07.05.2018

/div>

olipa kyse Malista, Nigeristä tai Nigeriasta, paimentolaiset fulanipaimenet joutuvat usein konfliktiin maanviljelijöiden kanssa niukoista luonnonvaroista. Mutta siihen liittyy muutakin: usein siitä tulee taistelu poliittisesta herruudesta.

tunnelma on kireä Menakan alueella Malin itäosassa. Uutistoimisto Reutersin mukaan aseistautuneet miehet hyökkäsivät aiemmin tällä viikolla kahteen kylään ja tappoivat ainakin 16 tuaregien etniseen ryhmään kuuluvaa ihmistä. Huhtikuun loppuun mennessä ainakin 40 Tuaregia oli saanut surmansa. Menakan kuvernööri Daouda Maiga kuvaili iskun tekijöitä fulaneiksi, joilla oli kytköksiä terroristiryhmään, niin sanottuun ”islamilaiseen valtioon” (IS). Maigan mukaan teko saattoi olla kostoisku sen jälkeen, kun tuaregit olivat tukeneet Ranskan joukkoja terrorismin vastaisessa operaatiossa.

itse asiassa Moptin alueella, useita satoja kilometrejä Menakasta Länteen, asuu islamistinen Fulanisaarnaaja Amadou Koufa. Sen jälkeen kun maan Fulani-vähemmistö perusti aseellisen ryhmän vuonna 2015, sitä on epäilty yhteistyöstä äärijärjestöjen kanssa.

Lue lisää: Nigerian yhteisöllinen väkivalta: kyse on muustakin kuin maasta

, mutta se ei ole niin yksinkertaista, sanoo Abdoulaye Sounaye Leibniz Center for Modern Oriental Studies-keskuksesta (ZMO). ”Kaikkea ei voi pelkistää uskonnoksi”, hän sanoi DW: lle. Vaikka tällä on suuret mahdollisuudet saada ihmiset liikkeelle, sillä on myös poliittista ja taloudellista valtaa. ”Se olisi kuitenkin enemmänkin konflikti väestöryhmien ja Malin hallituksen välillä.”

syntipukkina käytetyt fulanit

fulanit (tunnetaan myös nimillä Fulbe tai Peul) ovat yksi Länsi-Afrikan suurimmista etnisistä ryhmistä, jossa on vähintään 25 miljoonaa jäsentä. Koska fulanit ovat kuitenkin hajallaan alueella, he ovat useimmissa osavaltioissa vähemmistö. Perinteisesti he elävät paimentolaisina pastoralisteina. Konflikteja esiintyy usein, päivää DW toimittaja Usman Shehu-hän itse Fulani Nigeriasta.

vaikka tilanteet vaihtelevat maan ja alueen mukaan, on toistuvia kuvioita. ”Poliitikkomme kutsuvat oppositioryhmiä toistuvasti terroristeiksi. Sama tapahtuu nyt Fulaneille. Koska he ovat suojattomia ihmisiä, jotka asuvat pensaikossa ja ovat pääasiassa kouluttamattomia, he käyttävät heitä syntipukkeina.”

Nigerialainen toimittaja ja bloggaaja Aliyu Tilde on osa ryhmää, joka pyrkii ratkaisemaan alueellisia konflikteja Länsi — Afrikan valtioiden talousyhteisön (ECOWAS) puolesta-erityisesti Malissa ja Nigeriassa, jossa Tilde sanoo konfliktien fulanien kanssa kärjistyneen. Hän oli mukana dokumentoimassa monia Nigeriassa sattuneita välikohtauksia.

”löydät Hatin aina kun on konflikti, fulanit eivät yleensä aloita sitä konfliktia”, hän kertoi DW: lle. ”tulet huomaamaan, että he olivat hyökkäyksen kohteena ja yrittivät suojella itseään tai suorittivat kostoiskun.”

kolmentyyppisiä konflikteja

pelkästään Nigeriassa on erotettava kolmentyyppisiä tapauksia, Tilde sanoo. Ensimmäinen on paimentolaisten ja maanviljelijöiden välinen kiista maasta. Jos fulanien karja kuitenkin tuhosi viljelysmaita, asia ratkaistaisiin yleensä paikallisesti. Myös jengirikollisuus on mahdollista. ”Tämä on rikos, jota on pidettävä sellaisena”, Tilde sanoo. ”Jos valtio ei pysty valvomaan lakejaan, se on ongelma.”

