tänään kuusi vuotta sitten kuudellatoista pikkulapsella Kiinan Gansun maakunnassa diagnosoitiin munuaiskiviä. Kaikille oli syötetty maitojauhetta, joka myöhemmin todettiin väärennetyksi myrkyllisellä teollisuusyhdisteellä nimeltä Melamiini. Neljä kuukautta myöhemmin arviolta 300000 vauvaa sairastui Kiinassa saastuneesta maidosta, ja munuaisvaurio johti kuuteen kuolonuhriin. Pääsyylliseksi todettiin Sanlu Group, joka on yksi Kiinan suurimmista maidontuottajista. Mutta skandaalin edetessä yhä useampi Kiinalainen meijeriyhtiö sekaantui asiaan.

tapaus ei ainoastaan vahingoittanut Kiinan elintarvikeviennin mainetta, vaan se oli myös tuhoisa isku kasvavalle kotimaiselle maitoteollisuudelle, mikä johti useisiin fuusioihin ja keskittymiin. Joustamattomien äidinmaidonkorvikkeiden markkinat kasvattivat ulkomaisten tuotteiden kysyntää-vuoden 2009 jälkeen yli 100 ulkomaista tuotemerkkiä tulvi Kiinan markkinoille. Jälkikäteen ei ole liioiteltua, että vuoden 2008 tapaus on yksi Kiinan historian suurimmista elintarviketurvallisuusskandaaleista.

skandaali paljastaa Kiinan epäonnistuneen tehokkaan sääntelyvaltion rakentamisessa siirtyessään markkinatalouteen. Kriisistä saatujen kokemusten perusteella hallitus pyrki vahvistamaan elintarviketurvallisuuden valvontaa koskevaa sääntelykapasiteettiaan. Kesäkuussa 2009 Kiina julkaisi Elintarviketurvallisuuslain, joka kieltää kaiken luvattomien elintarvikelisäaineiden käytön. Laki johti myös korkean profiilin keskuskomission perustamiseen parantamaan valtioiden välistä koordinointia ja elintarviketurvallisuutta koskevan sääntelyn täytäntöönpanoa kansallisella tasolla. Maaliskuussa 2013 China Food and Drug Administration (CFDA) perustettiin ministeriötason virastoksi, jonka tehtävänä on vahvistaa viranomaisia elintarvike-ja lääketurvallisuudessa.

nämä toimenpiteet ovat tärkeitä ja tarpeellisia, mutta ne eivät ole merkittävästi parantaneet Kiinan elintarviketurvallisuutta. Valtioneuvoston Elintarviketurvallisuuskomission kokouksessa tammikuussa 2013 pääministeri Li myönsi, että vaikka elintarviketurvallisuus on parantunut, ”on vielä paljon ratkaisemattomia ongelmia ja mahdollisia piileviä vaaroja; tilanne on edelleen synkkä.”Kiinan pyrkimyksiä puuttua elintarviketurvallisuuteen vaikeuttavat uudet ympäristöterveysriskit, kuten veden ja maaperän saastuminen. Raskasmetallien saastuttama riisi ja puutarhavihannekset aiheuttavat suuria terveysriskejä, mutta siivoaminen on erittäin kallista ja voi kestää vuosikymmeniä. Kuluttajien luottamus kiinalaisiin maitotuotteisiin on edelleen erittäin heikko. Virallisen median mukaan ulkomaiset merkit hallitsevat yli puolta Kiinan äidinmaidonkorvikkeiden markkinoista, ja joissakin kaupungeissa osuus on jopa 80 prosenttia. Epätoivoisena ja omituisena siirtona naudanlihan lisäämiseksi kotimaiseen meijeriteollisuuteen Kiina antoi uuden asetuksen, jolla kiellettiin rekisteröimättömien ulkomaisten valmistajien maitotuotteiden tuonti.

tunnustuksena haasteista hallituksen johtajat ovat viime kuukausien aikana nostaneet elintarviketurvallisuutta. Maaliskuussa pääministeri Li Keqiang käytti melamiiniskandaalia puolustaakseen” tiukinta mahdollista valvontaa ja vastuullisuutta ”ja” kovinta mahdollista rangaistusta ” elintarviketurvallisuuden turvaamisessa. Kiina julkisti viime viikolla Lin siunaamana luonnoksen muutoksesta vuoden 2009 Elintarviketurvallisuuslakiin. Uusi versio, jota on kutsuttu ”historian tiukimmaksi elintarviketurvallisuuslaiksi”, on nostanut elintarviketurvallisuuden hallinnan rimaa ja antanut selvempiä vaatimuksia valtion virastoille, joita on noudatettava elintarvikeketjussa.

mutta kuinka tehokkaita nämä ponnistelut ovat, jää nähtäväksi. Koska elintarviketurvallisuuden sääntely sisältää useita toisiaan vahvistavia toimia (tuotanto, markkinointi ja kulutus) ja siihen osallistuu useita sidosryhmiä (esim., valmistajat, kauppiaat, kuluttajat, valtiolliset toimijat), on erittäin epätodennäköistä, että puhdas ylhäältä alaspäin suuntautuva, valtiokeskeinen sääntely-ja lainsäädäntökehys riittää Kiinan elintarviketurvallisuuskriisin purkamiseen. Vankkojen ja kestävien sääntelykapasiteettien saavuttamiseksi hallituksen olisi investoitava elinvoimaisen kansalaisyhteiskunnan sekä vapaiden ja sosiaalisesti vastuullisten tiedotusvälineiden rakentamiseen.nämä tiedotusvälineet toimisivat tiedonlähteinä ja kurinalaisina elintarviketurvallisuuslakien ja-asetusten täytäntöönpanossa. Sen olisi sitouduttava rakentamaan riippumaton tuomioistuinjärjestelmä, jolla suojellaan elintarviketurvallisuutta koskevaa oikeudellista kehystä siltä, että itsekkäät byrokraatit tai muut oman edun tavoittelijat kaappaavat sen. Sen pitäisi myös vakavissaan laatia yritysetiikan säännöt yritys-ja yksilötasolla, jotta ”kapitalismi ilman etiikkaa” pysyisi kurissa. Tällainen institutionaalinen tuki, jonka osoitin tuoreessa kirjassani, antaa Kiinalle mahdollisuuden rakentaa sääntelyvaltionsa vankemmalta pohjalta.

Tämä artikkeli ilmestyi alun perin Council on Foreign Relationsin Asia Unbound-blogissa ja löytyy täältä.