entisen venäläisvakoojan Aleksandr Litvinenkon surmaamisesta tehdyssä julkisessa tutkinnassa on päätelty, että presidentti Putin todennäköisesti hyväksyi hänen salamurhansa. Mutta kuka hän oli ja miksi hänen kuolemansa aiheutti niin kiistaa?

entinen vakooja Aleksandr Litvinenko surmattiin marraskuussa 2006, mikä johti Lontoon ja Moskovan suhteiden synkkenemiseen.

43-vuotias oli ollut KGB: n seuraajan FSB: n upseerina, mutta hän pakeni Britanniaan, jossa hänestä tuli Kremlin kiivas arvostelija. Viimeisinä vuosinaan hänestä tuli myös Britannian kansalainen.

hänen kuoltuaan radioaktiivisella polonium-210: llä, jonka uskotaan olleen annettuna teekupillisessa, kävi ilmi, että yhden lapsen isä oli Britannian salaisen palvelun MI6: n maksama.

”vakava myrkytys”

Litvinenkon väitetään tutkineen Espanjan yhteyksiä Venäjän mafiaan ja suunnitelleen lentämistä Espanjaan entisen agentin Andrei Lugovoin kanssa, joka oli hänen murhansa pääepäilty.

Lontoon keskustassa sijaitsevassa hotellissa 1.marraskuuta 2006 hän joi teetä Lugovoin ja Dmitri Kovtunin kanssa, joka oli myös entinen Venäjän agentti.

Litvinenko sairastui pian tämän jälkeen ja vietti yön oksentaen.

kolme päivää myöhemmin hänet otettiin Barnet General Hospitaliin Pohjois-Lontooseen, jossa hänen tilansa alkoi vähitellen huolestuttaa.

11.marraskuuta hän oli BBC: n venäläispalvelun haastattelussa ja sanoi olevansa ”erittäin huonossa kunnossa” ”vakavan myrkytyksen”jälkeen.

saman haastattelun aikana Litvinenko Putinin hallinnon kriitikko kertoi tutkineensa tappouhkauksia saaneen venäläistoimittaja Anna Politkovskajan murhaa ennen kuin hänet ammuttiin moskovalaisessa kerrostaloasunnossaan toissa kuussa.

17.marraskuuta hänet siirrettiin University College Hospitaliin Lontooseen hänen tilansa heikennyttyä.

hän kuoli kuusi päivää myöhemmin vaimonsa Marinan, isä Walterin ja poikansa Anatolin vierellä.

hänen leskensä on sanonut syyttäneensä Kremliä tämän maatessa kuolemaisillaan sairaalassa sanoen Venäjän presidentin Vladimir Putinin olevan vastuussa ”kaikesta, mitä hänelle tapahtui”. Venäjä kiistää osallisuutensa.

Salamurhajuoniväitteet

syntynyt Voronežin kaupungissa vuonna 1962, Litvinenko liittyi Neuvostoliiton sisäministeriön sotilasyksikköön vuonna 1980 ja tiettävästi liittyi KGB: hen kahdeksan vuotta myöhemmin.

hän nousi everstiluutnantiksi, kun KGB: stä tuli FSB 1990-luvulla.

Putin oli hänen ylin pomonsa FSB: ssä, mutta heidän kerrotaan riitaantuneen FSB: n sisällä tapahtuneesta korruptiosta.

vuonna 1998 Litvinenko pidätettiin epäiltynä virka-asemansa väärinkäytöstä hänen paljastettuaan väitetyn juonen murhata Boris Berezovski, venäläinen pohatta, joka löydettiin kuolleena Ascotin kodistaan maaliskuussa 2013.

hän vietti yhdeksän kuukautta tutkintavankeudessa, ennen kuin hänet vapautettiin syytteistä.

palveluksesta lähdettyään Litvinenko kirjoitti kirjan Blowing up Russia: Terror from Within, jossa hän väitti FSB: n agenttien olleen vastuussa kerrostalojen pommittamisesta Moskovassa ja kahdessa muussa kaupungissa vuonna 1999.

pommituksista syytettiin Tšetšeeniseparatisteja ja hänen kirjansa mukaan niitä käytettiin tekosyynä Venäjän toiselle hyökkäykselle Tšetšeniaan.

Litvinenko pakeni Britanniaan vuonna 2000 vedoten vainoihin ja sai turvapaikan. Hänen uskotaan ottaneen Britannian kansalaisuuden vuonna 2006.

hänen kuolemansa jälkeen epäilykset kohdistuivat Lugovoihin ja Kovtuniin, kahteen venäläiseen, jotka hän oli tavannut teellä Millennium-hotellissa.

Litvinenkon kuoleman tutkinnassa kuultiin, että hänet mahdollisesti myrkytettiin poloniumilla myös kuolemaa edeltävänä lokakuussa, aiemmassa tapaamisessa epäiltyjen kanssa yksityisessä turvallisuusfirmassa Mayfairissa Lontoon keskustassa.

