latinalaisesta litterālis-sanasta kirjaimellinen on jotakin tekstin kirjaimen ja siinä käytettyjen sanojen oikean ja tarkan merkityksen mukaan. Tämä tarkoittaa sitä, että kuvaannollista tai ehdotettua merkitystä ei oteta huomioon.

esimerkiksi: ”Raul antoi isälleen käden” on lause, jonka mukaan tämä mies auttoi isäänsä. Kirjaimellisessa merkityksessä Raul kuitenkin antoi raajan isälleen. On selvää, että kirjaimellinen merkitys on joskus epälooginen.

”i’ m going to listen to music to see if I can get inspired to write this note” on toinen esimerkki lauseesta, jonka kirjaimellinen merkitys ei palvele sen oikeaa ymmärtämistä. ”Inspire” on verbi, joka viittaa ulkoilman vetämiseen keuhkoihin, mutta sitä käytetään myös nimittämään idean syntyä mielessä.

kirjaimellinen käännös sen sijaan sisältää kaikki alkutekstin sanat ja mahdollisuuksien mukaan samassa järjestyksessä. Kääntäjä ei siis sisällytä subjektiviteettiaan tai lahjakkuuttaan työnsä palvelukseen, vaan ainoastaan suorittaa tehtävänään kieliopin ja sanaston tarkistamista.

on olemassa kirjaimellisia käännöksiä, jotka menettävät merkityksensä: ”I’ ll call you back” on englanninkielinen ilmaisu, jonka kirjaimellinen käännös olisi suunnilleen ”I’ ll call you back”. Siksi oikea käännös” I ’ll call you back”ei ole kirjaimellinen käännös, vaan ilmaisu kuten”I’ ll call you back”. Jotkut konekääntäjät luottavat tämäntyyppiseen kirjaimelliseen käännökseen, minkä vuoksi he eivät useinkaan anna meille hyväksyttäviä tuloksia.

kielen kirjaimellisen ymmärtämisen ongelma ei ole Uusi eikä ainutlaatuinen meillä, mutta se on ollut pitkään kielitieteilijöiden ja kääntäjien tutkimuskohde sekä vieraiden tekstien tulkinnan parantamiseksi että yhteydenpidon parantamiseksi ulkomaailmaan. Esimerkiksi virallisessa keskustelussa toisesta maasta tulevan henkilön kanssa suositellaan neutraalin kielen käyttöä simultaanikääntäjien työn helpottamiseksi ja sen varmistamiseksi, että vastaanottaja ei tulkitse viestejä väärin.

toisaalta on tärkeää huomata, että jotkut koomikot hyötyvät tällaisesta kaksijakoisuudesta kehitelläkseen repliikkejä useammalla kuin yhdellä tulkinnalla. Tämä muistuttaa meitä siitä, että huumori on hyvin tärkeää kulttuurin kehittymiselle, ei vain rentouttaakseen meitä, vaan myös vaatiakseen epätavallista ajattelutapaa, joka voi ruokkia meitä yhtä paljon tai enemmän kuin vakavana pidetyn aiheen tutkiminen.

koko kielen historian ajan on väistämättä muodostettava joukko lauseita ja ilmaisuja, joiden sanoja ei tule ymmärtää kirjaimellisesti tai erikseen, vaan osana kokonaisuutta, jolla on moneen kertaan ”oikukas”merkitys. Olemme niin tottuneet käyttämään niitä, että emme yleensä pysähdy analysoimaan niitä ja tästä syystä ne eivät aiheuta ongelmia, ennen kuin joudumme selittämään ne vieraalle henkilölle tai lapselle. Kun otetaan esimerkiksi” käden antaminen”, se on niin yleistä arkipuheessa, ettei kukaan ajattele sen kirjaimellista merkitystä.

koska nuoret ovat kuitenkin vastuussa kielen uudistamisesta, jokaisen sukupolven myötä ilmaantuu uusia rakennelmia, jotka vaikeuttavat vanhusten ymmärtämistä ja vahvistavat tätä väistämätöntä muuria yhteiskunnan eri ikäryhmien välillä. Jos tähän lisätään ulkomaisten termien sisällyttäminen, tilanne mutkistuu entisestään. Chat-keskustelussa on täysin ymmärrettävää, että joku sanoo ”poista minut”, mutta vanha mies, joka ei ole koskaan käyttänyt tietokonetta, saattaa hämmentyä tällaisesta pyynnöstä.