vastaus löytyy ainutlaatuisesta maantieteestä ja historiasta – Singaporen strategisesta sijainnista Intian ja Kiinan välisellä merireitillä, sen erinomaisesta satamasta ja sen visionäärisen perustajan Sir Thomas Stamford Rafflesin myöntämästä vapaakauppasataman asemasta. Vaikka Sir Stamford Raffles loi puitteet Singaporen varhaiselle menestykselle, se oli Singaporen entinen pääministeri, edesmennyt Mr. Lee Kuan Yew, joka muovasi Singaporen olemassaolon ensimmäisen neljännesvuosisadan itsenäisenä kansakuntana ja määritteli tien sen nykyiseen menestykseen. Seuraavassa on lyhyt historia maan alkuperää siirtomaa etuvartioasemasta kehittynyt kansakunta, joka se on tänään.

myyttinen alkuperä

viimeaikaiset tutkimukset ovat vahvistaneet, että Leijonat eivät ole koskaan vaeltaneet Singaporessa. Alkuperäinen legenda oli kuitenkin, että kauan sitten, 1300-luvulla Sumatralainen prinssi huomasi suotuisan pedon rantautuessaan saarelle ukkosmyrskyn jälkeen, jonka hänelle kerrottiin olevan ’leijona’. Nimi Singapore tuleekin malaijinkielisistä sanoista ”Singa” tarkoittaa leijonaa ja ”Pura” kaupunkia. Ennen eurooppalaista asutusta nykyisin Singaporena tunnetulla saarella sijaitsi malaijilainen kalastajakylä, ja siellä asui useita satoja alkuperäisasukkaita Oranglauteja.

nykyisen Singaporen perustaminen

vuoden 1818 lopulla Lordi Hastings – Intian Brittiläinen kenraalikuvernööri – nimitti kenraaliluutnantti Sir Stamford Rafflesin perustamaan kauppa-aseman Malaijan niemimaan eteläkärkeen. Britit laajensivat valtaansa Intiaan ja heidän kauppansa Kiinan kanssa laajeni. He näkivät tarpeelliseksi käyntisataman ”kauppalaivastonsa kunnostamiseksi, elvyttämiseksi ja suojelemiseksi” sekä estääkseen hollantilaisten etenemisen Itä-Intiassa.
kartoitettuaan muita lähisaaria vuonna 1819 Sir Stamford Raffles ja muu Britannian Itä-Intian kauppakomppania nousivat maihin Singaporessa, josta piti tulla heidän strateginen kauppa-asemansa maustereitin varrella. Lopulta Singaporesta tuli yksi brittiläisen imperiumin tärkeimmistä kaupallisista ja sotilaallisista keskuksista. Saari oli brittien kolmas hankinta Malaijan niemimaalta Penangin (1786) ja Malakan (1795) jälkeen. Näistä kolmesta brittiläisestä siirtokunnasta (Singapore, Penang ja Malakka) tuli vuonna 1826 Brittiläisen Intian hallitsemat suorat siirtokunnat. Vuoteen 1832 mennessä Singaporesta tuli kolmen alueen hallintokeskus. 1. huhtikuuta 1867 Straightsin siirtokunnasta tuli kruununsiirtomaa, ja sitä hallitsi kuvernööri, joka toimi Lontoon Colonial Officen alaisuudessa.

Britannian linnoituksen löystyminen

brittijoukot luovuttivat Singaporen Japanilaisjoukoille toisessa maailmansodassa. Britannian pääministeri Winston Churchill kuvaili tätä”Britannian historian pahimmaksi katastrofiksi ja suurimmaksi antautumiseksi”. Sodan jälkeen maa kohtasi huikeita ongelmia: korkea työttömyys, hidas talouskasvu, riittämätön asuminen, rappeutuva infrastruktuuri, työlakot ja yhteiskunnalliset levottomuudet. Siitä huolimatta se herätti paikallisen väestön keskuudessa poliittisen heräämisen ja näki kolonialismin vastaisten ja kansallismielisten tunteiden nousun, jota leimasi iskulause ”Merdeka”, joka tarkoittaa malaijin kielellä ”itsenäisyyttä”.
vuonna 1959 Singaporesta tuli itsehallinnollinen valtio Brittiläisen imperiumin sisällä, Yusof bin Ishakin ollessa sen ensimmäinen Yang de-Pertuan Negara (malaijiksi ”joku joka on etevä valtiomies”) ja Lee Kuan Yewin ollessa sen ensimmäinen ja pitkäaikainen pääministeri (hän toimi vuoteen 1990). Ennen liittymistään Malesian liittovaltioon yhdessä Malaijan, Sabahin ja Sarawakin kanssa Singapore julistautui itsenäiseksi Britanniasta yksipuolisesti elokuussa 1963. Kaksi vuotta myöhemmin vuonna 1965 Singapore erosi Malesian liittovaltiosta sen jälkeen, kun Singaporen hallituksen suuren poliittisen puolueen, People ’ s Action Partyn (PAP) ja Kuala Lumpurin hallituksen välille syntyi kiivaita ideologisia ristiriitoja. 9.elokuuta 1965 Singapore sai virallisesti suvereniteetin. Yusof Bin Ishak vannoi virkavalansa maan ensimmäisenä presidenttinä ja Lee Kuan Yew jatkoi pääministerinä.
itsenäistymisen myötä tuli synkkiä, ellei jopa epävarmoja talousnäkymiä. Singapore: A Country Study (1989) – lehden toimittajan Barbara Leitch Lepoerin mukaan: ”Erottaminen Malesiasta merkitsi Singaporen taloudellisen takamaanmenetystä, ja Indonesian Singaporeen ja Malesiaan kohdistama sotilaallisen yhteenoton politiikka oli kuivattanut entrepotin siltä suunnalta.”Saman kirjan mukaan Singapore menetti myös 20 prosenttia työpaikoistaan, kun Britannia ilmoitti irtautuvansa saaren tukikohdista vuonna 1968.