kolmas tyyppi on ongelmallisin: Nigerian valtioiden poliittisesta ylivallasta käydyssä kamppailussa paikalliset hallitsijat vahvistivat usein omia etnisiä ryhmiään ja agitoivat vähemmistöjä vastaan.

tämän seuraus on Tilden mukaan lähinnä ”etninen puhdistus.”

esimerkiksi fulanit muistelivat Taraban osavaltiossa kesäkuussa 2017 tapahtunutta verilöylyä, jossa noin 200 ihmistä surmattiin. Kenraalimajuri Benjamin Ahanotulle ei jäänyt epäselväksi, että tavoitteena oli tuhota Fulaniväestö.

tammikuussa ilmoitettiin, että oikeusministeriö oli määrännyt kaikki joukkomurhan jälkeen epäillyt vapautettaviksi. Huhtikuun lopussa kuvernööri Aminu Yaminun avustaja pidätettiin naapurimaa Benuessa. Aminua, jolla väitetään olevan yhteyksiä äärijärjestö Boko Haramiin, syytetään tuhansien kiväärien jakamisesta väestölle.

sama toistui muissakin osavaltioissa — yleensä ilman suurta medianäkyvyyttä.

epäluottamuksen lisääntyminen

konfliktin kärjistymiseen on useita syitä. Liikemies ja hyväntekijä Mo Ibrahim, joka käyttää säätiöään pyrkiessään hyvään hallintoon koko Afrikassa, sanoo ilmastonmuutoksen olevan liikkeelle paneva tekijä. DW: n haastattelussa Ibrahim sanoo käyttökelpoisten viljelyalueiden rapautumisen pahentavan kiistaa.

”se tapahtui Darfurissa ennen, se tapahtuu nyt Nigeriassa — se tulee tapahtumaan kaikkialla, koska teillä on kaksi yhteisöä, jotka satojen vuosien aikana selvittivät tietyn yhteistyömuodon”, hän kertoi DW: lle. ”Nyt ilmastonmuutoksen myötä paimenten on ajettava karjansa alueille, joilla ne eivät ole koskaan ennen olleet. Ja tämä vaatii hallituksilta herkkyyttä ja nopeaa toimintaa, jotta ne näkevät, miten ne voivat tuoda tämän yhteisön yhteen. On kehitettävä uudenlaista yhteistyötä.”

mutta Tilden mukaan valtion läsnäolon puute Malissa ja Nigeriassa on suurin ongelma. Alueilla, joilla ei ole työmahdollisuuksia, nuoret liittyvät yhä useammin rikollisryhmiin. ”Nämä voivat olla kaikkiin etnisiin ryhmiin kuuluvia ihmisiä-Fulaneja, Haussoja tai tuaregeja”, hän sanoo.

kummassakaan maassa valtion monopoli ei ole taattu. Ja kun valtio ei tarjoa turvallisuutta ja rikollisuus jää rankaisematta, ihmiset kääntyvät Oman oikeusmuotonsa puoleen ja epäluottamus eri väestöryhmien välillä kasvaa.

valtioiden velvollisuus

nykyiset ratkaisumallit kohdistuvat usein valtion tasolle. Myönteisiksi esimerkeiksi Tilde nimeää Senegalin ja Mauritanian. ”Tällaisia konflikteja ei nyt ole, koska maiden välillä on käytössä lainsäädännöllisiä tekijöitä”, Tilde sanoo. Karjalaumat on rekisteröitävä, eivätkä ne voi ylittää rajaa huomaamatta. Karjalle on osoitettu vuorottelualueet, jotta ne eivät laiduntaa viljelysmailla.

Kamerunissa fulanien paimentolaisilla on parempi sopimus, sanoo Usman Shehu, jolla on täydet oikeudet ja velvollisuudet. Valtio saa paimenilta veroja — mutta ankarat rangaistukset määrätään, jos heidän karjansa ryöstetään tai tapetaan.

Malissa toiminta on alkanut ilmoituksilla. Bamakon hallitus tuomitsi kiihottamisen etniseen vihaan ja uhkasi vastaavasti rikossyytteellä. Nigeriassa on perustettu komissio käsittelemään konflikteja. Asiantuntijat ovat kuitenkin edelleen epäileväisiä sen suhteen, voidaanko tilannetta todella parantaa.

Philipp Sandner