Aasia, maailman suurin ja monipuolisin maanosa. Se käsittää itäisen neljä viidesosaa Euraasian jättiläismaasta. Aasia on pikemminkin maantieteellinen käsite kuin homogeeninen maanosa, ja kun termiä käytetään kuvaamaan näin laajaa aluetta, siihen liittyy aina se mahdollisuus, että sen kattamien alueiden valtava monimuotoisuus hämärtyy. Aasiassa on sekä maan pinnasta korkeimmat että matalimmat kohdat, minkä tahansa maanosan pisin rantaviiva, se on kaiken kaikkiaan alttiina maailman laajimmille ilmastollisille ääripäille, ja näin ollen se tuottaa mitä erilaisimpia kasvillisuuden ja eläimistön muotoja maapallolla. Lisäksi Aasian kansat ovat vakiinnuttaneet laajimman kirjon ihmisen sopeutumista, jota on tavattu millään mantereella.

Britannica Quiz

Know Your Asian Geography Quiz

Where is the Mayon Volcano? Minkä sataman nimi tarkoittaa ”tuoksuvaa satamaa”? Tutustu Aasian maantieteeseen tällä tietovisalla.

nimi Aasia on ikivanha, ja sen alkuperä on selitetty vaihtelevasti. Kreikkalaiset käyttivät sitä tarkoittamaan kotimaansa itäpuolella sijaitsevia maita. Nimen arvellaan mahdollisesti olevan peräisin Assyrian sanasta asu, joka tarkoittaa ”itää.”Toinen mahdollinen selitys on, että se oli alun perin Efesoksen tasangoille annettu paikallinen nimi, jota muinaiset kreikkalaiset ja roomalaiset laajensivat tarkoittamaan ensin Anatoliaa (nykyistä Vähää-Aasiaa, joka on Manner-Aasian läntisin ääripää) ja sitten Välimeren itäpuolella tunnettua maailmaa. Kun länsimaiset tutkimusmatkailijat saapuivat Etelä-ja Itä-Aasiaan varhaisina nykyaikoina, he ulottivat tuon merkin koko valtavaan maa-alueeseen.

Aasia rajoittuu pohjoisessa Jäämereen, idässä Tyyneen Valtamereen, etelässä Intian valtamereen, lounaassa Punaiseenmereen (sekä Atlantin valtameren sisämereen—Välimereen ja mustaan) ja lännessä Eurooppaan. Aasian erottaa Pohjois-Amerikasta koilliseen Beringinsalmi ja Australiasta kaakkoon Intian ja Tyynenmeren yhdistävät meret ja salmet. Suezin kannas yhdistää Aasian ja Afrikan, ja yleisesti ollaan yhtä mieltä siitä, että Suezin kanava muodostaa niiden välisen rajan. Kaksi kapeaa salmea, Bosporinsalmi ja Dardanellit, erottavat Anatolian Balkanin niemimaasta.

Aasian ja Euroopan välinen maaraja on historiallis-kulttuurinen konstruktio, joka on määritelty vaihtelevasti; vain yhteisymmärryksessä se on sidottu tiettyyn rajarajaan. Kätevin maantieteellinen raja-jonka useimmat maantieteilijät ovat omaksuneet – on linja, joka kulkee Jäämereltä etelään Uralvuoristoa pitkin ja kääntyy sitten lounaaseen Emba-jokea pitkin Kaspianmeren pohjoisrannalle.; Kaspianmeren länsipuolella raja seuraa Kuma-Manytšin painaumaa Asovanmerelle ja Mustanmeren Kertšinsalmelle. Niinpä Mustanmeren ja Kaspianmeren välinen kannas, joka huipentuu Kaukasuksen vuorijonoon etelässä, on osa Aasiaa.

Aasian, mukaan lukien Aasian Venäjä (Kaukasian Kannaksella), mutta Uuden-Guinean saarta lukuun ottamatta, kokonaispinta-ala on noin 17 226 200 neliökilometriä eli noin kolmannes maapallon maapinta-alasta. Saaret—mukaan lukien Taiwan, Japanin ja Indonesian saaret, Sahalin ja muut Aasian Venäjän saaret, Sri Lanka, Kypros ja lukuisat pienemmät saaret—muodostavat yhteensä 1240000 neliökilometriä eli noin 7 prosenttia kokonaispinta-alasta. (Vaikka Uusi-Guinea mainitaan tässä artikkelissa satunnaisesti, sitä ei yleensä pidetä osana Aasiaa.) Aasian mantereen kaukaisimmat päätepisteet ovat Tšeljuskin Pohjois-Keski-Siperiassa Venäjällä (77°43′ pohjoista leveyttä), Malaijan niemimaan kärki Piai eli Bulus (1°16′ pohjoista leveyttä) etelässä, Baba Turkissa (26°4′ itäistä pituutta) lännessä ja Dežnevin Niemi (169°40′ läntistä pituutta) Koillis-Siperiassa Beringinsalmen rannalla idässä.

