1970-luku: Warm Dust, Ace ja Roxy MusicEdit

Carrackin levytysura alkoi jazz-rock-yhtyeessä Warm Dust, joka julkaisi kolme albumia alkuperäistä materiaalia vuosina 1970-1972. Carrack toimi yhtyeen kosketinsoittajana soittaen satunnaisesti muita instrumentteja, Les Walkerin toimiessa laulusolistina.

Warm Dustin hajottua Carrack ja Warm Dustin basisti Terry ”Tex” Comer auttoivat pub rock-yhtye Acen perustamisessa. Yhtyeen debyyttisingle” How Long ” oli carrackin kirjoittama ja laulama, ja se oli vuoden 1975 hitti sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa. Kappale jäi Acen ainoaksi hittilevyksi ja yhtye hajosi vuonna 1977. Tämän jälkeen Carrack toimi Frankie Millerin taustamuusikkona ja Roxy Musicin kosketinsoittajana.

1980-luku: soolouraa ja sessiomuusikkona

Carrack julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa, 1980-luvun Nightbirdin. Se ei ollut kaupallinen menestys.

vuonna 1981 Glenn Tilbrook värväsi Carrackin liittymään Squeezeen pitkäaikaisen kosketinsoittaja Jools Hollandin korvaajaksi. Tämä Uusi Squeeze kokoonpano saavutti kansainvälistä menestystä albumilla East Side Story, Carrack vokalistina kappaleella ”Tempted”, heidän suurin Yhdysvaltain hitti tuolloin. Vuoteen 1982 mennessä Carrack oli kuitenkin jättänyt yhtyeen ja hänet korvasi kosketinsoittaja Don Snow.

vuoden 1981 loppupuolella Carrack liittyi Nick Lowen kanssa yhtyeeseen, jossa soittivat Lowe, Carrack, Martin Belmont kitarassa, James Eller bassossa ja Bobby Irwin rummuissa. Tämä bändi, kutsutaan Noise To Go, olemassa tukemaan sekä Carrack soololevytykset, ja Lowe hänen, samanlainen järjestely Lowe oli Dave Edmunds ja Rockpile 1970-luvun lopulla. Noise To Go myös tukena Lowen Vaimo Carlene Carter hänen 1981 albumi Blue Nun.

Carrackin vuonna 1982 julkaistun Suburban Voodoo-sooloalbumin jälkeen Eller jätti Noise to Go: n, ja Lowe otti hoitaakseen bassotehtävät yhtyeen sisällä. Yhtyeen kokoonpano oli uudistunut Nick Lowen ja hänen Cowboy-asunsa myötä ja se levytti kaksi albumia vuosina 1983-1985, Lowen toimiessa laulusolistina. Yhtye myös taustoitti John Hiattia Hiattin vuoden 1983 albumin Riding with the King toisella puolella.

tänä aikana Carrack toimi myös The Smithsin ja The Pretendersin sessiomuusikkona.

Nick Lowe ja hänen Cowboy-asunsa hajosivat vuonna 1985, ja Carrackiin otti yhteyttä Genesiksen Mike Rutherford, joka pyysi häntä liittymään Rutherfordin uuteen sivuprojektiin, Mike + The Mechanicsiin. Aluksi Carrack ja Paul Young olivat vuorotellen yhtyeen laulajia. Carrack lauloi pääosan vuoden 1985 hitillään ”Silent Running (on Dangerous Ground)”. Tämä johti edelleen valtavirran suosiota ja suosiota, Phil Collins kuvaili Carrack kuin ”uskomaton ääni”, joka ”voisi laulaa puhelinluettelon”.

vuonna 1986 Carrack liittyi Roger Watersin vastaperustettuun taustayhtyeeseen The Bleeding Heart Band, joka äänitti kappaleita animaatioelokuvan When the Wind Blows soundtrackille. Seuraavana vuonna Waters (edelleen mukana Carrack and the Bleeding Hearts) julkaisi sooloalbumin Radio K. A. O. S. ja kiersi Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Carrack tuurasi kiertueella usein epävirallisena tukiesiintyjänä, yleensä soittaen” houkutusta ” lämmittelemään yleisöä.

