”kun idän kristityt ristiretkeläiset lankesivat tuohon voittamattomaan salamurhaajien ritarikuntaan, vapaiden henkien ritarikuntaan, jonka alin arvo oli elänyt tottelevaista elämää, jollaista mikään luostarijärjestö ei ole koskaan saavuttanut, tavalla tai toisella he saivat aavistuksen siitä symbolista ja Tunnussanasta, joka oli varattu vain korkeimmille arvoille, heidän salaisuudekseen.: ”mikään ei ole totta, kaikki on sallittua”, varmasti se oli mielen vapautta , kun totuususkon lopettamisesta ilmoitettiin”

– filosofi Friedrich Nietzsche

Hashashinin veljeskunta, tai tunnetaan myös Lähi-idän Salamurhaajina, oli keskiaikainen terroria levittävä jengi, joka kunnostautui tärkeiden ihmisten ammattimaisessa tappamisessa.

muita heidän tunnistamiaan nimiä olivat Nizaris, Nizari Ismailis, Batinin ”esoteeristen opetusten kansa” tai Ta ’ limiyyah ”salaisten opetusten kansa”. He hallitsivat keskiajan islamilaista maailmaa yli 130 vuotta. Heidän johtajansa oli nimeltään Hassan al-Sabbah.

Hassan al-Sabbah (1050–luku-1124) oli uskomattoman karismaattinen johtaja, loistava matemaatikko, vannoutunut uskonoppinut ja uskomaton pirullinen nero.

hän oli intohimoinen Isma ’ili-uskon kannattaja, Hassan-I Sabbah oli hyvin pidetty ympäri Kairoa, Syyriaa ja suurinta osaa Lähi-itää muiden Isma’ Ilien toimesta, minkä vuoksi monista ihmisistä tuli hänen seuraajiaan.

käyttäen arvostustaan ja suosiotaan Hassan perusti ja hänestä tuli yhden historian tappavimmista ja tappavimmista mysteerikulteista suurmestari. Vaikka hänen motiivinsa tämän veljeskunnan perustamiseksi ovat lopulta tuntemattomia, sen sanottiin olevan hänen oman poliittisen ja henkilökohtaisen etunsa vuoksi ja myös kostaakseen vihollisilleen ”ristiretkeläisille”.

Hassan etsi tietyntyyppistä linnoitusta, ja hän varmasti löysi sen (Emme ole varmoja, löysikö vai rakentiko hän sen lähteiden puutteen vuoksi. Se oli tuhat vuotta vanha Alamutin läpitunkematon vuorilinnoitus tai tunnetaan myös nimellä ”Kuolemanvuori”.

Vuorenherra komensi pelottomien, häijyjen ja täysin mielipuolisten soturien salaista veljeskuntaa täysin omistautuneina asialleen.

he olivat valmiita täyttämään kaikki hänen pyyntönsä, vaikka se tarkoittaisi heidän kuolevan, he tekivät sen epäröimättä isäntänsä asian puolesta.

on hyvin vähän tietoa siitä, miten hän värväsi ”Hasashininsa”, mutta on joitakin keskiaikaisia lähteitä, jotka kertovat, mitä Kuolemanvuoren läpäisemättömien muurien takana tapahtui. Hassanin maineen vuoksi alokkaat tulivat hänen luokseen aikomuksenaan oppia Isma ’ Ilien salaperäiset tiet. Niinpä Hassan asetti heidät ikkunattomiin kammioihin syvälle vuoren alle.

siellä alokkaat opiskelivat ja opettelivat, kunnes eräänä päivänä yksi Hassanin palvelijoista saapui mukanaan ”maaginen” juoma alokkaan juotavaksi. Alokas joi taikajuomaa epäröimättä ja pyörtyi. Kun hän heräsi, hän löysi itsensä yhdestä kauneimmista ja kiehtovimmista paikoista koskaan, Babylonin riippuvista puutarhoista.

paikka näytti taivaalta, loisteliaalta paikalta, joka oli täynnä viiniä, hunajaa, suihkulähteitä, palmuja ja uskomattoman kauniita ja upeita yläosattomia naisia tanssimassa ja juoksemassa ympäri paikkaa.

alokkaat nauttivat Paratiisin kaltaisesta ympäristöstä muutaman tunnin ajan ja sitten Hassan ilmaantui ja sanoi jotain riveihin: ”tätä minä tarjoan teille, seuratkaa opetustani ja alistukaa tahtooni ja minä näytän teille tien taivaaseen.”

sitten heille annettiin juoma uudelleen ja heitettiin takaisin kuolemanvuoren haiseviin ikkunattomiin kammioihin. Sitten kun värvätty palaisi todellisuuteen, Hassan ilmestyi jälleen ja tällä kertaa hän kysyi, oliko aloittaja halukas tottelemaan häntä ja hasashinin uskontunnustusta. He olivat samaa mieltä lähes joka kerta, ilmeisistä syistä.