Aasiassa on maanosien korkein keskikorjaus ja suurin suhteellinen Reliefi. Korkein huippu maailmassa, Mount Everest, joka saavuttaa 29,035 jalkaa (8,850 metriä; KS.tutkijan Huomautus: korkeus Mount Everest); alin paikka maan pinnalla, Kuollutmeri, mitattu 2010-luvun puolivälissä noin 1,410 jalkaa (430 metriä) merenpinnan alapuolella; ja maailman syvin mannerten aallonpohja, miehitetty Baikaljärvi, joka on 5,315 jalkaa (1,620 metriä) syvä ja jonka pohja on 3,822 jalkaa (1 165 metriä merenpinnan alapuolella sijaitsevat kaikki Aasiassa. Nämä fysiografiset ääripäät ja vuoristoalueiden ja tasankojen yleinen Ylivalta ovat seurausta mannerlaattojen törmäyksestä. Geologisesti Aasia käsittää useita hyvin muinaisia mannerlaattoja ja muita maa-aineksia, jotka sulautuivat yhteen aikojen kuluessa. Useimmat näistä yksiköistä olivat Yhdistyneet mantereiseksi maavalliksi noin 160 miljoonaa vuotta sitten, jolloin Intian niemimaan ydin irtautui Afrikasta ja alkoi ajelehtia koilliseen törmätäkseen Aasian eteläiseen sivustaan noin 50-40 miljoonaa vuotta sitten. Mantereen koillispuolinen liike jatkuu noin 6 senttimetrin vuosivauhdilla. Vaikutus ja paine kohottavat edelleen Tiibetin ylätasankoa ja Himalajaa.

Aasian rannikko—noin 39 000 mailia (62 800 km)—on vaihtelevasti korkea ja vuoristoinen, matala ja alluviaalinen, pengerretty maan kohotuttua tai ”hukkunut” siellä, missä maa on vajoanut. Rannikoiden erityispiirteet joillakin alueilla-erityisesti idässä ja kaakossa-ovat seurausta aktiivisesta tuliperäisyydestä; ikiroudan terminen hankaus (joka johtuu aallonmurtajien ja sulamisen vaikutuksesta), kuten Koillis-Siperiassa; ja koralli kasvaa, kuten alueilla etelässä ja kaakossa. Runsaita hiekkarantoja esiintyy myös monilla alueilla, kuten Bengalinlahden ja Thaimaanlahden rannalla.

Keski-Aasian vuoristojärjestelmät ovat paitsi tarjonneet mantereen suurille joille vettä niiden sulavasta lumesta, myös muodostaneet kieltävän luonnonesteen, joka on vaikuttanut kansojen liikkumiseen alueella. Muuttoliike näiden esteiden yli on ollut mahdollista vain vuoristosolien kautta. Historiallinen väestönsiirto Keski-Aasian kuivilta vyöhykkeiltä on seurannut vuorisolia Intian niemimaalle. Uudemmat muuttoliikkeet ovat lähtöisin Kiinasta, ja kohteita on ympäri Kaakkois-Aasiaa. Korean ja Japanin kansat ja vähemmässä määrin kiinalaiset ovat pysyneet etnisesti yhtenäisempinä kuin muiden Aasian maiden väestöt.

Aasian väestö on jakautunut epätasaisesti pääasiassa ilmastollisten tekijöiden vuoksi. Väestökeskittymä on Länsi-Aasiassa sekä suuria keskittymiä Intian niemimaalla ja Kiinan itäisellä puoliskolla. Myös Tyynenmeren rajamailla ja saarilla on huomattavia keskittymiä, mutta keski—ja Pohjois—aasian laajat alueet-joiden kieltävä ilmasto rajoittaa maatalouden tuottavuutta-ovat pysyneet harvaanasuttuina. Siitä huolimatta Aasiaan, maanosista väkirikkaimpaan, kuuluu noin kolme viidesosaa maailman väestöstä.

Aasia on kaikkien maailman suurten uskontojen—buddhalaisuuden, kristinuskon, hindulaisuuden, islamin ja juutalaisuuden—ja monien pienempien uskontojen syntypaikka. Näistä vain kristinusko kehittyi pääasiassa Aasian ulkopuolella; sillä on vain vähän vaikutusvaltaa mantereella, vaikka monissa Aasian maissa on kristillisiä vähemmistöjä. Buddhalaisuudella on ollut suurempi vaikutus syntymäpaikkansa ulkopuolella Intiassa, ja sitä esiintyy eri muodoissa Kiinassa, Etelä-Koreassa, Japanissa, Kaakkois-Aasian maissa ja Sri Lankassa. Islam on levinnyt Arabiasta itään etelä-ja Kaakkois-Aasiaan. Hindulaisuus on rajoittunut lähinnä Intian niemimaalle.

tässä artikkelissa kartoitetaan aasian fyysistä ja ihmismaantiedettä. Aasian merkittävien maantieteellisten piirteiden syvällistä käsittelyä varten ks. tietyt artikkelit nimeltä—esim. Pamireja, Gobia, Tigristä ja Eufratia. Jos haluat keskustella maanosan yksittäisistä maista, katso erityisiä artikkeleita nimeltä-esim. Kazakstan, Mongolia, Intia ja Thaimaa. Maanosan suurkaupunkeja käsitellään erikseen nimetyissä artikkeleissa, esimerkiksi Bangkokissa, Jerusalemissa, Pekingissä ja Soulissa. Aasian historiallista ja kulttuurista kehitystä käsitellään pääasiassa Aasian maita, alueita ja kaupunkeja käsittelevissä artikkeleissa sekä artikkeleissa Palestine, history of and Islamic world. Aiheeseen liittyviä aiheita käsitellään uskontoa käsittelevissä artikkeleissa (esim., Buddhalaisuus, hindulaisuus, ja Islam) ja taiteet ja kirjallisuus (esim., Kiinalainen kirjallisuus, Japanilainen kirjallisuus, Keski-Aasian taiteet, Kaakkois-Aasian taiteet, ja Etelä-Aasian taiteet).