Rescue timeline – 1962

aseistettuna uudella, maailmanlaajuisella mandaatilla IRC tuli auttamaan itsenäistymiseen pyrkivää mannerta.

27. heinäkuuta 2016

Kuva: Nick Erjavec/IRC

vain muutamassa vuodessa vuoden 1960 molemmin puolin Afrikan yli pyyhkäisi Itsenäisyystaistelujen Aalto. Maaliskuun 1957, jolloin Ghana julistautui itsenäiseksi Isosta-Britanniasta, ja heinäkuun 1962, jolloin Algeria riisti itsenäisyyden Ranskalta verisen sodan jälkeen, 24 Afrikan valtiota vapautti itsensä entisistä siirtomaaisännistään.

useimmissa entisissä Englannin ja Ranskan siirtomaissa itsenäistyminen tapahtui suhteellisen rauhallisesti. Siirtomaahallinnosta siirtyminen ei kuitenkaan aina johtanut rauhaan. Itsenäistyneiden maiden sisäiset konfliktit ja siirtomaavaltojen jatkuva vastarinta eteläisessä Afrikassa pakottivat usein suuret määrät viattomia ihmisiä pakenemaan sisällissotia ja sortavia uusia hallintoja.

kun yli 200 000 angolalaista pakeni maansa Portugalin siirtomaahallintoa ja pakeni läheiseen Zaireen (nykyiseen Kongon demokraattiseen tasavaltaan) vuonna 1962, IRC vastasi nopeasti. Tämä oli IRC: n ensimmäinen aloite Afrikan mantereella ja osoitus järjestön laajentuneesta globaalista tehtävästä ja vastuusta. Toimitimme lääkkeitä ja värväsimme pakolaislääkäreitä lääketieteelliseen avustusohjelmaan. Tri Marcus Wooley, ranskankielinen kirurgi, joka oli itsekin aikoinaan ollut pakolaisena Haitista, lähetettiin Zaireen. Hän hoiti lääkintätarvikkeiden jakelua, suoritti leikkauksia Service d ’ Assist aux Refugies Angolais-klinikalla ja monilla rajaleireillä, joissa hän vieraili. Hän omisti suuren osan ajastaan ensiapu – ja ennaltaehkäisevän hoidon opettamiseen pakolaisille sekä Angolalaisten terveydenhuoltoalan työntekijöiden taitojen parantamiseen. Yhteistyössä katolisten Avustuspalvelujen ja kirkon maailmanpalvelun kanssa IRC pystyi lähettämään angolalaisille pakolaisille 179 000 dollarin arvosta lääkkeitä, runsaasti proteiinia sisältävää ruokaa ja muuta apua. 18 kuukauden jälkeen IRC joutui vetäytymään yhdessä YK: n joukkojen kanssa kapinallisten ja hallituksen joukkojen uusien taistelujen vuoksi. Onneksi paikalliset avustustyöntekijät pystyivät ottamaan ohjelmat vastuulleen.

vuonna 1967 IRC ajautui Nigerian dramaattiseen kriisiin. Voitettuaan itsenäistymisen Britanniasta vuonna 1960 Nigeria muodosti koalitiohallituksen, jota riepottelivat pian kiistellyt vaalit, Ibo-kansan joukkomurhat ja lopulta ibot, jotka väittivät Nigerian kaakkoisosan itsenäiseksi Biafran valtioksi. Seurasi sisällissota ja joukkokuolema. IRC laski muiden järjestöjen kanssa vesille Biafran Joululaivan, joka toimitti iboille 3 000 tonnia ruokaa, lääkkeitä ja muita hengenpelastustarvikkeita. Värväsimme myös nigerialaisia lääkäreitä USA: ssa Vapaaehtoismatkoille Biafraan. Aluksi näytti siltä, että Biafra saattaisi selvitä. Nälänhätä ja Nigerian ylivertainen armeija kuitenkin voittivat itsenäisyystaistelun. Ibot antautuivat vuonna 1970, mutta eivät ennen kuin arviolta miljoona ihmistä oli kuollut.

Biafran kriisin laajuus vangitsi maailman huomion. Suuri yleisö ei kuitenkaan juuri huomannut muita Afrikan mantereen konflikteja. IRC: n raportti ennusti ennalta, mihin suuri osa järjestön energiasta suunnattaisiin tulevina vuosina:

Pakolaisongelmat Afrikassa epäilemättä lisääntyvät ja pahenevat monimutkaisten heimojen, uskonnollisten, rodullisten, kansallisten ja poliittisten konfliktien seurauksena. Biafra on ääriesimerkki, mutta olisi epärealistista olla odottamatta lisää kriisejä . . . IRC: n sitoutuminen pakolaisasiaan edellyttää sen osallistumisen syventämistä Afrikassa.

monia muita kriisejä on kehittynyt, ja IRC On todellakin syventänyt osallistumistamme Afrikkaan, vaikka olemme jatkaneet ydintehtäväämme auttaa kotiseudultaan siirtymään haitoista kotiin.

Tämä kansainvälisen Pelastuskomitean puheenjohtajan George Ruppin järjestön 75-vuotisjuhlan kunniaksi kirjoittama viesti julkaistiin ensimmäisen kerran 30.toukokuuta 2008.