hallintorakennus Pullmanissa

vuonna 1880 Pullman osti 4000 eekkeriä (16 km2) lähellä Calumet-järveä noin 23 kilometriä Chicagosta etelään, Illinois Central railroadilla 800 000 dollarilla. Pullman palkkasi Solon Spencer Bemanin suunnittelemaan sinne uuden tehtaansa. Yrittäessään ratkaista työläisten levottomuutta ja köyhyyttä, hän rakensi myös yrityskaupungin tehtaansa viereen; siinä oli asuntoja, ostosalueita, kirkkoja, teattereita, puistoja, hotelli ja kirjasto hänen tehdastyöläisilleen. Alkuperäiset 1300 rakennelmaa olivat kokonaan Solon Spencer Bemanin suunnittelemia. Kompleksin keskipisteenä oli hallintorakennus ja ihmisen rakentama järvi. Lähelle rakennettiin Pullmanin tyttären mukaan nimetty Hotelli Florence.

Pullman uskoi, että maalaisilma ja hienot tilat ilman agitaattoreita, saluunoita ja kaupungin siveyspiirejä saisivat aikaan onnellista ja uskollista työvoimaa. Malli suunniteltu yhteisö tuli johtava vetonaula kävijöitä, jotka osallistuivat maailman Kolumbian näyttely 1893. Se herätti valtakunnallista huomiota. Kansan Lehdistö ylisti Pullmania hyväntahtoisuudesta ja näkemyksellisyydestä. Kuolleisuustilastojen mukaan se oli yksi maailman terveellisimmistä paikoista.

teollisuusmies odotti yhä kaupungin tekevän rahaa yrityksenä. Vuonna 1892 yhteisö, joka oli itsessään kannattava, oli arvoltaan yli 5 miljoonaa dollaria. Pullman hallitsi kaupunkia kuin feodaaliparoni. Pullman kielsi riippumattomat sanomalehdet, julkiset puheet, kaupunkikokoukset tai avoimen keskustelun. Hänen tarkastajansa menivät säännöllisesti koteihin tarkastamaan puhtauden ja saattoivat irtisanoa työntekijöiden vuokrasopimukset kymmenen päivän varoitusajalla. Kirkko jäi tyhjilleen, koska mikään hyväksytty kirkkokunta ei maksanut vuokraa, eikä muukaan seurakunta saanut. Hän kielsi Yksityiset hyväntekeväisyysjärjestöt. Vuonna 1885 Richard Ely kirjoitti Harper ’ s Weekly-lehdessä, että Otto Von Bismarckin (nyky-Saksan yhdistäjänä tunnettu) käyttämä valta oli ”täysin merkityksetön verrattuna Pullmanin palatsin autoyhtiön johtovaltaan Pullmanissa”.

synnymme Pullmanin talossa, ruokimme Pullmanin puodeista, opetimme Pullmanin koulussa, katekalisoimme Pullmanin kirkossa, ja kun kuolemme, joudumme Pullmanin helvettiin.

— jotkut Pullmanin väitetyt työntekijät asuvat Pullmanin omistamassa kaupungissa

Pullmanin taajama on historiallinen kaupunginosa, joka on listattu National Register of Historic Places-rekisteriin.

Indianan Marktownissa syntyi Clayton Markin suunnittelema työläisyhteisö.

Pullman lakkoili

vuonna 1894, kun teollisuuden kysyntä laski, Pullman leikkasi työpaikkoja ja palkkoja ja lisäsi työaikaa tehtaallaan kustannusten alentamiseksi ja voittojen säilyttämiseksi, mutta hän ei alentanut vuokria tai hintoja yhtiökaupungissa. Työntekijät aloittivat lopulta lakon. Väkivaltaisuuksien puhjettua hän sai presidentti Grover Clevelandin tuen Yhdysvaltain joukkojen käytölle. Cleveland lähetti paikalle joukkoja, jotka tukahduttivat ankarasti monia loukkaantumisia aiheuttaneen lakon Illinoisin kuvernöörin John Altgeldin vastalauseiden vuoksi.