joten lyhyessä ajassa Hassan oli jo luonut suuren armeijan uskomattomalla tottelevaisuudella, usein hän käski yhden miehistään suorittamaan joutsensukelluksen linnoituksen huipulta (tämä on ”Leap of Faith” viittaus Assassin ’ s Creed-peleistä) ja salamurhaaja, joka epäröimättä iski betonimaahan yli kolmestakymmenestä kerroksesta ylöspäin.

salamurhaajat harjoittelivat uskonnollisesti joka ikinen minuutti joka päivä. He hallitsivat kaikenlaisia tekniikoita, taistelulajeja, myrkkykemiaa, vakoilua, soluttautumista ja puhuivat sujuvasti useita kieliä, mutta tekniikka, jossa he menestyivät parhaiten, oli hienovaraisuuden taito.

heidän tunnusmerkkiaseensa oli tikari, koska se oli helposti kätkettävissä ja erittäin tehokas lyhyellä kantamalla. He eivät käyttäneet suojanaan levypanssaria, postia tai minkäänlaista haarniskaa. Heidän valitsemansa suoja oli näkymättömyys, tai toisin sanoen ennen salamurhaa heidät puettiin siviiliksi, munkiksi, kuninkaalliseksi palvelijaksi, yleensä kaikenlaiseksi naamioksi, joka ei herättänyt epäilyksiä.

tällä voimamäärällä Hassan voisi helposti sanoa sanan ja hänen uskolliset salamurhaajansa murhaisivat kenet tahansa, jonka hän haluaa heidän murhaavan. Salamurhaajat surmasivat Suurmestarinsa ja tämän seuraajien johdolla sulttaaneja, Visiirejä, kalifeja, patriarkkoja ja kreivejä.

ennen kuin he ehtivät huutaa, että hukkuvat omaan vereensä. Lisätäkseen mainettaan he usein tappoivat vihollisensa keskellä päivää rauhallisilla kaduilla siviilien kanssa, mikä aiheuttaisi kaaosta ja sekasortoa, ja sitten he katosivat kuin heillä olisi jonkinlaiset näkymättömät supervoimat.

pian kaikki saisivat tietää hashashinin veljeskunnasta, jopa kuuluisasta kuningas Rikhardista ”Leijonamieli” (joidenkin lähteiden mukaan hänellä oli jonkinlaista yhteistyötä heidän kanssaan).

hashtagien rohkeutta vaikuttavampaa on ehkä heidän tehokas ”psykologisen sodankäynnin” käyttönsä. Herättämällä pelkoa viholliseensa he onnistuivat saamaan vihollisensa alistumaan vaarantamatta omaa henkeään.

esimerkiksi suuri muslimijohtaja Saladin selvisi kahdesta hasšashin-yrityksestä hengissä. Tämä asetti hänet kuitenkin pelon ja vainoharhaisuuden tilaan, koska hän pelkäsi lisää salamurhayrityksiä. Erään tarinan mukaan Saladin heräsi eräänä yönä vallatessaan Masyafin Syyriassa ja huomasi hahmon poistuvan teltastaan. Hänen sänkynsä vieressä oli hasšashinille tunnusomaisen muotoisia kuumia skonsseja sekä myrkytetyllä tikarilla kiinnitetty lappu. Lapun mukaan hänet tapettaisiin, jos hän ei perääntyisi. Sanomattakin on selvää, että Saladin päätti solmia aselevon hasšashinien kanssa.

heidän kuuluisin uhrinsa oli ”Montferratin Sir Conrad” hän oli Jerusalemin kuningas, tässä on hyvä kuvaus siitä, miten hänen kuolemansa tapahtui:

”Sir Conrad Montferratilainen asteli itsevarmasti Tyroksen linnoituskaupungin pihan läpi raskaasti aseistetun postitettujen ritarien seurueen ympäröimänä ja pukeutuneena ylenpalttisiin vaatteisiin ja kalliisiin silkkeihin, jotka viittasivat hänen ylevään asemaansa.

