Lekythos

Material

Pottery, gold

Created

420–400 BC

Period/culture

Attic

Place

Polis-tis-Chrysokhou, tomb, Cyprus

Present location

Room 72, British Museum

Identification

1887,0801.46

suurin osa, elleivät kaikki, Oidipuksen tuntemuksesta on peräisin 500-luvulta eaa. Vaikka nämä tarinat käsittelevät pääasiassa hänen kukistumistaan, on yhä useita yksityiskohtia siitä, miten Oidipus nousi valtaan.

Theban kuningas Laios kuulee ennustuksesta, jonka mukaan hänen poikavauvansa jonain päivänä tappaa hänet. Hän lävistää Oidipuksen jalat ja jättää hänet ulos kuolemaan, mutta paimen löytää hänet ja kantaa pois. Vuosia myöhemmin Oidipus, tietämättä olevansa adoptoitu, lähtee kotoa peläten samaa ennustusta, että hän tappaa isänsä ja nai äitinsä. Laios lähtee etsimään ratkaisua sfinksin salaperäiseen arvoitukseen. Kuten ennustettiin, Oidipus ja Laios kohtaavat toisensa, mutta he eivät tunnista toisiaan. Seuraa taistelu, ja Oidipus tappaa Laiuksen ja suurimman osan hänen vartijoistaan. Oidipus jatkaa sfinksin kukistamista ratkaisemalla arvoituksen tullakseen kuninkaaksi. Hän menee naimisiin leskeksi jääneen kuningatar Jocastan kanssa tietämättä, että tämä on hänen äitinsä. Rutto lankeaa Theban kansan päälle. Löydettyään totuuden Oidipus sokaisee itsensä ja Jocasta hirttäytyy. Kun Oidipus ei ole enää kuningas, Oidipuksen veljenpojat tappavat toisensa.

joitakin eroja vanhempiin tarinoihin syntyy. Oidipuksen poikien kirousta tarkennettiin takautuvasti siten, että siihen kuuluivat myös Oidipus ja hänen isänsä Laios. Oidipus astuu nyt valtaistuimelta sen sijaan, että kuolisi taistelussa. Lisäksi sen sijaan, että Oidipuksen lapset olisivat toisen vaimon lapsia, ovat nyt Jocastan lapset (he ovat siis myös hänen veljiään).

pindarin toinen olympialainen OdeEdit

toisessa olympialaisessa Oodissaan Pindar kirjoittaa:

laiuksen traaginen poika, joka ylitti isänsä polun, tappoi hänet ja täytti Pythossa vanhasta puhutun oraakkelin. Tarkkasilmäinen Erinys näki ja surmasi sotaisat lapsensa toistensa käsissä. Thersandros selvisi kuitenkin langenneesta Polyneikeksestä ja sai kunniaa nuortenkilpailuissa ja sodan ankaruudessa, mikä oli apukeino Adrastoksen suvulle.

Aiskhyloksen seitsemän Thebaa vastaan-trilogia (467 eaa.) Edit

ateenalainen näytelmäkirjailija Aiskhylos kirjoitti vuonna 467 eaa Oidipuksen myyttiin perustuvan trilogian, joka voitti hänelle ensimmäisen palkinnon kaupungin Dionysiassa. Näytelmistä Laios oli ensimmäinen, Oidipus toinen, ja seitsemän Thebaa vastaan oli kolmas näytelmä ja ainoa, joka on säilynyt.

seitsemässä Thebaa vastaan Oidipuksen pojat Eteokles ja Polyneikes surmaavat toisensa sotiessaan valtaistuimesta. Oresteian tavoin trilogia olisi kertonut yksityiskohtaisesti talon koettelemuksista kolmen peräkkäisen sukupolven aikana. Trilogiaa seurannut satyyrinäytelmä oli nimeltään Sfinksi.

