abstraktit

taustat ja kohteet irronneet, epävakaat ristimurtumat ovat vakavia vammoja, jotka aiheuttavat huomattavaa sairastuvuutta ja toiminnallisia seurauksia. Useat kirjoittajat raportoivat neurologisia puutteita, virtsarakon, suolen, ja seksuaalinen toimintahäiriö, sekä jäljellä kipua ja huono itse raportoitu terveys, lyhyen, ja keskipitkän aikavälin seurantatutkimuksissa. Ei kuitenkaan ole tietoa pitkän aikavälin toiminnallisesta tuloksesta näiden vammojen jälkeen eikä siitä, tapahtuuko toimintakunnossa muutoksia useita vuosia alkuperäisen vamman jälkeen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli arvioida pitkän aikavälin tuloksia potilailla, jotka ovat joutuneet siirtymään sacral murtumia 10 vuoden perspektiivissä, keskittyen toimintahäiriöt liittyvät lantion trauma ja sacral murtuma. Myös vertaamalla pitkän aikavälin tuloksia keskipitkän aikavälin tuloksiin voidaan ajan mittaan tapahtuneita muutoksia arvioida, jotta saadaan lisää tietoa näiden suhteellisen harvinaisten vammojen kehityksestä. Lisäksi pyrimme arvioimaan pitkän aikavälin toiminnallinen tulos potilailla, joilla on harvinainen alaryhmä sacral murtumia, eli traumaattinen lumbosakraali dissosiaatio vammoja. Materiaalit ja menetelmät tähän tutkimukseen sisältyi kaksi kliinistä sarjaa, yksi prospektiivinen (luvut 1-3) ja yksi retrospektiivinen (Luku 4). Tutkimus tehtiin Oslon yliopistollisessa sairaalassa Ullevaalissa (Ousu), jossa kaikki potilaat, joilla oli siirtymään joutuneita, epävakaita ristiluun murtumia, rekisteröitiin prospektiivisesti vuosina 1996-2001 (paperit 1-3). Tänä aikana rekisteröitiin 39 potilasta; kaikki, joille tehtiin operatiivinen hoito OUS-U: ssa, jonka jälkeen suurin osa potilaista kotiutettiin Sunnaasin sairaalan kuntoutuslaitokseen. Tötterman et al seurasi 32 potilasta 39: stä ja julkaisi toiminnallisen tuloksen tulokset 1 vuoden seurantatutkimuksessa. Tässä tutkimuksessa 32 potilaasta 28 oli käytettävissä 10 vuoden seurantaan. Potilaat, joilla oli traumaattinen Lumbosakraalidissosiaatio (Tlsd), joka oli aineisto paperi – IV: ssä, tunnistettiin takautuvasti Lantionmurtumarekisteristä ortopedisella osastolla OUS-U: ssa vuosina 1997-2006. 21: stä tutkimukseen osallistuneesta potilaasta 15 oli käytettävissä seurantaan, eli seitsemän vuotta vamman jälkeen. Seitsemää hoidettiin operatiivisesti ja kahdeksaa ei-operatiivisesti. Kaikki potilaat tutkittiin ja kerättiin seuraavat tiedot: neurologinen toiminta alaraajoissa ja välilihassa (Aasia), virtsarakon toiminta (uroflowmetriamittaus, virtsan jäännösmittaus ja haastattelu), suolen toiminta (Haastattelu), seksuaalinen toiminta (haastattelu ja IIEF-kysely miehillä), kipu (VAS), väijytys (haastattelu ja havainnointi), ADL ja työhön paluu/työllisyystilanne (haastattelu) ja potilaan ilmoittama terveys (SF-36). Lisäksi kaikille potilaille tehtiin radiologinen tutkimus tavanomaisilla röntgenkuvilla ja TT-kuvauksilla alaselästä ja lantiosta. Tulokset 1-3: yhtä potilasta lukuun ottamatta kaikilla oli neurologisia häiriöitä, mutta vain kaksi oli pyörätuolin käyttäjiä. Yleisimmät dermatomit olivat L5 ja S1. Neurologisessa toiminnassa ei havaittu merkittäviä muutoksia ajan kuluessa. Yhdeksällätoista 28: sta oli patologista virtsatoimintaa, ja 11: llä havaittiin merkittävää heikkenemistä 1 vuoden seurannan jälkeen. Kahdeksan