Jerusalemin kuningas oli yksi maailman mahtavimmista miehistä – kaikkien Lähi-idän Ristiretkijoukkojen komentajana jopa kuuluisa kuningas Rikhard Leijonasydäminen oli kunniavelvollinen tunnustamaan Conradin arvovallan. Paavi itse oli siunannut hänen voitelunsa, vääräuskoisten muslimien armeijat olivat murskautuneet hänen miekkansa voimalla, ja hänen käskystään kristikunnan soturit lähtivät valloittamaan kaikkea, mikä oli heidän edessään.

pieneltä sivukujalta lähestyi kaksi mitäänsanomatonta munkkia, joiden pää painui alas, kun he lähes äänettömästi lauloivat perinteisiä latinankielisiä hymnejä, sormensa näppärästi työstäen puisia rukousnauhojaan virtaavan ruskean vaatteensa alla.

he kävelivät hiljaa kohti sisäpihan keskustaa, näennäisesti liian uppoutuneina rukouksiinsa huomatakseen Sir Conradin ja hänen henkivartijansa. Sitten yhtäkkiä munkit tuplasivat tahtinsa. He sulkeutuivat nopeasti ja juoksivat viimeiset metrit kohti Tyyron Herraa. Oli teräksen välähdys, iltapäivän auringon pilkahdus, joka heijastui kevyesti hyvin kiillotetusta tikarin terästä.

muutamassa sekunnissa Jerusalemin kuningas makasi hiljaa rutistuneena tiellä omassa verilammikossaan. Pyhän maan mahtavin, armottomin ja koskematon mies oli kuollut.”

hashshashien maineesta ja taidoista huolimatta Khwarizmiin tunkeutuneet Mongolit hävittivät heidät. Vuonna 1256 hašashinien linnake, jota aiemmin pidettiin valloittamattomana, joutui mongolien haltuun.

vaikka hasšashinit onnistuivat valtaamaan Alamitin takaisin ja pitämään sitä hallussaan useita kuukausia vuonna 1275, heidät lopulta murskattiin. Historioitsijan näkökulmasta Alamutin mongolivalloitus on erittäin merkittävä tapahtuma, koska lähteet, jotka olisivat kyenneet kertomaan tarinaa hasšashin näkökulmasta, tuhottiin täysin.

tästä järjestyksestä jää hieman romantisoitu kuva, joka on ehkä parhaiten nähty videopeleissä, tunnetuimpana Assassin ’ s Creed-pelisarjassa.

etymologia

ensimmäinen tunnettu hasishi-sanan käyttö on jäljitetty vuoteen 1122, jolloin Fatimidien kalifi al-Āmir käytti sitä halventavana viittauksena Syyrian Nizareihin.

käytti kuvaannollisesti sanaa hasishi tarkoittaen sellaisia merkityksiä kuin hylkiöt tai roskaväki.

varsinaisesti syyttämättä ryhmää hasishuumeen käytöstä kalifi käytti termiä halventavasti. Ismailien vastaiset historioitsijat omaksuivat tunnuksen nopeasti ja sitä sovellettiin Syyrian ja Persian Ismaileihin.

termin leviämistä edesauttoivat entisestään nizarien ja ristiretkeläisten sotilaalliset kohtaamiset, joiden kronikoitsijat omaksuivat termin ja levittivät sitä ympäri Eurooppaa.

keskiajalla länsimaiset ismailien stipendit vaikuttivat siihen, että yhteisö käsitettiin yleisesti radikaaliksi salamurhaajien lahkoksi, jonka uskottiin olevan koulutettu vastustajiensa tarkkaan murhaamiseen. 1300-luvulle tultaessa Eurooppalainen stipendi aiheesta ei ollut edennyt juuri pidemmälle kuin ristiretkeläisten teos ja tarinat.

sanan alkuperä unohtui, eri puolilla Eurooppaa termi salamurhaaja oli ottanut ”ammattimaisen murhaajan”merkityksen.

vuonna 1603 ilmestyi ensimmäinen Läntinen julkaisu, joka käsitteli salamurhaajia ja jonka laati eräs Ranskan kuninkaan Henrik IV: n hovivirkailija, ja se perustui pääasiassa Marco Polon kertomuksiin hänen Lähi-idän vierailuiltaan. Kootessaan kertomuksia monista länsimaalaisista matkailijoista kirjailija ei onnistunut selittämään salamurhaaja-termin etymologiaa.

Libanonilainen kirjailija Amin Maalouf väittää, että: ”heidän aikalaisensa Muslimimaailmassa kutsuisivat heitä hash-ishiyuniksi, ”hashish-tupakoitsijoiksi”; jotkut orientalistit ajattelivat, että tästä sai alkunsa sana ”assassin”, joka monissa eurooppalaisissa kielissä oli vielä pelottavampi – totuus on toinen.

Alamutista meille tulleiden tekstien mukaan Hassan-I Sabbah kutsui opetuslapsiaan mielellään nimellä Asasiyun, joka tarkoittaa ihmisiä, jotka ovat uskollisia Asāsille, tarkoittaen uskon ”perustusta”. Tämä on ulkomaisten matkailijoiden väärinymmärretty sana, joka muistutti ”hasista”.”