Sofokleen ”Theban näytelmät”

Sofokleen ”Theban näytelmistä ”kolme säilynyttä teosta koostuvat: Oidipus Rex (myös Oidipus Tyrannus tai Oidipus Kuningas), Oidipus Kolonoksessa ja Antigone. Kaikki kolme näytelmää käsittelevät Theban kaupungin kohtaloa kuningas Oidipuksen aikana ja sen jälkeen, ja ne on usein julkaistu yksissä kansissa.

alun perin Sofokles oli kirjoittanut näytelmät kolmeen erilliseen juhlakilpailuun, monen vuoden välein. Sen lisäksi, että Theban näytelmät eivät ole todellinen trilogia (kolme näytelmää esitetään jatkuvana kerrontana), ne eivät ole edes tarkoituksellisia sarjoja ja sisältävät joitakin epäjohdonmukaisuuksia niiden joukossa.

Sofokles kirjoitti myös muita Thebaan keskittyneitä näytelmiä, merkittävimpänä Epigoni, josta on säilynyt vain katkelmia.

Oidipus RexEdit

Sofokleen ”Oidipus Rexedit” alkaessa Theban asukkaat anelevat kuninkaalta apua ja anelevat häntä selvittämään ruton syyn. Oidipus seisoo heidän edessään ja vannoo löytävänsä heidän kärsimyksensä juuren ja lopettavansa sen. Juuri silloin Kreon palaa Thebaan vierailulta oraakkelin luona. Apollon on tehnyt tiettäväksi, että Thebassa piilee hirvittävä kauhistus ja että rutto hälvenee vasta, kun vanhan kuningas Laioksen todellinen murhaaja löydetään ja häntä rangaistaan hänen rikoksestaan. Oidipus vannoo tekevänsä tämän tajuamatta olevansa itse syyllinen. Karu totuus paljastuu hitaasti näytelmän kuluessa, kun Oidipus ottaa yhteen sokean näkijän Tiresiaksen kanssa, joka aistii totuuden. Oidipus kuitenkin kieltää asian jyrkästi ja vakuuttuu siitä, että Tiresias juonittelee Kreonin kanssa valtaistuimen anastamiseksi.

oivallus alkaa hiljalleen valjeta näytelmän toisessa kohtauksessa, kun Jocasta mainitsee suoralta kädeltä, että Laius surmattiin paikassa, jossa kolme tietä kohtaa toisensa. Tämä herättää jotain Oidipuksen muistissa ja hän yhtäkkiä muistaa miehet, jotka hän taisteli ja tappoi eräänä päivänä kauan sitten paikassa, jossa kolme tietä kohtasi. Hän tajuaa kauhistuneena, että saattaa olla etsimänsä mies. Eräs palvelija selvisi hengissä hyökkäyksestä ja elää nyt vanhuuttaan Theban rajaseudulla. Oidipus pyytää heti miestä joko vahvistamaan tai kiistämään syyllisyytensä. Pahimmillaan hän kuitenkin odottaa huomaavansa olevansa hänelle tuntemattoman miehen pahaa-aavistamaton murhaaja. Totuus ei ole vielä selvinnyt.

loppiaisen hetki koittaa näytelmän loppupuolella. Kohtauksen III alussa Oidipus odottaa vielä palvelijan tuomista kaupunkiin, kun sanansaattaja saapuu Korintista julistamaan, että Korintin kuningas Polybos on kuollut. Tämän uutisen kuullessaan Oidipus tuntee suurta helpotusta, sillä hän uskoi Polyboksen olevan isä, jonka oraakkeli oli määrännyt hänet murhaamaan,ja hän hetkellisesti uskoo itsensä paenneen kohtaloa. Hän kertoo tämän kaiken nykyiselle seurueelle, myös sanansaattajalle, mutta sanansaattaja tietää, ettei se ole totta. Hän on mies, joka löysi Oidipuksen vauvana Cithaeronin solasta ja antoi hänet kuningas Polyboksen kasvatettavaksi. Hän paljastaa lisäksi, että palvelija, joka tuodaan kaupunkiin, kun he puhuvat, on sama mies, joka vei Oidipuksen vuorille pienokaisena. Jocasta tajuaa nyt kaiken tapahtuneen. Hän pyytää Oidipusta olemaan jatkamatta asian käsittelyä. Hän kieltäytyy, ja nainen vetäytyy palatsiin palvelijan saapuessa. Vanhus saapuu, ja heti on selvää, että hän tietää kaiken. Oidipuksen käskystä hän kertoo kaiken.