Mike + The Mechanicsin menestyksen varassa Carrack onnistui käynnistämään soolouransa uudelleen vuonna 1987 hittialbumilla One Good Reason ja siihen liittyvällä hittisinglellä ”Don’ t Shed a Tear”, joka nousi Billboard Hot 100-listan yhdeksännelle sijalle. Tästä eteenpäin Carrack jatkoi johdonmukaisesti sekä soolouraa että uraa Mike + The Mechanicsissa. Yhtye levytti ja kiersi epäsäännöllisesti johtuen Rutherfordin sitoumuksista Genesiksen kanssa.

vuonna 1989 Mike + The Mechanicsilla oli Britannian listakakkonen ja Yhdysvaltain ykköshitti ”the Living Years”, jolla Carrack lauloi jälleen pääroolin. Myös vuonna 1989 Carrack levytti kappaleen ”Romance”, joka oli duetto Terri Nunnin kanssa Los Angelesista kotoisin olevasta synthpop-yhtye Berlinistä. Kappale esiintyi Sing-elokuvan soundtrackilla, jossa pääosissa olivat Peter Dobson ja Lorraine Bracco.

1990-luku: soolo-ja yhteistyömediat

1990-luvulla Carrackin sooloura hiipui muutamaksi vuodeksi, vaikka hän säilytti uransa sessiomuusikkona. Hän jatkoi myös työskentelyä Mike + The Mechanicsin kanssa, joka levytti koko vuosikymmenen. Tänä aikana Carrack soitti yhtyeessä kosketinsoittimia ja alkoi myös säveltää Rutherfordin kanssa joitakin yhtyeen kappaleita.

vuonna 1990 Carrack palasi Roger Watersin kanssa uraauurtavaan The Wall-Live – lavashow ’ hun Berliinissä 250 000 hengen yleisön edessä. Hän lauloi kappaleen ” Hey You ”ja oli yksi” The Tide Is Turningin ” esiintyjistä Watersin, Joni Mitchellin, Cyndi Lauperin, Bryan Adamsin ja Van Morrisonin kanssa.

vuonna 1991 Carrack lauloi neljännen säkeistön vuonna 1956 syntyneen Paul Youngin Cover – versiossa Crowded House-hitistä ”Don’ t Dream It ’s Over”, joka julkaistiin Youngin kokoelma-albumilla From Time to Time-Singlekokoelmassa

vuonna 1993 Carrack liittyi basisti Tony Levinin, rumpali Steve Ferronen, kitaristi Phil Palmerin ja kosketinsoittaja / tuottaja Rupert Hinen kanssa muodostaen yhtyeen nimeltä Spin 1NE 2wo. He julkaisivat yhden albumin, omakustanteisen projektin, joka koostui klassisista rock-covereista, kuten Jimi Hendrixin, The Whon, Led Zeppelinin, Blind Faithin, Steely Danin ja Bob Dylanin kappaleista. Hän duetoi Beth Nielsen Chapmanin kanssa kappaleella ”In the Time It Takes”.

myös vuonna 1993 Squeeze teki carrackille paluun albumilleen Some Fantastic Place ja sitä seuranneelle kiertueelle. Carrack on vocals, bändi uudelleen levytti hitti ”Tempted” soundtrack elokuvaan Reality Bites (1994). Carrack kuitenkin jätti Squeezen jälleen noin vuoden kuluttua.

toisen squeezen jälkeen Carrack yhdisti voimansa Timothy B. Schmitin ja Eaglesin Don Felderin kanssa kunnianhimoisen, mutta lopulta toteutumattoman levytysprojektin vuoksi. Schmit ja Felder yhdistyivät pian muiden Eaglesin ja heidän Hell Freezes Over-albuminsa kanssa, tuoden mukanaan yhden carrackin kirjoittamista kappaleista, ” Love Will Keep Us Alive.”Sen levytti the Eagles ja se voitti ASCAP-palkinnon Yhdysvaltain soitetuimpana kappaleena vuonna 1995. Samana vuonna Mike + The Mechanics teki vielä toisen top 20-hitin, ”Over My Shoulder”. Se ei ainoastaan esittänyt Carrack johtaa laulu, mutta oli ensimmäinen mekaniikka osuma on kirjoittanut hänen.

vuonna 1996 Carrack jatkoi soolouraansa albumilla ”Blue Views”. Carrack osallistui myös Hammondin urkuosuuksiin neljään kappaleeseen Ezion vuoden 2000 albumilla Higher.

