lintujen keskuudessa torporia esiintyy useilla lajeilla lahkoissa Apodiformes (Kolibrit ja Kiitäjät), Caprimulgiformes (yöjalkaiset, yöhaukat, vuohenlinnut ja köyhät tahtoiset) ja Coliiformes (hiirilinnut). Kaikilla tähän mennessä tutkituilla kolibreilla (Trochilidae-heimo) torporia esiintyy päivittäin (tai tavallisemmin öisin). Ne pystyvät lämmittämään itsensä uudelleen riippumatta T a: sta, ja lämmöntuotanto lisääntyy, jos T A laskee alle 18° C: n aikana, jolloin lintu ei etsi ravintoa. Pikkuruisen rufuskolibrin (Selasphorus rufus; kuva 3), joka painaa vain 3,0–5,5 grammaa, levinneisyysalue ulottuu Pohjois-Amerikassa Alaskaan asti, mutta talvehtii Meksikossa. Aloittaessaan Tämän suunnattoman vaelluksen se käy läpi yön yli tapahtuvan torpedon, varsinkin katketessaan matkansa muutamaksi päiväksi, syöden mettä rakentaakseen uudelleen energiavarastonsa.

Tom ja Cathy Saxton, Kolibri Saxton.org.

kuva 3 Rufuskolibri (Selasphorus rufus)

ei ole todisteita siitä, että Kolibrit olisivat olleet pitkään katkeamattomina. Etelä-Yhdysvalloissa elävä köyhälistö (Phalaenoptilus nuttalli; Kuva 4) on ehkä ainoa tähän mennessä tutkittu lintu, jossa esiintyy torpedokertoja, jotka ovat verrattavissa kausittain talvehtivien nisäkkäiden torpedokertoihin. Huono wills pidetään laboratoriossa T A 1° C ilman ruokaa mennä torpor, T b 6° c, josta ne heräävät spontaanisti noin kerran 4 päivää, osoittaa poikkeuksellisen suuri nousu niiden aineenvaihdunta kiihtyy prosessissa. Niiden luonnossa läpikäymien torporien ja TB: n muutosten mallia ei tunneta.

John Franklin, [email protected]

Kuva 4 köyhä (Phalaenoptilus nuttalli)

monet linnut, mukaan lukien kyyhkyt ja kyyhkyt, astuvat matalaan torporiin (T B: n ollessa noin 32° C: ssa), kun ne eivät saa ruokaa. Jos pulu saa ravintoa, se reagoi alhaiseen ta: han suurella (jopa 55%) perusaineenvaihdunnan (BMR) lisääntymisellä. Ravinnonsaannin väheneminen näyttääkin olevan merkittävä tekijä torpedon synnyssä lähes kaikilla tutkituilla lintulajeilla. Valkokurkkukiitäjä (”Aeronautes saxatilis”) ja hiirikoira (”Colius sp.) voi sietää -20° C: n T b: tä ja lämmetä itsestään uudelleen alhaisissa ympäristön lämpötiloissa.

nisäkkäistä monissa ryhmissä on lajeja, jotka joutuvat eriasteiseen adaptiiviseen hypotermiaan. Istukallisista nisäkkäistä talvehtivia lajeja on eniten jyrsijöillä (KS.Taulukko 2 jaksossa 2.2) ja lepakoilla. Kaikki lauhkean vyöhykkeen lepakot, mukaan lukien Yhdistyneen kuningaskunnan 15 lajia, käyvät läpi päivittäisen torpedon tiettyinä vuodenaikoina joidenkin lajien pysyessä torpedoituina pitkiä aikoja, kuten myös Euroopansiili (Erinaceus europaeus). Toinen kuuluisa esimerkki, joka oli roomalaisten arvostama ruoka, koska sillä oli tapana varastoida rasvaa ennen horrosta, ja joka oli Hullun Hatuntekijän unelias vieras, on pähkinäpensas (Muscardinus avellanarius). Suurin osa talvehtivien nisäkkäiden tutkimuksesta on kohdistunut lepakoihin, siileihin, hamstereihin ja erityisesti skiuridien jyrsijöihin (Oraviin).