Israelin miehittämät Arabialueet

vuoden 1967 sodan jälkeen Israelin joukkojen miehittämät Arabialueet joutuivat sotilashallinnon alaisuuteen. Näitä olivat Jordanjoen länsirannalla sijaitseva alue, joka oli liitetty Jordaniaan vuonna 1950, Gazan kaista, Siinain niemimaan alue Egyptissä ja Golanin kukkuloiden alue Syyriassa. Lisäksi Israelin joukot miehittivät Itä-Jerusalemin (myös aiemmin osa Jordaniaa), ja Israel otti kaupungin hallintaansa yhtenä kuntana; vuonna 1967 Israel liitti itseensä Itä—Jerusalemin ja sen lähikylät ja liitti ne myöhemmin muodollisesti itseensä-toimet, joista on edelleen kiistelty ulkomailla ja joista palestiinalaiset ja naapurivaltiot ovat kiistäneet kiivaasti. Vuonna 1978 Israelin armeija miehitti kaistaleen Libanonin aluetta Israelin pohjoisrajan tuntumassa, josta se vetäytyi vuonna 2000. Israel hyväksyi lainsäädännön, joka liitti Golanin kukkulat tehokkaasti itseensä huhtikuussa 1981, mutta päätti vetäytymisen Siinain niemimaalta huhtikuussa 1982 neuvoteltuaan rauhansopimuksen Egyptin kanssa. Samoin Israel alkoi toukokuussa 1994 luovuttaa palestiinalaisille suuren osan Gazan alueesta ja Länsirannan osista—mukaan lukien valtaosaa alueen asukkaista koskevan lainkäyttövallan—Gazan aluetta ja Jerikoa koskevan Kairon sopimuksen määräysten mukaisesti, jotka osapuolet allekirjoittivat aiemmin samassa kuussa. Nämä aluevaihdot olivat osa sopimuksia (joita kutsutaan yleisesti Oslon sopimuksiksi), jotka aloitettiin syyskuussa 1993 annetulla Palestiinan itsehallinnon Periaatejulistuksella. Näiden sopimusten tarkoituksena oli ratkaista osapuolten väliset kiistat Israelin turvallisuuteen ja Israelin palestiinalaisalueen miehitykseen liittyvistä kysymyksistä (KS.jäljempänä periaatejulistus ja Kairon sopimus).

Israel ja vastaperustettu palestiinalaishallinto järjestivät uusia aluevaihtoja osana syyskuussa 1995 allekirjoitettua väliaikaista sopimusta Länsirannasta ja Gazan alueesta sekä lokakuussa 1998 tehtyä Wye-joen sopimusta. Vaiheittain toteutetut siirrot tapahtuivat itse asiassa hitaammin kuin alun perin sovittiin, ja joitakin vaiheita lykättiin tai lykättiin. Vuonna 2002 Israel alkoi myös rakentaa muuria, jota kuvailtiin turvatoimeksi itsemurhaiskuja vastaan.huolimatta Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen vuonna 2003 antamasta äänestyksestä ja kansainvälisen tuomioistuimen ei-sitovasta päätöksestä, jossa muuri tuomittiin kansainvälisen oikeuden nojalla, rakennustyöt jatkuivat. Kuitenkin seurauksena U. S. neuvottelut, muuri, joka alun perin sisälsi erityisen kiistanalaisia poikkeamia ”vihreästä linjasta” (Israelin ja Länsirannan välinen raja, sellaisena kuin se oli määritelty vuoden 1949 tulitauolla), ohjattiin noudattamaan entistä tarkemmin vihreää linjaa; vuodesta 2004 lähtien myös Israelin korkein oikeus päätti useaan otteeseen muuttaa muurin reittiä vastaten yksittäisten palestiinalaiskylien vetoomuksiin sen radan lähellä.

vuoden 2003 lopulla pääministeri Ariel Sharon ehdotti uutta, yksipuolista lähestymistapaa, joka perustui käsitykseen, ettei Israelilla ollut rauhankumppania ja joka merkitsi vetäytymistä Gazan kaistalta ja osista Länsirantaa. Vetäytymissuunnitelma kohtasi aluksi merkittävää vastustusta Sharonin Oman Likud-puolueen sisällä, mutta lopulta Knesset hyväksyi sen vuonna 2004 jatkuvien kampanjoiden ja sitä vastustavien eroamisten keskellä. Elokuussa 2005 Israel kuitenkin vetäytyi suunnitellusti Gazan kaistalta ja purki neljä Länsirannan Juutalaissiirtokuntaa ja luovutti nämä alueet PA: lle.

samaan aikaan siirtokuntien nopea rakentaminen muualle vaikeutti rauhanprosessia entisestään. Vuonna 1993 solmitussa Oslon sopimuksessa sovittiin, että siirtokuntakysymys ratkaistaisiin myöhemmillä kahdenvälisillä neuvotteluilla, mutta Länsirannan juutalaissiirtolaisten määrä kolminkertaistui vuodesta 1995 vuoteen 2015. Vuonna 2009 PLO alkoi vaatia siirtokuntien rakentamisen jäädyttämistä Israelin kanssa käytävien neuvottelujen edellytyksenä, koska se pelkäsi siirtokuntien laajentamisen vaikeuttavan mahdollisuuksia perustaa elinkelpoinen Palestiinan valtio. Yhdysvaltain painostuksesta Israel jäädytti väliaikaisesti siirtokuntien rakentamisen Länsirannalla marraskuusta 2009 syyskuuhun 2010. Jäädytys ei kuitenkaan käynnistänyt neuvotteluja, koska rakentaminen jatkui Itä—Jerusalemissa, kaupunginosissa, joita PLO ja kansainvälinen yhteisö—mutta ei Israel-pitivät siirtokuntina.