Litvinenkon tapaus

• 23.11.2006 – Litvinenko kuoli kolme viikkoa sen jälkeen, kun oli juonut teetä entisen agenttinsa Andrei Lugovoin kanssa ja Dmitri Kovtun Lontoossa
• 24.11.2006 – hänen kuolemansa katsotaan aiheutuneen polonium-210: stä
• 22.5.2007 – Britannian syyttäjänviraston johtaja päättää, että Lugovoita olisi syytettävä Litvinenkon murhasta
• 31.5.2007 – Lugovoi kiistää osallisuutensa hänen kuolemaansa, mutta sanoo Litvinenkon olleen brittiläinen vakooja
• 5.7.2007 – Venäjä kieltäytyy virallisesti luovuttamasta Lugovoita, sanoen, että sen perustuslaki ei salli sitä
• touko-kesäkuu 2013 – Litvinenkon kuoleman tutkinta viivästyy, koska kuolemansyyntutkija päättää, että julkinen tutkinta olisi parempi, koska se voisi kuulla joitakin todisteita salassa
• heinäkuu 2013 – ministerit sulkevat pois julkisen tutkinnan
• Jan 2014 – Marina Litvinenko korkeimman oikeuden taistelussa julkisen tutkinnan pakottamiseksi
• 11 helmikuu 2014 – High oikeus sanoo sisäministeriön toimineen väärin sulkiessaan tutkimuksen pois ennen kuolemansyyntutkinnan lopputulosta
• heinäkuu 2014 – kotimaan ilmoittama julkinen tutkimus Office
• January 2015 – Public inquiry begins

sisäministeriön oikeuslääketieteellinen patologi tohtori Nathaniel Cary sanoi, että Litvinenkon ruumista oli oikein kuvailtu ”vaarallisimmaksi… koskaan toteutettu länsimaissa”. Hän ja hänen kollegansa joutuivat käyttämään valkoisia pukuja, suojakäsineitä ja erikoishuppuja, joihin pumpattiin prosessin aikana ilmaa suodattimen läpi.

kyseisen tutkimuksen tulokset viittasivat siihen, että Litvinenko oli kuollut myrkytettyään hänet radioaktiivisella aineella polonium-210.

kiihkeä poliisitutkinta johti siihen, että useita tiloja eristettiin hetkeksi, kun oikeuslääketieteen tutkijat testasivat radioaktiivisen aineen jäämiä.

positiivisiksi testattuja paikkoja olivat muun muassa Millennium-Hotelli, abrakadabran sylitanssiklubi ja Emiratesin jalkapallostadion, jossa Lugovoi oli katsellut Arsenalin peliä CSKA Moskovaa vastaan.

kävi myös ilmi, että hän oli tavannut italialaisen akateemikon Mario Scaramellan Itsu sushi-ravintolassa Lontoon keskustassa, jossa hänen kerrotaan saaneen asiakirjoja FSB: n pitkäaikaisen kriitikon Politkovskajan kuolemasta.

jälkiä löytyi myös kahdesta koneesta Heathrow ’ n lentokentällä, Britannian suurlähetystöstä Moskovassa ja asunnosta Hampurissa Saksassa, jotka on yhdistetty Kovtuniin.

noin 700 ihmistä jouduttiin testaamaan radioaktiivisen myrkytyksen varalta, mutta kukaan heistä ei sairastunut vakavasti.

luovutus evättiin

kahden kuukauden tutkinnan jälkeen Scotland Yardin etsivät luovuttivat kansion silloiselle syyttäjänviraston johtajalle Sir Ken Macdonaldille, joka ilmoitti toukokuussa 2007 suosittelevansa Lugovoita syytettäväksi murhasta.

Lugovoi ja Kovtun kiistivät molemmat olevansa vastuussa kuolemasta.

lehdistötilaisuudessa Moskovassa Lugovoi korosti toistuvasti syyttömyyttään ja väitti Litvinenkon olevan brittivakooja, jonka Britannian turvallisuuspalvelu olisi saattanut tappaa.

Moskovan valtakunnansyyttäjänvirasto ilmoitti kärkkäästi, ettei Lugovoita voida eikä luovuteta, koska perustuslaki esti Venäjän kansalaisten luovuttamisen.

heinäkuussa 2007 Britannian ja Venäjän välit kärjistyivät rumaksi sylkykupiksi, kun neljä venäläistä ja neljä brittidiplomaattia karkotettiin lähetystöistään.

Iso – Britannia katkaisi yhteydet Venäjän turvallisuuspalveluun-tosin yhteydenpito Sotshin talviolympialaisten aikaan oli vähäistä.

kovan oikeustaistelun jälkeen jäsen Litvinenko, asiasta tehtiin julkinen tutkinta.

Britannian hallitus oli alun perin torjunut ajatuksen tutkinnasta, jota asiasta vastaava kuolemansyyntutkija Sir Robert Owen ehdotti.

hän oli väittänyt, että tämä oli ainoa tapa käsitellä salaista materiaalia, jota hallitus oli vaatinut pysymään poissa tutkinnasta. Aineistoa voidaan käsitellä suljetussa istunnossa tutkinnan aikana, mutta ei tutkimuksen aikana – tämä sisältää aineistoa, joka viittaa Venäjän valtion mahdolliseen osuuteen surmassa.

hallituksen perustama tutkinta alkoi tammikuussa 2015 Lontoon kuninkaallisissa tuomioistuimissa Sir Robertin johdolla.

vuotta myöhemmin, 21.tammikuuta, se kertoi päätelmänsä, että Litvinenkon murha oli ”todennäköisesti” presidentti Putinin hyväksymä.

Litvinenko sanoi: ”sanat, jotka mieheni puhui kuolinvuoteellaan syyttäessään Putinia, on todistettu englantilaisessa tuomioistuimessa.”

mutta Venäjän hallituksen mukaan tapaus oli ”politisoitunut” ja ”varjostanut” Venäjän ja Britannian suhteita.