hetki syöpyy kokonaisen sukupolven kollektiiviseen muistiin—suttuiseen mustavalkoiseen kuvaan, jossa Neil Armstrong laskeutuu Apollo 11-kuumoduulin portaita 20.heinäkuuta 1969 tullakseen ensimmäiseksi ihmiseksi, joka astuu jalan Kuun pinnalle. ”Se on pieni askel ihmiselle, suuri harppaus ihmiskunnalle.”

mutta tämä ensimmäinen ei jäänyt Nasalle viimeiseksi. Yhdysvallat suoritti kuuhun kuusi miehitettyä lentoa, jotka laskeutuivat yhteensä 12 astronauttia (kaikki miehiä) vuosina 1969-1972 Apollo 17: ään asti ulottuvalla Apollo-lentojen sarjalla. Ainoa lento, joka ei päässyt Kuun pinnalle, oli Apollo 13, joka kärsi kriittisestä teho-ja hapenpuutteesta kesken lennon ja joutui tekemään sankarillisen hätälaskun.

Rod Pyle, ensimmäisen kuun kirjoittaja: Apollo 11: n 50-Vuotisjuhlakokemuksen mukaan Apollo 11: n kulttuurista ja teknologista merkitystä ei voi liioitella, mutta myös sitä seuranneet Apollo-lennot ansaitsevat enemmän huomiota.

Watch Moon Landing: the Lost Tapes on HISTORY Vault

Apollo 11: n ja Apollo 13: n jälkeen yleisön kiinnostus hiipui

esimerkiksi Apollo 12, joka saapui kuuhun lähes tasan neljä kuukautta Apollo 11: n jälkeen, teki avaruusohjelman ensimmäisen täsmälaskun. Apollo 11: n kuumoduuli vältti täpärästi murskaantumisen kuunlohkareisiin Armstrongin viime hetken manuaalisten säätöjen ansiosta, mutta tuloksena oli kohteen ulkopuolinen saapuminen.

Apollo 12: n komentaja Charles ”Pete” Conrad ja lennonjohto halusivat todella naulata toisen kuulennon, joka oli ohjelmoitu aivan Surveyor 3-moduulin viereen, miehittämättömään Nasan laskeutumisalukseen, joka oli ollut kuussa vuodesta 1967.

”ja he tekivät sen”, Pyle sanoo. ”Hän tuli suoraan Surveyor 3: n viereen. Se oli häkellyttävä saavutus, josta ei juuri kuulla.”

amerikkalaisyleisön alkuinnostus ihmisen laskeutumisesta kuuhun hiipui nopeasti, Pyle kertoo. Apollo 13: n onnettomuus nappasi tv-katsojaluvut, koska amerikkalaisten astronauttien henki oli vaakalaudalla. Mutta Apollo 14: ään mennessä, alle kaksi vuotta sen jälkeen, kun 600 miljoonaa ihmistä oli katsellut ensimmäistä kuuhun laskeutumista, vallitseva asenne oli: ”kuu? Tuttu juttu.”

”muistan katselleeni lapsena Apollo 14: ää, ja siellä on nämä kaksi miestä kamppailemassa ylös kraatterin reunaa tämän pienen pyörillä varustetun varustetukialuksen kanssa”, Pyle kertoo. ”He tekevät uskomatonta työtä etsintä ja löytö, ja sitten verkot leikataan pois saippuaoopperoita. Yhtäkkiä katselen General Hospitalia. Näin kävi Apollo 17: n aikana, ja silti jokainen näistä lennoista teki jotain yhä rohkeampaa ja kiehtovampaa.”

myöhempien tehtävien kohokohtiin kuului ”moon Buggyn”, ensimmäisen lunar Roverin, debyytti. Kevyt yksikkö taittui kuulaskeutumismoduulin alle, käytti sähkövirtaa ja kehuskeli omalla navigaatiojärjestelmällään, joka kommunikoi suoraan maan lennonjohdon kanssa. Apollo 15: n astronautit ajoivat 17 mailia Kuun pinnan halki keräten kiviä erilaisista geologisista muodostelmista.

Apollo-ohjelman tärkein tehtävä sen lisäksi, että ihmiset laskeutuivat hämmästyttävällä tavalla kuuhun ja toivat heidät turvallisesti kotiin, oli suorittaa laaja tieteellinen tutkimus maan lähimmästä taivaankappaleesta. Apollo-astronautit toivat kotiin satoja kiloja kuukiveä, porasivat ydinnäytteitä, mittasivat seismistä aktiivisuutta (”kuujäristyksiä”), keräsivät ilmakehätietoa lähes tyhjiöttömästä kuuympäristöstä ja mittasivat tarkan etäisyyden Maasta Kuuhun.