musertuneena kaikista rikoksistaan Oidipus ryntää palatsiin, josta hän löytää äitivaimonsa kuolleena oman kätensä kautta. Repiessään rintaneulan puvustaan Oidipus sokaisee sillä itsensä. Silmistä vuotaen hän pyytää setäänsä ja lankoaan Kreonia, joka on juuri saapunut paikalle, karkottamaan hänet iäksi Thebasta. Kreon suostuu tähän pyyntöön. Oidipus pyytää pidellä kahta tytärtään Antigonea ja Ismeneä käsillään vielä kerran, jotta heidän silmänsä täyttyisivät kyynelistä ja Kreon säälistä lähettää tytöt katsomaan Oidipusta vielä kerran.

Oidipus Kolonoksessa

Sofokleen Oidipuksessa Kolonoksessa Oidipuksesta tulee vaeltaja, jota Kreon miehineen ajaa takaa. Lopulta hän löytää turvapaikan pyhästä erämaasta aivan Ateenan liepeiltä, jossa Theseuksen kerrotaan huolehtineen Oidipuksesta ja tämän tyttärestä Antigonesta. Kreon saa lopulta Oidipuksen kiinni. Hän pyytää Oidipusta palaamaan Kolonoksesta siunatakseen poikansa Eteokleen. Vihaisena siitä, ettei hänen poikansa rakastanut häntä tarpeeksi huolehtiakseen hänestä, hän kiroaa sekä Eteokleen että veljensä tuomiten heidät molemmat tappamaan toisensa taistelussa. Oidipus kuolee rauhanomaisesti; hänen hautansa sanotaan olevan jumalille pyhä.

AntigoneEdit

Sofokleen Antigonessa, kun Oidipus astui syrjään Theban kuninkaana, hän antoi valtakunnan kahdelle pojalleen, Eteokleelle ja Polyneikes, jotka molemmat suostuivat vuorottelemaan valtaistuimella joka vuosi. He eivät kuitenkaan osoittaneet mitään huolta isästään, joka kirosi heidät heidän huolimattomuutensa vuoksi. Ensimmäisen vuoden jälkeen Eteokles kieltäytyi astumasta syrjään ja Polyneikes hyökkäsi kannattajineen Thebaan (kuten Aiskhylos kuvasi seitsemässä Thebaa vastaan ja Euripides foinikialaisia naisia vastaan). Veljekset tappoivat taistelussa toisensa. Theban valtaistuimelle noussut kuningas Kreon määräsi, ettei Polyneikestä saanut haudata. Antigone, Polynikesin sisko, uhmasi käskyä, mutta jäi kiinni. Kreon määräsi, että hänet oli pantava kivilaatikkoon maahan siitä huolimatta, että hän oli kihlautunut poikansa Haemonin kanssa. Antigonen sisar Ismene julisti tämän jälkeen auttaneensa Antigonea ja halunneensa samaa kohtaloa, mutta Kreon kieltäytyi lopulta teloittamasta häntä. Jumalat ilmaisivat sokean profeetta Tiresiaksen välityksellä paheksuntansa Kreonin päätöstä kohtaan, joka sai hänet perumaan käskynsä, ja hän meni hautaamaan Polyneikeen itse. Antigone oli kuitenkin jo hirttäytynyt hautaansa sen sijaan, että olisi kärsinyt hitaan kuoleman tulla haudatuksi elävältä. Kun Kreon saapui haudalle, johon hänet oli haudattu, hänen poikansa Haemon hyökkäsi hänen kimppuunsa nähtyään kuolleen morsiamensa ruumiin, mutta epäonnistuttuaan Kreonin tappamisessa hän tappoi itsensä. Kun Kreonin Vaimo Eurydike sai tiedon Haemonin kuolemasta, hänkin riisti oman henkensä.