tie menestykseen

Singaporen lannistamisen sijaan nämä ongelmat motivoivat Singaporen johtoa keskittymään maan talouteen. Kanssa Cambridge koulutettu asianajaja Lee Kuan Yew sen ruorissa, Singaporen hallitus oli aggressiivinen edistää vientiin suuntautuneita, työvoiman laaja teollistumisen kautta ohjelman kannustimia houkutella ulkomaisia investointeja. Loppujen lopuksi Singaporella oli vielä strateginen sijainti edukseen.
vuoteen 1972 mennessä neljännes Singaporen teollisuusyrityksistä oli joko ulkomaisessa omistuksessa tai yhteisyrityksiä, ja sekä Yhdysvallat että Japani olivat suuria sijoittajia. Singaporen vakaan poliittisen ilmapiirin, suotuisien investointiolosuhteiden ja maailmantalouden nopean kasvun seurauksena maan bruttokansantuote (BKT) kasvoi vuosittain kaksinumeroisesti.
1960-luvun lopun ja 1970-luvun taloudellisen nousukauden myötä yksityiselle sektorille syntyi uusia työpaikkoja. Valtion tarjoama tuettu asuminen, koulutus, terveyspalvelut ja julkinen liikenne synnyttivät uusia työpaikkoja julkiselle sektorille. Vakuutusalan keskusrahasto, maan kattava sosiaaliturvajärjestelmä, jota ylläpidettiin työnantajan ja työntekijän pakollisilla maksuilla, tarjosi tarvittavan pääoman valtion hankkeisiin ja taloudellisen turvan maan vanhoille työntekijöille.
1970-luvun lopulla hallitus muutti strategista painopistettään taito-ja teknologiapainotteiseen, korkean lisäarvon teollisuuteen ja pois työvoimavaltaisesta valmistuksesta. Erityisesti tietotekniikka sai etusijan laajentumisessa, ja Singaporesta tuli vuonna 1989 maailman suurin levyasemien ja levyasemien osien tuottaja. Samana vuonna 30 prosenttia maan bruttokansantuotteesta tuli teollisuuden ansioista.
Singaporen kansainvälinen ja rahoituspalvelusektori oli ja on edelleen yksi nopeimmin kasvavista taloussektoreista, ja sen osuus maan bruttokansantuotteesta oli 1980-luvun lopulla lähes 25 prosenttia. samana vuonna Singapore sijoittui Hongkongin rinnalle aasian kahdeksi tärkeimmäksi finanssikeskukseksi Tokion jälkeen. Vuoteen 1990 mennessä Singaporessa toimi yli 650 monikansallista yritystä sekä useita tuhansia rahoituslaitoksia ja kauppayrityksiä. Poliittisella rintamalla Goh Chok Tong seurasi Lee Kuan Yewiä vuonna 1990 ja vuonna 2004 Singaporen kolmanneksi pääministeriksi nousi Lee Hsien Loong, Lee Kuan Yewin vanhin poika.

Singaporelainen identiteetti

5,638 miljoonasta singaporelaisesta 3,285 miljoonaa on Singaporelaisia ja noin 0,533 miljoonaa Singaporelaisia. Kiinalaiset, malaijit ja intialaiset muodostavat maan kolme virallista etnistä ryhmää. Näin monietnisen väestön kanssa maan johto visioi singaporelaista identiteettiä, joka vaatii ”karua individualismia, jossa korostetaan huippuosaamista”.
Lisätietoja Singaporen väestöstä, työvoimasta ja väestökehityksestä löytyy Singaporen kansasta.

Yhteenveto

saaren alkumenestys johtui sen roolista kätevällä paikalla ja verovapaana entrepotina Kiinan, Intian ja Malaijien saariston välisessä kolmikantakaupassa. 1800-luvun loppupuolelle tultaessa Singaporen brittien ylikuormat olivat laajentaneet vaikutusvaltaansa koko Malaijan niemimaalle ja Singaporen satama sai runsaasti luonnonvaroja.
kun britit epäonnistuivat Singaporen suojelemisessa Japanilaisten miehitykseltä toisen maailmansodan aikana, he menettivät uskottavuutensa singaporelaisten silmissä. Jälkipyykki herätti kolonialismin ja kansallismielisyyden vastaisia tunteita. Yhdistymisen Malesian kanssa ja sitä seuranneen eron jälkeen Singaporen entisestä siirtomaasatamasta tuli 1970-luvulla globaalin rahoituksen ja kaupan johtava toimija. Nykyään se jatkaa viisasta toimintaansa kansainvälisen kaupan maailmassa, aivan kuten se oli tehnyt 1800-luvulla, ja suuri osa tästä menestyksestä on maan teollistumista edistävän politiikan ja huippuosaamiseen tähtäävien monietnisten ihmisten ansiota.