talvella 1893-94 laman alkaessa Pullman päätti leikata palkkoja 30 prosenttia. Tämä ei ollut ryöstäjäparonien aikakaudella tavatonta, mutta hän ei alentanut Pullmanin vuokria, koska oli taannut sijoittajilleen kuuden prosentin tuoton heidän sijoituksilleen kaupungissa. Työmies voisi tienata 9,07 dollaria kahdessa viikossa, ja 9 dollarin vuokra otettaisiin suoraan hänen palkastaan, jolloin hänelle jäisi vain 7 senttiä perheen ruokkimiseen. Muuan työntekijä todisti myöhemmin: ”olen nähnyt miesten, joiden perheissä oli kahdeksan tai yhdeksän lasta, itkevän, koska he saivat vain kolme tai neljä senttiä maksettuaan vuokransa.”Toinen kuvasi olosuhteita” orjuudeksi, joka oli pahempi kuin etelän neekerien orjuus”.

toukokuun 12.päivänä 1894 työläiset menivät lakkoon.

American Railway unionia johti pasifisti ja sosialisti Eugene Victor Debs, joka myöhemmin perusti Amerikan sosialistipuolueen ja oli sen presidenttiehdokkaana viisissä vaaleissa. Debsin johdolla sympaattiset rautatietyöläiset ympäri maata sitoivat rautatieliikenteen Tyynellemerelle. Niin sanottu Debsin kapina oli alkanut.

Pelihallirakennus lakkoilijoineen ja sotilaineen Debs antoi Pullmanille viisi päivää aikaa vastata liiton vaatimuksiin, mutta Pullman kieltäytyi edes neuvottelemasta (sai toisen teollisuusmiehen huutamaan, ” the damned idiootti should to arbitrate, arbitrate and arbitrate! …Mies, joka ei tule puolitiehen vastaan, on typerys!”). Sen sijaan Pullman lukitsi kotinsa ja yrityksensä ja lähti kaupungista.

kaikki Pullman-vaunut poistettiin junista 26.kesäkuuta. Kun unionin jäseniä erotettiin, kokonaisia rautateitä suljettiin ja Chicago piiritettiin. Yksi seuraus oli liittovaltion postin saarto, ja Debs suostui päästämään kaupunkiin eristettyjä postiautoja. Rautateiden omistajat sekoittivat kuitenkin postivaunut kaikkiin juniinsa ja kutsuivat sitten liittohallituksen paikalle, kun posti ei päässyt perille.

Debs ei saanut rauhoitettua hyväksikäytettyjen työläisten patoutunutta turhautumista, ja mellakoitsijoiden ja postia suojelemaan lähetettyjen liittovaltion joukkojen välille puhkesi väkivaltaisuuksia. Heinäkuun 8. päivänä sotilaat alkoivat ampua lakkolaisia. Siitä alkoi lakon Päättyminen. Kuun loppuun mennessä 34 ihmistä oli saanut surmansa, lakkolaiset hajaantuivat, joukot olivat poissa, oikeusistuimet olivat rautateiden omistajien puolella ja Debs oli vankilassa oikeuden halventamisesta.

Pullmanin Maine tahraantui lakon seurauksena, minkä jälkeen tapausta tutkinut presidentin toimikunta tahrasi virallisesti hänen maineensa. Kansalliskomission raportti piti osasyyllisenä Pullmanin paternalismia ja kuvaili Pullmanin yrityskaupunkia ”epäamerikkalaiseksi”. Raportissa Pullman tuomittiin neuvotteluista kieltäytymisestä ja taloudellisista vaikeuksista, joita hän aiheutti Pullmanin kaupungin työntekijöille. ”Esteettiset piirteet ovat kävijöiden ihailemia, mutta niillä on vain vähän rahallista arvoa työntekijöille, varsinkin kun heillä ei ole leipää.”Illinoisin osavaltio nosti kanteen, ja vuonna 1898 Illinoisin korkein oikeus pakotti Pullman Companyn luopumaan Chicagoon liitetyn kaupungin omistuksesta.