2000–presentEdit

Carrack ylläpitää aktiivista soolouraa, kuten myös uraansa sessiomuusikkona ja lauluntekijänä, kiertäen soolouraa vuonna 2002 lähinnä Supertrampin kaltaisten yhtyeiden lämmittelijänä. Hän toimi myös Mike + The Mechanicsin ainoana laulajana Paul Youngin kuoleman jälkeen vuonna 2000. Vuonna 2003 Carrack kiersi Ringo Starrin & All-Starr Bandin kanssa esittäen hittikappaleitaan, kuten ”How Long?”, ”Tempted”ja” The Living Years”. Tässä 2004, Carrack lähti Mechanics julkaisun jälkeen Rewired, ainoa albumi Carrack ainoana laulajana. Carrackin uran tyrehtymisen jälkeen Eagles coveroi vuonna 2007 Carrackin kappaleen ”I Don’ t Want to Hear Anymore” kauan odotetulla Luokkakokous-albumillaan ”Long Road Out of Eden”. Albumi nousi listaykköseksi Yhdysvalloissa, Britanniassa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja useissa muissa maissa.

syyskuussa 2004 Carrack liittyi muiden merkittävien artistien kanssa ”The Strat Packin” konserttiin Wembleyllä juhlistaen Fender Stratocasterin 50-vuotisjuhlaa. Carrack piti lauluesityksiä albumilla ” How Long?”, ”All Along the Watchtower”, ”While My Guitar Gently Weeps”ja” I Can ’t Dance”.

toukokuussa 2009 Carrack lähti kiertueelle Saksaan kanadalaisen Brendan Crosserryn tukemana. Vuonna 2010 Carrack julkaisi David Cullenin sovittaman ”a Different Hat” – albumin Royal Philharmonic Orchestran kanssa. Kaksi vuotta myöhemmin vuonna 2012 Carrack teki paluun soul-vaikutteisella albumilla Good Feeling.

vuonna 2012 Carrackista tehtiin tunnin mittainen BBC Four-televisiodokumentti Paul Carrack: the Man with the Golden Voice. Samana vuonna Carrack oli yksi BASCA Gold Badge-palkinnon saajista tunnustuksena hänen ainutlaatuisesta panoksestaan musiikin hyväksi.

helmikuussa 2013 Carrack oli mukana käynnistämässä Eric Claptonin 50-vuotisjuhlakiertuetta, ”Old Sockia”, joka juhlisti Claptonin 50-vuotista uraa ammattimuusikkona. Carrack lauloi päävokaalit kappaleilla ”Tempted”, ” How Long ”ja päätti show ’n kappaleella”High Time we Went”.

hän osallistui myös vuonna 2013 BBC Four-ohjelmaan Please Please Me: Hän teki klassikon juhlistaakseen 50 vuotta Beatlesin debyyttialbumista, jossa hän äänitti oman versionsa ”Miserystä”.

toukokuussa 2015 Carrack auttoi Claptonia juhlistamaan 70-vuotissyntymäpäiväänsä konsertilla, joka järjestettiin Madison Square Gardenissa 1.-3. toukokuuta yhdessä Claptonin yhtyeen muiden jäsenten kanssa. Syntymäpäiväjuhlat jatkuivat myöhemmin toukokuussa Britannian Royal Albert Hallissa. Vuonna 2019 Carrack soitti Hammond-urkuja ja lauloi Claptonin Live in Concert 2019-maailmankiertueella soittaen esikoiskonserttinsa Dresdenissä, Saksassa osana Dresdenin musiikkijuhlia.

19.helmikuuta 2021 julkaistiin uusi single ”You’ re not Alone” kaikille digitaalisille alustoille carrackin oman itsenäisen levy-yhtiön Carrack-UK: n kautta. Samalla ilmoitettiin, että uusi studioalbumi ”One on One” julkaistaan kesäkuussa 2021.

sessiomuusikko

Carrackin omaleimainen ääni-ja kosketinsoitintaito ovat pitäneet hänet kysyttynä sessiomuusikkona monissa projekteissa. Joitakin hänen luottoja ovat:

• syntetisaattori, urut ja Piano Roxy Musicin albumeilla Manifesto, Flesh + Blood ja Avalon
• Piano The Pretendersin albumilla Learning to Crawl (1983)
• koskettimet The Smithsin samannimisellä debyyttialbumilla The Smiths (1984)
• laulu Roger Watersin Radio K. A. O. S. (1987); koskettimet ja laulu sen seuraavalla kiertueella
• urut on Elton Johnin Made in England (1995) ja The Big Picture (1997)
• urut ja laulu on B. B. King ’s Deuces Wild (1997)
• koskettimet Simply Red’ S Blue (1998)
• kiertueella Ringo Starrin All-Starr Bandin kanssa (2003)

vuonna 1997 Carrack soitti urkuja Elton Johnille singlellä ”Something About The Way You Look Tonight”. Se yhdistettiin” Candle In The Wind 1997″: n kanssa tupla-A-puoliseksi singleksi, joka teki uuden ennätyksen kaikkien aikojen myydyimpänä singlenä.