Andrew on hyvin kiinnostunut kaikista runouden osa-alueista ja kirjoittaa aiheesta laajasti. Hänen runojaan julkaistaan verkossa ja painettuna.

John Keats and a Summary of La Belle Dame sans Merci

La Belle Dame sans Merci on kansanballadin muotoinen ja kertoo tarinan miehestä (ritari) ja kauniista naisesta (keijun lapsi), mikä on kummallinen allegorinen romanssi.

monet luulevat John Keatsin saaneen idean nimeen keskiaikaisesta ranskalaisesta runosta, jonka kirjoitti eräs Alain Chartier (vanhassa Ranskassa merci tarkoitti armoa, ei kiitos kuten nykyään), ja hän olisi voinut saada innoituksensa myös aikaisemmasta skotlantilaisesta tarinasta Thomas Rhymeristä, jonka Haltialan kaunis kuningatar riisuu valkoisella hevosella.

on vahvoja perusteita sille, että tämän tarinan myöhempi versio olisi erityisen kiinnostava. Sir Walter Scottin Minstrelsy of the Scottish Border sisälsi alkuperäisen balladin Thomas, kirjoitettu rhyming säkeistö, ja Keats olisi hyvinkin voinut törmätä siihen.

Edmund Spenserin the Faerie Queene on myös mainittu mahdollisena vaikuttajana. Julkaistu vuonna 1590, se on merkki nimeltään Florimell, lady, ’Fair Florimell, rakastettu monet ritari.”

muut hänen elämänsä tapahtumat saattoivat hyvinkin edistää ajatusta arvoituksellisesta ja hieman häiritsevästä romanssista runollisessa muodossa, kuten balladissa.

esimerkiksi hänen veljensä Tom oli kuollut talvella 1818 tuberkuloosiin (jonka oli määrä vaatia Keats itse vuonna 1821) ja tämän sairauden aikana saapui julmia, petollisia kirjeitä kujeilijaystäviltä, joiden väitetään olevan peräisin Ranskalaiselta amena-naiselta, joka oli rakastunut Tomiin, Keatsin veljen ollessa kuolinvuoteellaan.

ja Keatsillakin oli oma tuskainen suhteensa Fanny Brawneen. Hän oli hullun rakastunut häneen, mutta hänellä ei ollut resursseja tai hyvää terveyttä sitoutua täysin. Hänen kirjeensä hänelle ovat tuskallisia ja intohimoisia, ja hän tiesi, ettei voisi koskaan toteuttaa toivottoman romanttista unelmaansa.

ei ole epäilystäkään siitä, että hänellä oli vaikeuksia ilmaista itseään ollessaan naisten seurassa.

” Kun olen naisten joukossa, minulla on pahoja ajatuksia, ilkeyttä, perna – en voi puhua tai olla hiljaa – olen täynnä epäluuloja enkä siksi kuuntele mitään – minulla on kiire olla poissa…Minun täytyy ehdottomasti päästä yli tästä-mutta miten?”

Letter to Benjamin Bailey 1818

• So, La Belle Dame sans Merci on ehkä seurausta emotionaalisesta konfliktista, joka sulautuu runolliseen käsityöhön. Keats loi runon käyttäen mielikuvitustaan, josta syntyi unenomaisen ja häiritsevän draaman sisältämä kauneus ja totuus.
• lisäksi runo vie lukijan yliluonnolliseen maailmaan, jossa todellinen tai kuviteltu kokemus muuntuu saduksi, jossa tietoinen kontrolli katoaa ohikiitävän aistillisuuden vietteleviin voimiin.

onko Belle Dame eräänlainen femme fatale? Jonkinlainen Sukkubus? Hän osaa käsitellä kuolevaisia miehiä. Entä mies? Mistä hänen unensa miehittäjät varoittivat häntä? Hänen uhkaava tuhonsa?

Just as in the first and second stanzas and that question ” O what can ail thee?”, lopullisia vastauksia ei ole.

runo esiintyi ensimmäisen kerran kirjeessä, jonka hän kirjoitti veljelleen Yrjölle huhtikuussa 1819. Tämä versio on yksi alla, toisin kuin toinen versio, myöhemmin julkaistu indikaattori vuonna 1820.

