teologia

kun alamme tutkia kohtaa, voimme tehdä pari havaintoa melko nopeasti. Yksi havainto on, että Salomo tarkastelee kahta eri aihetta tässä yhdessä psalmissa. Ensisilmäyksellä saattaa itse asiassa näyttää siltä, että käsiteltävänä on kaksi täysin erilaista kategoriaa ilman minkäänlaista yhteyttä. Miten kaupungin puolustaminen liittyy perheen kasvattamiseen? Todellisuudessa havaitsemme, että Psalmi 127 on täysin yhtenäinen siinä, miten se puhuu Jumalan kädestä ja miten hän liittyy jokapäiväiseen elämäämme.

tämä johtaa toiseen havaintoomme, kun tarkastelemme kunkin jakson aihetta. Jakeet 1-2 käsittelevät käsitystä Jumalasta julkisessa elämässämme. Kun rakennamme kotejamme, vartioimme yhteisöjämme ja työskentelemme elatustemme hyväksi, on vaikuttamassa suurempi voima kuin inhimillinen ponnistelumme. Kolme kertaa näissä kahdessa jakeessa meitä muistutetaan siitä, että kaikki ponnistelumme ovat turhia, ellei niitä peitä Herran siunaus. Tarkoittaako tämä, ettei sillä ole väliä, mitä teemme? Eikö meidän tarvitse rakentaa koteja tai tehdä töitä ruoan eteen?

päinvastoin katso jakeen 1 loppua, ”vartija valvoo turhaan.”Salomo ei sano, ettei ole vartijaa katsomassa kaupunkia. Hän ei myöskään sano, ettei vartijan pitäisi olla asemapaikallaan. Solomon kuitenkin muistuttaa, ettei vartijoihin kannata luottaa, vaikka he olisivat kuinka hyviä. ”Ellei Herra vartioi kaupunkia, heidän työnsä on turhaa.” Jumala on yhteistoiminnassa, kun noudatamme muita Raamatussa annettuja ohjeita työstä ja jumalisuudesta.

Tarkastellaanpa tätä Salomon raamatunkohtaa, joka on Sananlaskujen 6.

6 go to the ant, o sluggard,
observe her ways and be wise,
7 which, having no Chief,
officer or Ruler,
8 preparates her food in the summer
and collect her elonkorjuussa.
9 How long will you make down, O sluggard?
milloin heräät unestasi?

varmasti sitten kun luetaan Psalmi 127:2 se ei ole kieltoa työstä, ”turha teidän on varhain nousta”, vaan kehotus olla panematta Viime kädessä luottamustamme ponnisteluihimme, sillä hän antaa rakkaallensa jopa unissansa.”Pane toivosi yksin Jumalaan.

lopuksi tulemme psalmin toisen osan aiheeseen, käsitteeseen Jumalasta kodeissamme. Näiden kahden osan sitominen yhteen on periaate, jonka Jumala antaa omilleen. Jakeessa kolme toinen osa alkaa sanomalla, että lapset ovat ”lahja” Herralta.

jakeessa kolme sanotaan myös, että lapset ovat ”palkinto” ja jakeessa viisi todetaan selvästi, että lapset ovat ”siunaus.”Vaikka nämä ovat itsessään suurenmoisia totuuksia, niin miten ne liittyvät häpeämättömyyteen, kun puhutaan vihollisten kanssa portilla?

antiikin aikana kaupungin portti oli liike-elämän ja siviiliasioiden keskus. Miehellä, jota on siunattu monilla lapsilla, on myös monia perheen etujen ja turvallisuuden puolestapuhujia. Sen tähden, niinkuin Herra siunaa miestä, jolla on lapsia nuoruudessaan, niin nuo lapset ovat vuorostaan varmuus turvallisuudesta vanhalla iällä. ”He eivät häpeä
puhuessaan vihollistensa kanssa portilla. (Psalmi 127: 5) ”

tässä voimme alkaa tehdä psalmin kahden osan välistä yhteyttä kokonaisaiheeksi. Lapset ovat vanhempien puolustus vanhuudessa,mutta Herra antaa lapset. Vartija pysyy valveilla, Mutta Herra valvoo kaupunkia. Jumala hallitsee!

psalmia 127 sitoo yhteen Jumalan suvereeniuden yleisteema. Riippumatta siitä, mitä teemme tai missä olemme, Herra on se, joka saa asiat tapahtumaan. Voimme ylistää häntä, sillä hän pitää elämämme kaikki puolet käsissään!