaksemme käyttäytymismallit, jotka eivät enää palvele meitä, pyrimme myös edistämään itsesääliä. Se on olennainen osa työtä!

vaikka joillekin meistä voi olla helppoa kyetä tuntemaan ja ilmaisemaan myötätuntoa toisia kohtaan, on usein vaikeaa ulottaa sama myötätunnon tunne omaa itseä kohtaan (sen sijaan näen paljon itsensä häpäisemistä, syyttelyä ja syyllisyydentunteita-kaikki mahdollisuudet harjoittaa itsesääliä).

mutta mitä tarkoitan itsesäälillä? Myötätunnossa on laajemmin kyse tietoisuudesta toisten ihmisten kokemasta hädästä ja halusta auttaa. Minulle itsesääliylpeys on sitä, että omaksuu saman tunteen ja soveltaa sitä itseensä.

jokainen tarvitsee tukea matkallaan paranemiseen ja kasvuun. Ja miksei se tuki tulisi myös sisältä?

ajattele itsesääliä, ei siis päämääränä, vaan välineenä matkallasi.

esimerkiksi omalla itserakkausmatkallani koen edelleen ahdistuksen hetkiä, kun en tee jotain ”täydellisesti” tai teen virheen, joka voi käynnistää häpeäkierteen.

äskettäin kirjoitin väärän alkamisajan ensimmäiselle sessiolle asiakkaan kanssa, joka sai minut aloittamaan 30 minuuttia myöhemmin kuin he odottivat. Hyi.

tämän tajutessani saatoin tuntea sydämeni uppoavan rinnassani adrenaliinipumpulla ja poskissani syvällä kuumuuden huuhtelulla. Mokasin täysin-ja kaiken lisäksi tein sen asiakkaan edessä!

mutta kun olin tietoinen näistä aistimuksista, pystyin sitten hengittämään niihin hidastaakseni niitä. Kutsuin itseni (hiljaa tietenkin) vapauttamaan häpeän tunteet ja jauhautumaan istunnon vakauteen. Muistutin itselleni, että olen ihminen-ja on enemmän kuin OK, että asiat eivät mene koko ajan suunnitelmien mukaan.

sieltä päästin itseni oppimaan tästäkin rähinästä. Pystyin luomaan itselleni paremman systeemin. Tarkistin myös asiakkaani kanssa, että voisin tukea heitä sen sijaan, että palelisin tai vetäytyisin pois häpeästä.

kävi ilmi, että he olivat ihan ok, koska he saattoivat nähdä minut ennen kaikkea myös ihmisenä.

niin, miten opin hidastamaan näissä hetkissä? Se auttoi alkuun kuvittelemalla, että kokemukseni kerrotaan minulle kolmannessa persoonassa.

se johtuu siitä, että useimmille meistä voimme kuvitella tarjoavamme myötätuntoa jollekin toiselle paljon paremmin kuin itse (yleensä siksi, että olemme harjoitelleet edellistä paljon enemmän).

sieltä voin sitten kysyä itseltäni: ”miten tarjoaisin myötätuntoa tälle ihmiselle?”

ja osoittautuu, että nähdyksi tuleminen, tunnustaminen ja tukeminen olivat yhtälön keskeisiä osia. Annoin itselleni hetken aikaa astua taaksepäin ja miettiä sitä, mitä näin itsessäni, tunnustin ahdistuksen ja syyllisyyden, ja sitten tuin itseäni ryhtymään toimenpiteisiin tilanteen parantamiseksi.

kun näin sanotaan, ei itsesäälin vaaliminen ole mikään pikkuseikka. Ennen kuin jatkamme, haluan kunnioittaa sitä. Se, että olet halukas ja avoin edes tutkimaan, mitä tämä saattaa merkitä sinulle, on tärkeintä.

se on se osa, johon aion kutsua sinut sitoutumaan edelleen nyt kolmella yksinkertaisella askeleella.