La Belle Dame sans Merci

o what can ail thee, knight-at-arms,
Alone and kalely lorering?
Seedi on kuihtunut järvestä,
eikä linnut laula.
o what can ail thee, knight-at-arms,
So haggard and so woe-begone?
oravan viljamakasiini on täynnä,
ja sadonkorjuu on tehty.
I see a lilja on thy brow,
With anguish moist and fever-dew,
And on thy poses a fading rose
Fast withereth too.
I met a lady in the meads,
Full beautiful-a faery ’ s child,
Her hair was long, her foot was light,
and her eyes were wild.
I made a garland for her head,
And ranners too, and fragrant zone;
She looked at me as she did love,
And made sweet moan
I set her on my pacing steed,
And nothing else saw all day long,
for sidelong would she bend, and sing
A fairy ’ s song.
She found me roots of relish sweet,
And honey wild, and manna-dew,
And sure in language strange she said –
”I love thee true”.
She took me to her Elfin grot,
And there she wept and sighed full are,
And there I shut her wild wild eyes
With kisses four.
and there she lullèd me asleep,
And there I dreamed-Ah! voi betide!-
the latest dream I ever dreamt
on the cold hill side.
I saw pale kings and princes too,
Pale warriors, death-pale were they all;
They cried – ’ La Belle Dame sans Merci
Thee hath in thrall!”
I saw their starved lips in the gloam,
With horrid warning gapèd wide,
And I awoke and found me here,
on the cold hill ’ s side.
ja tämän takia minä täällä oleskelen,
yksin ja kalpeasti lorvailen,
vaikka sedge on kuihtunut järvestä,
eikä linnut laula.

Analysis of La Belle Dame sans Merci

La Belle Dame sans Merci mystisine kerrontoineen ja eteerisine tunnelmineen yhdistää viattomuuden ja viettelyn epätavallisessa balladimuodossa kummittelevan tarinan tuottamiseksi.

eräässä mielessä se on vähän enemmän kuin mies tapaa naisen maaseudulla, heillä on suhde ja mies päätyy heitteille, järven rannalle. Hän ei tiedä, onko hänet huumattu vai ei, mutta näyttää siltä, että hän on ollut intiimisti tämän kauniin muukalaisen kanssa.

lukijan tehtävä on täyttää yksityiskohdat.

ehkä juuri tästä syystä runo on niin onnistunut kuvaamaan suhdetta, joka syntyi tyhjästä, eteni toiseen ulottuvuuteen ja jolla oli niin syvällinen vaikutus mieheen, ja luultavasti myös naiseen.

lukija jää roikkumaan, ja hänellä on tarve tietää enemmän, kiitos säkeistöjen metrisen kuvion ja omituisten olosuhteiden, joihin mies joutuu.

• ja runon tietyissä kohdissa on vihjaus seksuaalisesta kanssakäymisestä, joka on ehkä huumeen innoittama. On huomattava, että säkeistöt viisi ja seitsemän erottuvat, ja niissä mainitaan miehen tekevän seppeleitä ja rannerenkaita ja tuoksuvan vyön (vyöhykkeen) samalla kun nainen teki suloisen voihkinnan. Ja myöhemmin hän löytää makeita juuria, hunajaa villinä ja mannakastetta (manna on ruoka taivaasta, kuten Raamatussa sanotaan), aivan varmasti rakkauden ruokaa.

toinen kysymys, joka on esitettävä, on: onko puhuja kuvitellut koko tämän skenaarion? Onko se jonkinlainen unijakso, joka perustuu nautinnon ja kivun polariteettiin?

lisäanalyysi säkeistö, jonka säkeistö on La Belle Dame Sans Merci

tämän runon rakenne on enemmän tai vähemmän suoraviivainen. Kaksitoista säkeistöä jaetaan:

• 1 – 3 säkeistöä… havaintoja ja toistuvia kysymyksiä muukalainen.
• 4-6 säkeistöä… ritari vastaa toistaen, että tapasin, tein, asetin.
• 7-9 säkeistöä. ritari etenee toistaen löytäneensä, ottaneensa ja tuudittautuneensa.
• 10 – 12 säkeistöä… ritari palaa ja toistaa, että minä näin, minä näin, minä oleskelen.

säkeistö 1 – muukalainen kohtaa kalpean ritarin järven rannalla. Hänessä on jotain vialla. Keihäsruoho on kuollut, linnut ovat hiljaisia-onko tämä Talvinen kohtaus vai olennainen osa tunnelmaa?

säkeistö 2 – muukalainen toistaa tiedustelunsa. Ritari näyttää surkealta ja sairaalta. Loppusyksy lähestyy kylmempää säätä.

säkeistö 3 – on suora havainto muukalainen. Lilja ja ruusu ovat molemmat kuoleman symboleja (petrarchalaisessa mielessä). Onko ritari niin lähellä Luojansa tapaamista?

säkeistö 4 – ritari vastaa. Hän tapasi niityillä naisen (Meads), joka ei ollut tavallinen nainen vaan kaunotar, tuonpuoleinen hahmo.

säkeistö 5 – ritari rakasteli häntä niityllä. Se tapahtui yhteisymmärryksessä.

