kysymys: ”Miksi leprasta puhutaan niin paljon Raamatussa?”
vastaus: Raamatussa spitaali-sana mainitaan yli 40 kertaa riippuen käytetystä raamatunkäännöksestä. Spitaali oli yleinen Raamatun aikoina, ja epähygieenisissä oloissa eläneet ymmärsivät hyvin monet viittaukset siihen. Pääsyy siihen, miksi spitaalista puhutaan niin paljon Raamatussa, on se, että se on havainnollinen kuvaus synnin tuhovoimasta. Muinaisessa Israelissa spitaali oli voimakas objektiopetus synnin heikentävästä vaikutuksesta ihmisen elämässä.
Jumala oli antanut israelilaisille hyvin tarkat ohjeet spitaalin ja muiden ihotulehdusten hoitamisesta (3.Moos. 13). Kaikkien, joilla epäiltiin olevan tämä tauti, oli mentävä papin tutkittavaksi (3. Moos. 13: 2-3). Jos todetaan, että spitaalinen on saanut tartunnan, ”pitalinen, jolla on tämä tauti, pukeutukoon revittyihin vaatteisiin ja päästäköön hiuksensa irti, peittäköön ylähuulensa ja huutakoon: ’saastainen, saastainen.”Hän pysyy saastaisena niin kauan kuin hänellä on tauti. Hän on epäpuhdas. Hän saa asua yksin. Hänen asumuksensa olkoon leirin ulkopuolella” (3.Moos. 13:45-46). Spitaalista pidettiin silloin täysin epäpuhtaana-ruumiillisesti ja hengellisesti.
parantumaton ihminen, monet uskoivat Jumalan langettaneen spitaalin kirouksen ihmisille heidän tekemiensä syntien vuoksi. Spitaalista kärsiviä halveksittiin ja inhottiin niin paljon, etteivät he saaneet asua missään yhteisössä oman kansansa kanssa (4.Moos. 5:2). Muinaisten juutalaisten lakien kuudestakymmenestäyhdestä saastutuksesta spitaali oli vakavuudeltaan toiseksi tärkein vain kuolleen ruumiin jälkeen. Spitaalinen ei saanut tulla lähellekään muita ihmisiä, ei edes omaa perhettään. Sairautta pidettiin niin vastenmielisenä, ettei spitaalinen saanut tulla 150 metrin päähän kenestäkään tuulen puhaltaessa. Spitaaliset elivät yhdyskunnassa muiden spitaalisten kanssa, kunnes he joko paranivat tai kuolivat. Tämä oli ainoa tapa, jolla ihmiset tiesivät hillitä lepran tarttuvien muotojen leviämistä.
Raamattu kertoo tarinan spitaalisesta, jonka Jeesus paransi ensimmäisenä (Matt.8:2-4). Tärkein opetus tästä tapauksesta on, että synti saastuttaa meidät Jumalan edessä, mutta Kristuksen kautta voimme parantua synnin vitsauksesta, joka erottaa meidät Jumalasta. Jumala inhoaa syntiä; se on vastenmielinen hänelle. Synti estää meitä pääsemästä Jumalan luo, koska Jumala ei salli syntisen ihmisen olla hänen silmissään (PS. 5:5; Habakuk 1:13; Ilm.21: 27). Tämä ei koske ainoastaan sukupuolisesti sivullisia syntejä, joita tavallisesti pidetään saastaisina ja vastenmielisinä, vaan se sisältää kaikki tottelemattomuuden ja kapinoinnin muodot (1.Sam. 15:23; Sananlaskut 15:9). Kaikki synti on vastenmielistä Jumalalle. Mutta ne, jotka on lunastettu synnistä armosta uskon kautta Kristukseen (Ef.2:8-9), voivat seisoa Jumalan edessä luottaen siihen, että meidät on hyväksytty ”rakastetussa”, ja me ylistämme Häntä siitä armosta, jonka hän antaa meille tätä tarkoitusta varten (Ef. 1:5-7).
kun olemme saaneet välähdyksen Jumalan pyhyydestä ja puhtaudesta, meidän on huudahdettava profeetta Jesajan tavoin: ”voi minua … olen tuhottu! Sillä minä olen mies, jolla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet, ja minun silmäni ovat nähneet Kuninkaan, Kaikkivaltiaan” (Jes.6:5). Asenteemme syntiä kohtaan Vapahtajamme valossa pitäisi toistaa Pietarin sanoja: ”mene pois minun luotani, Herra; Minä olen syntinen ihminen!”(Luuk.5:1-8). Toinen tärkeä läksy, jonka opimme Matteuksen evankeliumin spitaalisesta, on se, että voimme spitaalisen tavoin lähestyä luottavaisesti Jeesusta kaikessa tarpeessamme, kaikessa synnissämme ja saastutuksessamme. Kun anomme puhdistusta ja anteeksiantoa, hän ei käännä meitä pois (Hepr.4:16; PS. 103:12).