kysymys: ”ketkä olivat Luukkaan 10. luvun 70 (tai 72) opetuslasta?”
vastaus: Luukas 10 on ainoa paikka, josta löydämme kertomuksen siitä, että Jeesus lähetti erityisen 70 (tai 72) opetuslasta valmistamaan tietä hänen eteensä. Poikkeamat lukumäärässä (70 tai 72) johtuvat eroista, joita on noin puolessa kääntämisessä käytetyistä muinaisista kääröistä. Tekstit jakautuvat lähes tasan numeroiden kesken, eivätkä tutkijat ole yksimielisiä siitä, pitäisikö luvun olla 70 vai 72, vaikka tällainen vähäpätöinen asia ei ole keskustelun aihe. Koska luku 70 toistuu muissa kohdissa Raamatussa (2.Moos. 24:1; 4. Moos. 11:16; Jer. 29:10), voi olla todennäköisempää, että opetuslasten todellinen lukumäärä oli 70, ja 2 oli jäljentäjän virhe. Sillä, oliko Jeesuksen lähettämiä opetuslapsia 70 vai 72, ei ole merkitystä. Tärkeitä ovat Jeesuksen heille antamat ohjeet ja voima, joka sai heidät tekemään ihmeitä ja ajamaan ulos demoneja (Luuk.10:17).
nimitettyään 70 (tai 72) opetuslasta Jeesus puhui evankelioimisen suuresta tarpeesta (Luuk. 10: 1-2). Sitten hän antoi 70: lle tehtäväksi antaa heille nämä ohjeet:
1) Go (Luuk. 10: 3). Tämä on perustavaa laatua. Noiden 70: n piti jakautua pareittain ja käydä kaikissa paikoissa, joihin Jeesus oli menossa.
2) Ole varovainen (Luuk.10:3). Nuo 70 olivat kuin lampaita susien keskellä, vaaran ympäröiminä.
3) elä uskosta (Luuk.10:4). 70: ssä ei saanut olla ylimääräisiä varusteita. He veivät mukanaan Jeesuksen sanomaa, eikä heitä tarvinnut kuormittaa aineellisilla asioilla.
4) keskity (Luuk.10:4). Noiden 70: n ei pitänyt tervehtiä ketään tien varrella, eivätkä he saaneet päästää itseään syrjään tärkeämmästä evankelioimistehtävästä.
5) Laajenna siunaustasi (Luuk.10:5-6). Jokainen, joka majoitti 70, piti siunata käyttäen Päivän yhteistä tervehdystä: ”rauha tälle talolle.”
6) ole tyytyväinen (Luuk.10:7). 70: tä käskettiin olemaan etsimättä parempaa asuntoa, vaan heidän piti pysyä kodissa, johon heidät ensin otettiin.
7) saa ansaitsemasi (Luuk.10:7). Työmies on palkkansa arvoinen (vrt. 1. Tim. 5: 17-18). Evankelioimistyö on totisesti työtä ja hyvityksen arvoista.
8) Ole joustava (Luuk.10:7-8). Noiden 70: n piti syödä kaikki, mitä heidän isäntäväkensä tarjosivat; Jumalan palvelijoina heidän ei pitänyt olla nirsoja.
9) parantavat sairaat (Luuk.10:9). Jeesus antoi 70 opetuslapselle nimenomaisen valtuuden parantaa sairauksia ja sairauksia. Oli kuin suurella lääkärillä olisi ollut 70 harjoittelijaa tekemässä Kotikäyntejä. Kun 70 apostolia palasivat Jeesuksen luo, he kertoivat riemuissaan, miten he pystyivät paitsi parantamaan sairauksia myös ajamaan ulos demoneja (jae 17).
10) julistaa valtakuntaa (Luuk.10:9). 70 opetuslapsen sanoma oli yksinkertainen: ”Jumalan valtakunta on tullut lähelle teitä.”Tämä oli selvä kehotus uskoa kuninkaaseen, joka pian vierailisi jokaisessa kylässä.
Sitten Jeesus kertoi 70:lle (tai 72: lle) opetuslapselle, että he saattaisivat odottaa hylkäämistä joissakin kylissä (Luuk.10:10), ja hän kertoi heille, miten vastata: pyyhkikää julkisesti tomu tuosta kaupungista heidän jaloistaan (Luuk. 10: 11; vrt. 9:5), julistaa valtakuntaa vielä kerran ja varoittaa heitä tulevasta tuomiosta (Luuk.10: 12).
samanlainen tehtävä oli tapahtunut Jeesuksen kahdelletoista apostolille, kun Herra lähetti heidät parantamaan sairauksia ja ajamaan ulos demoneja (Matt.10:1-42; Luuk. 9:1-6). Tärkein ero on siinä, että Jeesus oli sanonut kahdelletoista apostolille, että heidän piti saarnata Galileassa karttaen Pakanaseutuja ja Samariaa, mutta 70: lle (tai 72: lle) ei annettu tällaista rajoitusta.
70 opetuslapsen henkilöllisyyksiä ei koskaan kerrota Raamatussa, eikä ryhmää mainita enää koskaan, edes alkuseurakunnan aikana Apostolien teoissa. Näyttää siltä, että heidän palveluksensa oli nimenomaan Jeesuksen tien valmistamista Jerusalemiin. Eri henkilöiden on esitetty mahdollisesti kuuluneen 70-nimiseen manaajaan esimerkiksi Luukkaan 9: 49: ssä. Kaksi heistä saattoi olla Barsabbas (Justus) ja Mattias (AP.T. 1:23), koska apostolit valitsivat heidät mahdollisiksi Juudaksen korvaajiksi (AP. T. 1:15-18). Yksi apostolinvirkaa koskevista vaatimuksista oli, että kokelaan tuli ”olla meidän kanssamme koko sen ajan, minkä Herra Jeesus asui meidän keskuudessamme, Johanneksen kasteesta siihen aikaan asti, jolloin Jeesus otettiin meiltä ylös. Sillä yhden näistä on tultava todistajaksi meidän kanssamme Hänen ylösnousemuksestaan ” (AP.T. 1:21-22). Voimme myös spekuloida, että nuo 70 olivat osa niistä 120:stä, jotka olivat kokoontuneet ylähuoneeseen helluntaina, kun Pyhä Henki vuodatettiin ensimmäisen kerran (AP.T. 1: 15).
koska Jumala ei pitänyt tärkeänä, että tietäisimme niiden 70: n (tai 72: n) opetuslapsen Nimet, jotka hän asetti tärkeään tehtävään valmistaa tie Jeesukselle, meidän ei myöskään tarvitse pitää sitä tärkeänä. Jeesus ei kiinnittänyt huomiota siihen voimaan, jonka hän antoi heille, vaan siihen, että heidän nimensä kirjoitettiin taivaassa (Luuk.10:20). Samalla tavoin, vaikka saatamme innostua näkyvistä ihmeistä ja yliluonnollisen voiman osoituksista, suurin ihme on se, että arvottomista syntisistä voi tulla Jumalan vanhurskaita lapsia (Room.5:8; 2. Kor. 5:21; Joh. 1:12). Kun keskitymme itseemme ja siihen, miten Jumala käyttää meitä, olemme menossa väärään suuntaan. Se on hyvä muistutus siitä, että koska heidän nimillään ei ole merkitystä, niin ovat meidänkin. Vain Jeesuksen Kristuksen nimi ansaitsee kaiken huomion ja kunnian (1.Kor. 1:28-29; Fil. 2:9-11). Riittää, että nimemme on kirjoitettu Karitsan elämänkirjaan.