potilasta ilmoitti suolen toimintahäiriöstä ja 12: lla oli seksuaaliseen kanssakäymiseen liittyviä ongelmia; mikään näistä parametreista ei muuttunut merkittävästi edellisestä seurannasta. Röntgenkuvauksessa todettiin, että kaikki ristiluun murtumat olivat Yhtyneet, ja 16 potilaalla takarenkaan jäännössiirtymä (Rd) oli ≥ 10 mm. L5-hermon yhden tai useamman sakraalisen hermojuuren ahtautumista havaittiin 26 potilaalla ja L5-hermon ahtautumista sen jälkeen 22 potilaalla. Kaventuminen sacral foramina, sekä postforaminal impingement/ luinen tunkeutuminen L5 hermo korreloi merkittävästi neurologisia puutteita. Radiologisten löydösten ja kivun välillä ei havaittu merkitseviä korrelaatioita. Näiden potilaiden SF-36-pisteet olivat kaiken kaikkiaan alhaisemmat kuin normaaliarvot (Norjan populaatio), eikä niissä tapahtunut merkittäviä muutoksia 1 vuoden seurantaan verrattuna. 10 vuoden SF-36-tulokset osoittivat merkittäviä korrelaatioita kivun, seksuaalisen ja suolen toimintahäiriön kanssa, mutta ei neurologisten puutteiden tai virtsateiden toimintahäiriöiden kanssa. Luku 4: vain kahdella 15 potilaasta oli normaali neurologinen toiminta, ja molempia hoidettiin leikkaamattomana. Jäljelle jääneistä 13 potilaasta, joilla oli neurologisia puutteita, yhdellä potilaalla, jota hoidettiin ei-operatiivisesti, ei ollut aluksi neurologisia oireita, mutta hänelle kehittyi sekundaarinen motorinen ja aistivaje kahdenvälisesti L5-S4: stä. Radiologisessa tutkimuksessa havaittiin massiivinen kalluksen muodostuminen murtumakohtaan ristiluun yläpäässä, ja keskuskanava kaventui selvästi S2-tasolla. Yhdellätoista oli patologisia virtsatoimia, viidellä ilmoitettiin suolen toimintahäiriöitä ja kymmenellä raportoitiin seksuaalisen toiminnan rajoituksia, joista seitsemän valitti kipua yhdynnän aikana. Yhtä potilasta lukuun ottamatta kaikki potilaat raportoivat seurannassa kipua, ja suurimmalla osalla oli lumbosakraalikipua yhdistettynä radikulaariseen kipuun. Kaikki sakraalimurtumat parannettiin kyrfoottisella kulmautuksella murtuman poikki. Neljässä tapauksessa kyfoosi oli lisääntynyt verrattuna ensimmäisiin röntgenkuvauksiin. TLSD: tä sairastavilla potilailla SF-36-pisteet olivat huomattavasti pienemmät kuin normaaliväestöllä. Tässä pitkäaikaisessa seurantatutkimuksessa havaitsimme, että potilailla, joilla oli siirtymään joutuneita ristiluun murtumia, oli huomattavaa sairastavuutta ja vammaisuutta. Löysimme korkeat neurologiset vajeet, ilman merkittäviä muutoksia ajan myötä, mikä viittaa siihen, että neurologiset vajeet alustavassa esityksessä voivat olla pysyviä, jos ne ovat vielä vuoden kuluttua vammasta. Urogenitaalitoimintojen ongelmat olivat yleisiä löydöksiä; virtsan toimintahäiriöt osoittivat merkittävää heikkenemistä ajan myötä, ja seksuaalisten toimintahäiriöiden esiintyvyys oli korkea. Lisäksi potilaanilmoitettu terveys oli merkittävästi alhaisempi kuin normit, eikä se muuttunut ajan myötä ja sillä oli merkittävä korrelaatio kipuun. Tulokset viittaavat siihen, että näihin löydöksiin on kiinnitettävä erityistä huomiota kuntoutusjakson aikana, pidemmällä seurantajaksolla ja monitieteisellä lähestymistavalla eri erikoisalojen välillä. Patologiset röntgenlöydökset olivat yleisiä, mukaan lukien taka-lantionrenkaan jäännössiirtymä, joka ei korreloinut lumbosakraalikipuun.