What We Learned From the Moon Landings

Leonard David, Moon Rush: The New Space Race-kirjan kirjoittaja, näkee Apollo-astronauttien tieteellisen työn keskeneräisenä, mutta kriittisenä paitsi kuun alkuperän, myös oman planeettamme ja mahdollisten maan kaltaisten eksoplaneettojen ymmärtämisen kannalta.

”kuu on todistajalevy suurelle osalle aurinkokunnan historiaa, joka ulottuu miljardeja vuosia taaksepäin”, David sanoo.

yksi Apollo 15: n astronauteista toi kotiin muinaisen anortosiittikimpaleen, joka myöhemmin todettiin 4,5 miljardia vuotta vanhaksi. He antoivat sille lempinimen ” Genesis Rock.”

Apollo 15 merkitsi pidempien ja laajempien tieteellisten tutkimusten alkua kuussa Apollo 16: n ja 17: n aikana. Apollo 15: n astronautit työskentelivät pinnalla yhteensä 18 tuntia ja 37 minuuttia, kun Apollo 11: n miehistön työaika oli hieman yli kaksi tuntia. Apollo 17: n suurin uutinen oli ensimmäisen bona fide-tiedemiehen ottaminen mukaan avaruuteen.

Harrison ”Jack” Schmitt väitteli Geologian tohtoriksi ennen liittymistään Nasan rekrytointiohjelmaan. Pylen mukaan Schmitt toi aivan uuden tason osaamista kallionkeräystoimintaan, koska hän pystyi intuitiivisesti ”näkemään kuviot ja tarinat ympärillään olevissa kallioissa.”Schmittin ansioksi luetaan niiden pikkuruisten oranssien helmien bongaaminen, joiden geologit uskovat olevan lopullinen todiste menneestä vulkaanisesta toiminnasta kuussa.

NASA oli rakentanut laitteistoa ja sillä oli suunnitelmia yhä kunnianhimoisemmista lennoista aina Apollo 20: een asti, ja puhuttiin miehitetyistä ohilennoista Marsiin ja jopa Venukseen. Mutta poliittiset tuulet kääntyivät yhtä nopeasti kuin yleinen kiinnostus hiipui.

miksi Yhdysvallat lakkasi käymästä kuussa

Vietnamin sota raivosi, Amerikan kaduilla oli mellakoita eikä kongressi voinut perustella rahankäyttöä vielä enempää avaruusohjelmaan, joka oli jo maksanut 30 miljardia dollaria. Viimeiset Nasan astronautit nousivat kuusta 14. joulukuuta 1972, eivätkä ole palanneet sen jälkeen.

Pyle kertoo, että NASAn lennonjohdon ylemmät tahot olivat itse asiassa helpottuneita, kun tuli käsky sulkea Apollo. He ymmärsivät ehkä paremmin kuin kukaan, miten onnekkaita he olivat, ettei yksikään Apollo-miehistö kadonnut matkalla Kuuhun tai sieltä pois. (Traagisesti Apollo 1: n miehistö kuoli laukaisua edeltäneessä tulituksessa.) Legendaarinen lennonvalvonnan pioneeri Christopher Kraft oli yksi heistä.

”Kraft tiesi, että tämä upea laitteisto vuosikymmeniä aikaansa edellä toimi monissa tapauksissa aivan kykyjensä äärirajoilla”, Pyle sanoo. ”Hän pelkäsi todella, että menettäisimme miehistön siellä, mikä olisi ollut kamala loppu tälle nerokkaalle ohjelmalle.”

sen sijaan Apollo muuttui SKYLABIKSI 1970-luvun puolivälissä, mikä loi pohjan Kansainväliselle avaruusasemalle ja Sukkulaohjelmalle. Silloin tällöin Yhdysvaltain presidentti leikittelee ajatuksella Nasan astronauttien palauttamisesta kuuhun, eikä presidentti Donald Trump ole poikkeus. Hän on vaatinut Nasan rahoituksen lisäämistä, jotta miehet (ja naiset) voitaisiin lähettää takaisin Kuuhun vuoteen 2024 mennessä. Myöhemmin hän esitti, että NASAn pitäisi luopua paluumatkasta kuuhun ja keskittyä sen sijaan Marsiin.

Haluatko lisää historiaa? Tsekkaa nämä tarinat:

katso kuvat siitä, miten astronautit kouluttautuivat Apollo-kuulentoja varten

kuinka ensimmäisen ihmisen laskeutuminen Kuuhun maksoi kymmeniä ihmishenkiä

Apollo 11: n kuulennon Aikajana: noususta Splashdowniin

miksi kansalaisoikeusaktivistit protestoivat kuulentoa

miksi ilmavoimat melkein räjäytti Kuun vetypommilla

hämmästyttävä käsintehty tekniikka, joka voimisti Apollo 11: n kuulentoa

Katso koko jakso elokuvasta moon landing: the Lost Tapes.