globalisaatio pyrkii hyödyttämään yksittäisiä talouksia ympäri maailmaa tehostamalla markkinoita, lisäämällä kilpailua, rajoittamalla sotilaallisia konflikteja ja jakamalla vaurautta tasapuolisemmin.

globalisaatio hyödyttää Maailmantalouksia

Milken instituutin ”Globalization of the World Economy” – raportti vuodelta 2003 korosti monia globalisaatioon liittyviä hyötyjä ja hahmotteli joitakin niihin liittyviä riskejä, joita hallitusten ja sijoittajien tulisi ottaa huomioon, ja tämän raportin periaatteet ovat edelleen merkityksellisiä.

joitakin globalisaation hyötyjä ovat:

• Ulkomaiset suorat sijoitukset: Ulkomaiset suorat sijoitukset kasvavat yleensä paljon nopeammin kuin maailmankaupan kasvu, mikä edistää teknologian siirtoa, teollisuuden rakennemuutosta ja globaalien yritysten kasvua.
• teknologinen innovaatio: globalisaation aiheuttama kilpailun lisääntyminen edistää uuden teknologian kehitystä, erityisesti ulkomaisten suorien sijoitusten kasvun myötä, mikä auttaa parantamaan taloudellista tuotantoa tehostamalla prosesseja.
• mittakaavaedut: Globalisaatio antaa suuryrityksille mahdollisuuden saavuttaa kustannuksia ja hintoja alentavia mittakaavaetuja,mikä puolestaan tukee talouskasvua. Tämä voi kuitenkin vahingoittaa monia pieniä yrityksiä, jotka yrittävät kilpailla kotimaassa.

joitakin globalisaation riskejä ovat:

• keskinäisriippuvuus: valtioiden keskinäinen riippuvuus voi aiheuttaa alueellisia tai maailmanlaajuisia epävakautta, jos paikalliset suhdannevaihtelut lopulta vaikuttavat suureen määrään niistä riippuvaisia maita.
• Kansallinen suvereniteetti: Jotkut pitävät kansallisvaltioiden, monikansallisten tai maailmanlaajuisten yritysten ja muiden kansainvälisten järjestöjen nousua uhkana suvereniteetille. Viime kädessä tämä voi johtaa siihen, että joistakin johtajista tulee kansallismielisiä tai muukalaisvihamielisiä.
• Osakejako: globalisaation hyödyt voivat vääristyä epäoikeudenmukaisesti rikkaisiin maihin tai yksilöihin päin, mikä lisää taloudellista epätasa-arvoa.

kirjoittaa quarterly Milken Institute Review ’ssä loppuvuodesta 2017 Dani Rodrik, kirjoittaja” Straight Talk On Trade: Ajatuksia terveestä maailmantaloudesta, ” väitti, että globalisaation tasapainottaminen on välttämätöntä, jotta työvoima ja sen tarpeet työpaikkojen ja tulojen vakauteen saadaan paremmin kuuluviin ja samalla kiinnitetään huomiota maailmanlaajuisesti siihen, missä suurimmat taloudelliset voitot voidaan tehdä.

tariffit ja muu protektionismi

vuoden 2008 talouskriisi sai monet poliitikot kyseenalaistamaan globalisaation ansiot. Kansainvälisen valuuttarahaston McKinsey Global Instituten analyysin mukaan maailman rajat ylittävät pääomavirrat kutistuivat 65 prosenttia vuosina 2007-2016. Lasku 12 dollarista.4 biljoonaa-4,3 biljoonaa dollaria noissa yhdeksässä vuodessa sisältää luotonannon, ulkomaisten suorien sijoitusten sekä osakkeiden ja joukkolainojen ostojen vähenemisen.

Yhdysvalloissa ja Euroopassa otettiin käyttöön uusia pankkisäännöksiä, jotka rajoittivat pääomavirtoja, ja tärkeinä pidettyjen kotimaisten teollisuudenalojen suojelemiseksi on toisinaan otettu käyttöön tariffeja, kuten Yhdysvaltain 127 prosentin tariffi kiinalaisille paperiliittimille tai Japanin 778 prosentin tariffi tuontiriisille. Brasiliassa-jossa tuontitullit ovat 10-35 prosenttia-uusi hallitus ilmoitti toukokuussa 2019, että se aikoo alentaa niitä 10 prosentilla vuoteen 2023 mennessä.

Yhdysvaltain Donald Trumpin vuoden 2016 vaalit ja Britannian EU-eroäänestys (eli Brexit) ovat myös vaikuttaneet globalisaation vastaiseen liikkeeseen. Näiden suuntausten taustalla ovat olleet Euroopassa maahanmuuttovastaiset mielialat, vaikka vuoden 2018 vaalitulos onkin enemmän globalisaation kuin globalisaation vastainen.

tulevaisuudennäkymät

ekonomistit esittävät, että nykyisin rajat ylittäviä investointeja ei tehdä niinkään pääomainfrastruktuurin rakentamiseksi, vaan niiden tarkoituksena on hakeutua maihin, joissa on matalimmat verot. Jonkinlainen globalisaatio voi olla pitkällä aikavälillä väistämätön, mutta talouskriisien ja muiden seurausten nostattamat historialliset kolhut viittaavat siihen, että muutos on ainoa luotettava vakio.

Yhdysvaltain tulli-ja Rajavartiolaitoksen mukaan Yhdysvaltain kiristyneet tullit Kiinalaistuonnille keräsivät 20,8 miljardia dollaria heinäkuun puolivälissä 2019. Yhdysvaltalaisille viljelijöille, jotka loukkaantuivat Kiinan suunnattua satokaupat muihin maihin, luvattiin 28 miljardia dollaria liittovaltion korvauksena, mikä tekee siitä nettotappion.