vaikka termi ”hyväily” saattaa tuntua melko arkaaiselta kahdennenkymmenennen vuosisadan seksuaalisesti suorasukaiselta loppupäivältä, se paljastaa paljon seksuaalisista asenteista sen vuosisadan alkupuolella, jolloin se keksittiin. Kuvataan ennen yhdyntää seksuaalisia tekoja, tai esileikki, sana hyväily onnistuu vangita sekä viattomuuden ja eufemistinen tukahduttaminen, että me samaistumme 1950-luvulla ja 1960-luvun alussa.

tätä toisen maailmansodan jälkeistä aikaa, jota löyhästi kutsutaan ”viisikymmenluvuksi”, luonnehtivat koodatut ja vertauskuvalliset viittaukset seksiin, baseball-metafora on yksi yleisimmistä. Tukikohdan merkityksissä on alueellisia eroja, mutta yksi yleinen määritelmä kuvaa ykköspesää intohimoiseksi suuteluksi, kakkospesää (tytön) rintojen kosketteluksi, kolmospesää (tytön) sukupuolielinten kosketteluksi (pojan) käsillä ja kotipesää yhdynnäksi. Samoin, määritelmät kaula ja hyväily on ollut kiihkeän keskustelun kohteena, erityisesti niiden keskuudessa, jotka harjoittavat toimintaa, mutta kaula on yleensä kuvattu intohimoinen fyysinen kontakti esiintyy kaulan yläpuolella, kun taas hyväily käsittää huomiota kehon osiin kaulan alapuolella. Evelyn Duvall, joka kirjoitti 1950-luvulla paljon käytetyn sukupuolivalistusoppaan Facts of Life and Love for Teenagers, määrittelee hyväilyn ”muiden, herkempien ruumiinosien hyväilyksi seksuaalisen kiihotuksen hurmassa.”Hän myös varoittaa,” nämä voimat ovat usein hyvin voimakkaita ja itsepintaisia. Kun ne on vapautettu, ne pyrkivät saattamaan ne päätökseen.”

Tämä on siis todellinen ”fifties” – merkitys hyväilylle, kehon sisällä tapahtuvalle voimien vapautumiselle, joka voi sitten riistäytyä hallinnasta. Tähän ajatukseen kiteytyy vuosikymmenten seksikammo, jonka juuret kumpaankin sukupuoleen, kirkkoon ja kuolemansynnin käsityksiin sekä—nuorille miehille—ehkä myös piilevään naispelkoon. Lähes kaikki aikakauden seksuaaliset kielikuvat kuvaavat heteroseksiä, jossa mies on hyökkääjä ja nainen puolustaja. Jo sana hyväily viittaa passiiviseen vastaanottajaan,” lemmikkiin”, joka saa huomiota ”petteriltä”.”Jos hyväilyn herättämät tunteet riistäytyisivät käsistä, ne voisivat johtaa kaikkein pelätyimpään lopputulokseen—avioliiton ulkopuoliseen raskauteen ja siihen liittyvään häpeään, joka saattaisi tuoda Ankaran yhteiskunnallisen tuomion, jopa hyljeksinnän, ja mahdollisesti johtaa itsemurhaan. Sekin tilanne ilmaistiin kaunistelevasti ” vaikeuksiin joutumisena.”Seksiä pidettiin vaarallisena voimana, uhkana nuorille, yhteiskunnalle, sivistykselle itselleen. Koska poikia pidettiin paljolti raivoavan libidonsa orjina, tyttöjen tehtävänä oli hillitä sukupuoliviettiä. Suurin osa tuon ajan sukupuolivalistuksesta keskittyi erään suositun kirjan, Miten sanoa ei, nimessä ilmaistuun yleiseen teemaan.

vaikka tämä oli 1950-luvun ja 1960-luvun alun sovinnaista moraalia, niin ei aina ollut ollut. F. Scott Fitzgerald oli 1920-luvulla kuvannut ribaldien ”hyväilypuolueita”, eikä sovinnaisella moraalilla ollut usein juuri mitään tekemistä ihmisten todellisen kokemuksen kanssa vielä 1950-luvulla. Elokuussa 1953 julkaistu Kinseyn raportti naisten seksuaalisuudesta järkytti silloista konservatiivista yhteiskuntaa naishaastatteluista kootuilla tilastoillaan. Kinsey kertoi, että vuosina 1910-1929 syntyneistä naispuolisista haastateltavista 99 sadasta oli silitellyt 35 ikävuoteen mennessä. Samassa ikäryhmässä kolmannes naimattomista naisista ei ollut enää neitsyitä 25 ikävuoteen mennessä, ja melkoisella prosentilla heistä oli ollut useita seksikumppaneita. Naisten seksuaalisuudesta oltiin ja ollaan niin vähän tietoisia vuosisadan puolivälissä, että nämä luvut ovat edelleen yllättäviä. Kinseyn tilastot kyseenalaistivat käsityksen, jonka mukaan naiset olivat luonteeltaan vähemmän seksuaalisia olentoja kuin miehet. Seksuaalista sortoa ei vaatinut naisten luonne vaan 1950-luvun yhteiskunnan tahto. On kiinnostavaa, että monet tytöt huomasivat pitävänsä osittain sallittua hyväilyä parempana kuin täysin kiellettyä yhdyntää puhtaasti sukupuolisista syistä. Hyväily keskittyi naisvartaloon ja johti nuorille naisille usein orgasmiin, kun taas varhaisen yhdynnän omatoimiset miehet hapuilivat harvoin.

hyväilyn ja muiden johdantoseksuaalisuuden muotojen yhteiskunnallista merkitystä tutkitaan Obie Benzin dokumenttielokuvassa Heavy Petting (1988), jossa rinnastetaan 1950-luvun seksivalistusmateriaalit ja tuolloin täysi-ikäisten julkkisten muistelut.

—Tina Gianoulis

lisätietoja:

Landers, Ann. Ann Landers puhuu teineille seksistä. New Jersey, Prentice Hall, 1963.

Peterson, James R. ”Playboy’ s History of the Sexual Revolution: Something Cool.”(Osa IV, 1950-1959). Playboy. Vol. 45, ei. Helmikuuta 1998, 72.