mikä on allofoni? Toisaalla foneemi on määritelty vastaääneksi tietyn maailmankielen puheäänijärjestelmässä (KS. ”puhelimet ja foneemit” Kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa (IPA). Pohjimmiltaan foneemit ovat puheäänteitä, joita käytetään erottamaan yksi sana toisistaan. Ajatellaanpa sanaa hullu, jonka puhtaaksikirjoittaisimme foneemisesti muotoon /mæd/. Voisimme korvata alkuperäisen bilabiaalisen nasaalin /m/ bilabiaalisella plosiivilla /b/, jotta voisimme tehdä uuden sanan bad /bæd/. Siten /b / on foneemi, koska se on toiminut vastakohtaisesti ja luonut uuden merkityseron – se on luonut uuden sanan. Kumoamalla argumentin voidaan nähdä, että /m/ on myös foneemi, sillä se voi korvata /b/ – sanan bad /bæd/ – sanassa tehdäkseen uudesta sanasta mad /mæd/.

tässä kokeillaan, onko tietty puheääni foneemi vai ei, etsitään minimaalisia pareja. Minimaalinen pari on kaksi sanaa, jotka tarkoittavat eri asioita ja eroavat toisistaan vain yhdellä äänteellä. Kuten olemme nähneet, paha ja hullu muodostavat minimaalisen parin. Ne eroavat toisistaan vain yhden äänteen (alkukonsonantin) osalta, ja ne tarkoittavat eri asioita. Näin ollen kaksi alkuperäistä konsonanttia / b/ ja / m / eroavat toisistaan luodakseen uusia merkityksiä ja ne ovat siten erillisiä foneemeja. Muita esimerkkejä minimaalisista pareista ovat:

tan / tæn/ ― ban /bæn/
Tan / tæn/ ― Can /kæn/
Tan / Tæn/ ― Dan /dæn/
Tan / tæn/ ― man /mæn/
Tan / tæn/ ― pæn /
tan/ tæn / ― pæn/
/ ― Ran/ /
Tan/tæn/ ― Van/ væn /

tästä listasta näemme, että/t/,/ b/,/ k/,/ d/,/ f/,/ m/,/ p/,/ r/ ja/ v /kaikkien on oltava foneemeja, koska ne ilmentävät vastakohtaista funktiota ja luovat uusia merkityksiä.

nyt kannattaa muistaa, että äänillä on taipumus muuttua sen mukaan, missä ympäristössä ne esiintyvät. Olemme nähneet aiemmin esimerkiksi, että kun konsonantti /t/ esiintyy sanassa kuten top, se aspiroidaan, ts . Kun se kuitenkin seuraa a /S/, kuten sanassa stop, se ei imeydy, ts . Toisin kuin edellä korostetut foneemit, nämä kaksi äännettä eivät kuitenkaan läpäise minimiparitestiä. Toisin sanoen näille kahdelle äänteelle ei löydy Englannista minimaalisia pareja:

pat /pætʰ/ ― pat /pæt/

selvästi edellä mainittu ei ole minimaalinen pari, koska molemmat sanat tarkoittavat samaa asiaa: ne vain artikuloidaan hieman eri tavalla. Summassa, ja eivät kontrastia ja ne eivät siis ole foneemeja. Ne ovat itse asiassa hieman erilaisia tapoja artikuloida sama foneemi /t/ riippuen siitä, missä ympäristössä tämä foneemi esiintyy.

näemme siis, että äidinkielenään puhuvat eivät koe Kaikkia puhelimia riittävän erottuviksi merkityserojen luomiseksi. Tässä mielessä foneemit ovat mentaalisia konstruktioita. Ne eivät ole ääniä itse, koska se on eri puhelimet (esim.ja), että me todella artikuloida mihinkään tiettyyn kontekstiin. Foneemit ovat siis abstrakteja mielen representaatioita niistä eroista, joita äidinkielenään puhuvat pitävät tärkeinä merkityksen luomisessa (Kuva 1). Puhelimet siis artikuloidaan aina täsmällisesti (esimerkiksi aspiraatiolla tai ilman). Foneemit artikuloituvat kuitenkin eri tavoin eri ympäristöissä sen mukaan, kuinka paljon tietyn foneemin muunnosäänteitä on. Muunnosääniä kutsutaan allofoneiksi. Ne ovat saman foneemin eri ääntämyksiä.

Kuva 1. Foneemit ovat abstrakteja mielen representaatioita.

englanninkielisiä allofoneja on lukuisia, eikä kaikkia mahdollisuuksia pystytä kuvaamaan johdantotekstissä. Kuvaamme kuitenkin useita helposti havaittavia foneettisia piirteitä, jotka ilmentävät allofonista vaihtelua sekä vokaaleissa että konsonanteissa.

seuraava>> Allofoninen vokaalien vaihtelu