(kuva: )

tänä kesänä, samana päivänä kun valkoisen ylivallan kannattajat mellakoivat Charlottesvillessä Virginiassa, olin matkalla käymässä Montpelierissä — James Madisonin kotona, neljäs presidenttimme.

talokierroksella pysähdyimme Madisonin yläkerran kirjastoon, jossa hän vietti satoja tunteja lukemassa aiemmista itsehallintoyrityksistä.

siellä hän kuvitteli aiemmin käsittämättömän: uskonnonvapaus, sananvapaus, oikeus valamiehistöön. Madison jatkaisi kirjoittaa nämä muutokset perustuslakiin, ansaita hänelle nimi ” isä Bill of Rights.”

astuessamme ulos Montpelierin kauniille maille opimme jotain muutakin: pitääkseen pienen neljän valkoisen perheen 1700-luvun luksuksen huipulla James Madison orjuutti 100 mustaa.

Montpelierillä onkin nyt orjuutettu yhteisö-näyttely ja-kiertue. Halusin nähdä, miten näitä kahta Madisonia tulkitaan.: mies, joka loi itselleen ja kaltaisilleen käsittämättömiä vapauksia ja samalla epäsi vapauden lukemattomilta muilta.

orjuutetun yhteisön näyttely on voimakas: historioitsijat, arkeologit ja heidän jälkeläisensä ovat työskennelleet ahkerasti dokumentoidakseen Montpelieriin vuosien varrella orjuutettujen satojen afroamerikkalaisten elämää.

heidän elämänsä artefaktit ovat esillä, ja näyttelyseiniin on maalattu satoja heidän nimiään. Videot kertovat uudelleen tarinan orjuutetuista ihmisistä, jotka yrittivät paeta ja jotka otettiin kiinni ja vangittiin.

sitten lähdin kiertueelle.

white guide alkoi selittää, miksi James Madison ei vapauttanut kuoltuaan yhtäkään orjuuttamaansa ihmistä. ”James Madison oli käytännöllinen mies”, opas sanoi. ”Hän tiesi, ettei heitä toivottaisi tervetulleiksi tuon ajan syvästi ennakkoluuloiseen yhteiskuntaan.”

yritin antaa miehelle ulospääsyn. ”Ehkä Madison sanoi itselleen näin voidakseen nukkua öisin. Jos hän olisi kysynyt orjuuttamiltaan ihmisiltä, he olisivat varmasti pitäneet vapaudesta.”

” ei, ei”, opas jatkoi, ” orjavaltiot vaativat vapautettuja miehiä ja naisia poistumaan osavaltiosta vuoden kuluessa. Pohjoinenkaan ei ottanut vastaan. … Heidän olisi pitänyt mennä Kanadaan asti.”

Kanada? Olisiko se ollut pahempaa kuin orjuus?

kun kirjoitin montpelierin hallinnolle jälkeenpäin ilmaistessani paheksuntani siitä, että sen henkilökunta oikeuttaisi orjuuden millä tahansa perusteella, vastaus sisälsi seuraavan tiedon: ”eräs montpelierin vierailija totesi vuonna 1835, että ’puhui enemmän orjuudesta kuin mistään muusta ja tunnusti rajoituksetta ja epäröimättä kaiken sen pahan, mistä sitä on koskaan syytetty.””

kirjeenvaihtajani selitti sitten, että Madisonin ratkaisu oli tuki Amerikan Kolonisaatioyhteiskunnalle, joka ehdotti — ja toteutti — törkeää suunnitelmaa lähettää afroamerikkalaisia Länsi-Afrikkaan, nykyiseen Liberiaan.

toisin sanoen, vaikka Madison osasi kuvitella aivan uuden hallitusmuodon, hän ei voinut kuvitella elävänsä vaatimattomampaa elämäntapaa, rinnakkain ihmisten kanssa, joiden iho oli erivärinen kuin hänen omansa.

pysähdytään hetkeksi ja mietitään mahdollisuutta: Entä jos James Madison — ja muut aikansa mahtavimmat miehet-olisivat julistaneet julkisesti, kuten he ilmeisesti tekivät kotona, orjuuden pahuutta? Entä jos alkuperäinen Bill of Rights olisi lopettanut orjuuden?

se tuntuu järkyttävältä, tiedän. Mutta vuonna 1789 niin teki uskonnonvapauskin.

mitä jos olisimme uusia vallankumouksellisia ja omistautuisimme rakentamaan yhteiskuntaa, joka todella toteuttaisi James Madisonin kuvitelman – kaikille kansoillemme?