Euripideen ”Foinissae, Khrysippos ja Oidipusedit

Euripideen ”Foinissae” alussa Jocasta muistelee Oidipuksen tarinaa. Yleensä näytelmä punoo yhteen seitsemän juonet Thebaa ja Antigonea vastaan. Näytelmä eroaa muista tarinoista kahdessa merkittävässä suhteessa. Ensinnäkin siinä kuvataan yksityiskohtaisesti, miksi Laioksella ja Oidipuksella oli riita: Laius käski Oidipuksen pois tieltä, jotta hänen vaununsa voisivat kulkea, mutta ylpeä Oidipus kieltäytyi liikkumasta. Toiseksi, näytelmässä Jocasta ei ole tappanut itseään insestinsä paljastuttua – muuten hän ei voisi esittää prologia, käsittämättömistä syistä – eikä Oidipus ole paennut maanpakoon, vaan he ovat jääneet Thebaan vain viivyttääkseen tuomiotaan poikiensa/veljiensä/veljenpoikiensa Eteokles ja Polyneikes kohtalokkaaseen kaksintaisteluun asti: Jocasta tekee itsemurhan kahden miehen ruumiiden takia, ja Antigone seuraa Oidipusta maanpakoon.

Khrysippoksessa Euripides kehittelee kirouksesta taustatarinan: Laioksen synti oli kidnapata Khrysippos, Pelopsin poika, loukatakseen häntä, ja tämä aiheutti jumalten koston koko hänen perheelleen. Laios oli Khrysippoksen kotiopettaja, ja hänen oppilaansa raiskaaminen oli vakava loukkaus hänen asemaansa sekä vieraana että kotiopettajana häntä tuolloin isännöineen kuninkaallisen perheen talossa. Säilyneet maljakot osoittavat raivon leijuvan irstaan Laiuksen yllä hänen siepatessaan raiskauksen uhrin. Raivostuneet kostivat hyvän järjestyksen rikkomukset kotitalouksissa, mikä näkyy selvimmin esimerkiksi Aiskhyloksen teoksessa The Libation Bearers.

Euripides kirjoitti myös Oidipuksen, josta on säilynyt vain muutama katkelma. Prologin ensimmäinen rivi muistutti Laioksen ylimielisestä toiminnasta, kun hän oli synnyttänyt pojan Apollonin käskyä vastaan. Jossain vaiheessa näytelmän toimintaa hahmo harjoitti pitkää ja yksityiskohtaista kuvausta sfinksistä ja tämän arvoituksesta-joka on säilynyt viidessä oksyrhynkhoksen katkelmassa, P. oksissa. 2459 (julkaissut Eric Gardner Turner vuonna 1962). Tragediassa esiintyi myös monia avioliiton teemaa käsitteleviä moraalisaksimeja, jotka on säilytetty Stobaeuksen Antologiossa. Silmiinpistävimmät repliikit kuitenkin sanovat, että tässä näytelmässä Laioksen palvelijat sokaisivat Oidipuksen, ja että tämä tapahtui ennen kuin hänen henkilöllisyytensä Laioksen poikana oli paljastunut, mikä merkitsee merkittäviä eroavuuksia Sofokleen tapaan käsitellä myyttiä, jota nykyään pidetään’ standardikäännöksenä’. Näytelmän juonta on yritetty rekonstruoida, mutta mikään niistä ei ole muuta kuin hypoteettinen, koska sen tekstistä on säilynyt niukkoja jäänteitä ja koska antiikin aikaisia kuvauksia tai ansioluetteloita ei ole lainkaan – on tosin esitetty, että osa Hyginuksen kertomuksesta Oidipus-myytistä voisi itse asiassa olla peräisin Euripideen näytelmästä. Joitakin kaikuja Euripideen Oidipuksesta on jäljitetty myös Senecan Oidipuksen kohtauksesta (katso alla), jossa Oidipus itse kuvailee Jocastalle seikkailuaan sfinksin kanssa.

muita näytelmäkirjailijoita

ainakin kolme muuta Sofoklesta nuorempaa 500-luvun eaa.kirjailijaa kirjoitti näytelmiä Oidipuksesta. Näitä ovat muun muassa Akhaios Eretrialainen, Nikomakhos ja vanhempi Ksenokles.