kysymys: ”Mikä on pappisseminaari?”
vastaus: pappisseminaari on maisterin ja/tai tohtorin tutkintoja tarjoava laitos, joka valmistaa ihmisiä pastoreiksi, papeiksi tai rabbeiksi. Siksi on juutalaisia seminaareja, katolisia seminaareja ja protestanttisia seminaareja. Joskus pappisseminaaria saatetaan kutsua jumaluuskouluksi. Seminaari voi olla osa suurempaa yliopistoa tai koulua, joka seisoo yksin. Protestanttisia seminaareja voivat ylläpitää kirkot tai kirkkokunnat, tai ne voivat olla itsenäisiä. Itsenäisillä pappisseminaareilla voi olla erityinen painopiste, kuten Evankelisessa teologiassa tai suppeammin apologetiikassa, dispensationaalisessa teologiassa, lähetysasemissa tai kirkon istutuksissa. Jotkin Seminaarit tunnetaan paremmin käytännön palveluskoulutuksesta, kun taas toiset keskittyvät akateemiseen ja teologiseen kurinalaisuuteen. Jotkut olivat kirkkojen tai kirkkokuntien perustamia, mutta myöhemmin katkaisivat tai vähättelivät siteitään perustavaan kirkkoon tai kirkkokuntaan.
useimpien Seminaarien tarjoama perustutkinto on jumaluuden mestari (M. Div.), mutta monet tarjoavat myös teologian maisterin (Th.M.), A. D. Min. (Doctor of Ministry), tai filosofian tohtorin (Doctor of Philosophy) tutkinto.
sana seminaari tulee latinan ”siementä tarkoittavasta sanasta.”Seminaari on paikka, jossa ideat (mieluiten todelliset ideat) voidaan istuttaa, itää ja juurtua oppilaiden elämään ja sitten kantaa hedelmää, jota he voivat sitten jakaa palvelijoidensa kanssa.
Raamattu ei puhu mitään tuon nimisistä seminaareista, mutta se mainitsee muodollisen kasvatuksen ja uskonnollisen kasvatuksen. Paavali ”tutki Gamalielin johdolla ja sai perinpohjaisen valmennuksen laissa” (AP.t. 22:3). Jeesus käski seuraajiaan opettamaan muita (Matt.28:19-20). Timoteus on ohjattu valmentamaan seurakunnan johtajia: ”minkä olet kuullut minun sanovan monien todistajien läsnä ollessa, usko luotettaville ihmisille, jotka ovat myös päteviä opettamaan toisia” (2.Tim. 2:2).
Apostolien tekojen kirjasta löytyy se, mitä voidaan pitää modernin seminaarin varhaisena prototyyppinä. Paavali oli Efesossa, missä hän puhui synagoogassa noin kolme kuukautta, kunnes juutalaisten uppiniskaisuus pakotti hänet lähtemään. Mutta Evankeliumin opettaminen jatkui: ”hän otti opetuslapset mukaansa ja keskusteli päivittäin Tyrannuksen luentosalissa. Tätä kesti kaksi vuotta, niin että kaikki juutalaiset ja kreikkalaiset, jotka asuivat Aasian maakunnassa, kuulivat Herran sanan ” (AP. t. 19: 9-10). Päivittäinen keskustelu teologiasta kahden vuoden ajan luentosalissa-tämä kuulostaa hyvin paljon nykyisen seminaarin käytännöltä.
Jumalan hyväksymiä työntekijöitä kuvaillaan ”totuuden sanan oikein käsittelijöiksi” (2.Tim. 2:15, ESV), joka edellyttää sanan tutkimista. Jumala voi käyttää niitä, jotka eivät ole koskaan käyneet seminaarissa—apostolit Pietari ja Johannes olivat ”kouluttamattomia” (AP.T. 4:13). Mutta Raamatun muodollinen tutkiminen voi olla myös Jumalan käyttämä väline, ja seminaarit voivat antaa tätä valmennusta.