Stanza 6 – jälkeenpäin hän laittoi hänet hevosensa selkään ja hän käveli rinnalle, kun hän lauloi eksoottisia laulujaan.

säkeistö 7 – Hän tiesi, mistä etsiä makeita ja taivaallisia ruokia. Söin niitä ja hän rakasti minua sen takia, vaikka en oikein ymmärtänyt, mitä oli tapahtumassa.

säkeistö 8 – Hän vei minut erityiseen paikkaansa, syvälle luolaan, jossa hänestä tuli niin tunteellinen, että minun oli rauhoitettava häntä, niin villit olivat hänen silmänsä. Suutelin heitä 4 kertaa.

säkeistö 9 – hän rauhoitti minutkin, niin paljon, että nukahdin ja näin unta. Tuli ongelmia. Se oli viimeinen unelmani.

säkeistö 10 – unessa näin kalpeita kuninkaita, sotureita ja prinssejä, lähellä kuolemaa. Minua varoitettiin kauniista naisesta.

säkeistö 11 – heidän suunsa ammotti auki tuossa unenomaisessa hämärässä. Sitten heräsin kylmän mäen puolelta.

säkeistö 12 – And so you find me here by the lake. En tiedä, mitä teen.

kierre on siis valmis, mutta lukija ei ole yhtään viisaampi naisen eikä todellakaan miehen, aikomusten tai motiivien suhteen.

oliko hän paha entiteetti, joka oli asetettu imemään ritarin elämänvoimia? Tuliko vampyyri ihmisten maailmaan etsimään tietoa lihasta ja verestä? Vai käyttikö hän naista ensin hyväkseen, minkä jälkeen nainen halusi jonkinlaisen koston?

ehkä heidän sattumatapaamisensa oli yhdistelmä toiveajattelua ritarin puolesta ja kauniin, joskin yliluonnollisen naisen tarttumaa tilaisuutta.

koko runo viittaa siihen, että todellisuuden ja mielikuvituksen raja on usein hämärtynyt. Antaudumme kauneusihanteille, sitten hetkessä se on poissa, tai käymme läpi kokemuksia, jotka eivät miellytä meitä, jotka jättävät meidät uupuneiksi, ontoiksi.

kuten tyypillisessä kansanlyyrisessä balladissa, on useita toistoja, jotka painottavat tiettyjä repliikkejä ja vahvistavat alateemoja:

o what can ail thee, knight at arms x2

yksin ja kalpeasti vellova x2

sedg on/on kuihtunut järvestä / eikä linnut laula.X2

kylmän mäen/mäen puolella x2

ja siellä x4.

mikä on La Belle Dame sans Mercin metri?

La Belle Dame sans Merci on 12 säkeistön balladi, jossa jokaisessa säkeistössä on kolme iambisen tetrametrin riviä, joita seuraa yksi iambisen dimetrin rivi.

• toinen ja neljäs säe ovat täydessä riimittelyssä, joten riimittelyjärjestelmä on abcb. (mutta huomaa vinon riimi woebegone/tehty toisessa säkeistössä).

metri (metri amerikanenglannissa)

tässä balladissa on klassinen iambic-biitti: da-dum da-DUM da-dum da-dum, jossa kummankin jalan toisen tavun painotus on:

o what / can ail / thee, knight / At arms, (8 tavua, 4 jalkaa= iambic tetrametri)

yksin / ja kalpea / ly loit / ering?

Sedu on kuihtunut järvestä

eikä / linnut laula! (4 tavua, 2 jalkaa=iambinen dimetri)

tämä tetrametri/dimetri-kontrasti on epätavallinen tyypilliselle kansanballadille, joten Keatsin on täytynyt haluta muutoksen painottavan tuota viimeistä lyhennettyä säkeistöä jokaisessa säkeistössä.

jokaisen säkeistön viimeinen rivi luo siten eräänlaisen jousituksen. Pidempiin tetrametrilinjoihin tottuneen lukijan edessä on sitten puuttuva pari lyöntiä, mikä lisää menetyksen tunnetta, mikä puolestaan viittaa salaperäisyyteen.

säkeissä 2, 3, 4, 9 ja 11 viimeisellä rivillä on ylimääräinen rytmi, anapaisin jalka (da-da-DUM) on käytössä:

• ja har / vest ’ s done (5 tavua, 2 jalkaa= anapaest + iamb)
• ja hänen silmänsä / olivat villit

kylmän / kukkulan puolella

• kylmän / kukkulan puolella

/ul>

säkeistössä 3 on myös 5 tavua viimeisellä rivillä, spondee-jalka (da-dum) ja sitä seuraava anapaest:

• Fast with / ereth too. (5 syllables, 2 feet= spondee + anapaest)