sadan kukan kampanja (baihua yundong) oli kiinalainen kommunistisen puolueen (CCP) ohjelma, joka rohkaisi Kiinan intellektuelleja esittämään erilaisia ajatuksia, mielipiteitä ja ehdotuksia – jopa kritiikkiä puoluetta ja sen politiikkaa kohtaan. Sen käynnisti Mao Zedong toukokuussa 1956 lauseella ”sata kukkaa kukkikoot, sata koulukuntaa kilpailkoot”.

kiistanalaisia merkityksiä

historioitsijat ja tutkijat ovat väitelleet kiivaasti sata kukkaa-kampanjan tarkoituksesta ja merkityksestä. Monet ovat tulkinneet sen ”Pekingin kevääksi”, Maon itsensä kannattamaksi vapauttamisen ja ideologisen höllentämisen ajaksi.

vuoden kuluttua Mao Zedong kuitenkin luopui vasta löytämästään suvaitsevaisuudesta eriäviä ajatuksia ja mielipiteitä kohtaan. Ne, jotka olivat esittäneet kritiikkiä KKP: tä ja sen hallitusta kohtaan, joutuivat itse kohteeksi, erityisesti oikeiston vastaisen kampanjan aikana (1957).

nykyään historioitsijat ovat erimielisiä siitä, oliko sata kukkaa-kampanja virhearvio vai tahallinen juoni toisinajattelijoiden houkuttelemiseksi julkisuuteen. Mao itse väitti, että kyseessä oli jälkimmäinen, mikä viittaa siihen, että hän oli ”houkutellut käärmeet ulos luolistaan”.

Origins

Sadan Kukan kampanjan siemenet Muni Kiinan pääministeri Zhou Enlai. Maoa suvaitsevampana arvostelulle ja toisinajattelulle järkevänä hahmona Zhou uskoi, että vallankumous oli epäoikeudenmukaisesti Vaientanut Kiinan taiteilijat ja intellektuellit.

tammikuussa 1956 Zhou kertoi CCP: n keskuskomitealle, että älymystöllä olisi paljon annettavaa kansakunnalle, jos heitä rohkaistaisiin ja heille annettaisiin hieman vapautta. Häntä tukivat useat muut CCP: n johtajat, kuten kulttuuriministeri Zhou Yang ja Liu Shaoqi.

Liu Shaoqi käytti ensimmäisenä klassista lausetta ehdottaen maaliskuussa 1956, että Kiinan pitäisi ”antaa sadan kukan kukkia, kehittää jotain uutta vanhasta”. Tässä vaiheessa liikehdintä oli kuitenkin vain KKP: n johtajien sisäistä keskustelua.

Maon merkintä

Tämä alkoi muuttua huhtikuussa 1956, jolloin keskustelu herätti Maon kiinnostuksen. Ajan myötä puheenjohtaja tuli kannattamaan sata kukkaa-ideaa.

on kyseenalaista, asettiko Mao mitään arvoa älymystön puheenvuoroille tai kritiikille, joita hän piti vanhan järjestyksen pyhäinjäännöksinä. Hänen todelliset motiivinsa ovat kuitenkin epävarmoja ja historioitsijat väittelevät niistä edelleen.

jotkut väittävät, että Mao oli valmis sietämään liberalisoinnin ja vapaan ajattelun aikaa sosialismin edistämiseksi, esittämään sen järkevänä ideologiana, joka kuuntelee kansaa, myös niitä, jotka eivät ole samaa mieltä.

jotkut uskovat hänen tukensa sadalle kukalle olleen puolustuksellinen veto. Unkarin ja Neuvostoliiton tapahtumien paniikissa Mao halusi minimoida demokraattisen vastavallankumouksen mahdollisuuden Kiinassa.

jotkut tulkitsevat sata kukkaa myös todisteeksi Maon itsetyytyväisyydestä Korean sodan päättymisen, ensimmäisen viisivuotissuunnitelman (1953-57) edistymisen ja 1950-luvun puolivälin suhteellisen vaurauden jälkeen.

Maon vuonna 1957 tarjoama selitys oli, että hän tuki kampanjaa juonena, jolla vedettiin ”oikeistolaisia” ja vastavallankumouksellisia julkisuuteen.

”anna sadan kukan kukkia”

oli hänen syynsä mikä tahansa, Mao otti kampanjan hallintaansa ja nosti sen julkisuuteen. Toukokuun 2. päivänä 1956 hän antoi sille klassisen iskulauseen:”sata kukkaa kukkikoot, sata koulukuntaa kilpailkoot”.

kampanja käynnistyi julkisesti 27.helmikuuta 1957 jaarittelevalla puheella ”kansan ristiriitojen oikeasta käsittelystä”. Puheessaan Mao ylisti Kiinan yhtenäisyyttä ja kansakunnan saavutuksia.

Mao suhtautui myönteisesti myös kritiikkiin CCP-politiikkaa ja ideologiaa kohtaan. ”Voiko marxismia kritisoida?”Mao kysyi. ”Varmasti voi. Marxismi on tieteellinen totuus eikä pelkää kritiikkiä. Jos näin olisi, ja jos kritiikki voisi kaataa sen, se olisi arvoton”.

suuren osan seuraavista kolmesta kuukaudesta Mao teki kovasti töitä varmistaakseen, että nämä eriävät Kukat puhkeaisivat kukkaan. Hän vakuutti kirjailijoille, ettei heitä rangaistaisi tai syrjäytettäisi heidän puheistaan. Sata kukkaa-liike muuttaisi kansakuntaa, Mao lupasi, ”yhtä lempeästi kuin tuulenvire tai hieno sade”.

kritiikki tulvi

Maon vakuutteluista huolimatta sata kukkaa-kampanjan ensimmäiset kuukaudet tuottivat vain lempeän julkisen kritiikin ja kommentoinnin aallon, lähinnä vähäpätöisistä asioista. Maoa, hallitusta tai KKP: tä kohtaan ei juurikaan esitetty merkittävää kritiikkiä.

tilanne alkoi muuttua loppukeväästä 1957 sen jälkeen, kun Mao oli vain vaatinut väeltään ehdotuksia ja kritiikkiä. Johtavat akateemikot ottivat rohkean askeleen puhuessaan kriittisesti hallituksen politiikasta. Tämä vapautti hengen ja sai aikaan julkisen kommentoinnin ryöpyn.

valtion virastoihin alkoi virrata miljoonia kirjeitä, joissa purettiin kritiikkiä kaikesta julkisen liikenteen myöhästelystä Maon henkilökohtaiseen käytökseen. Kuten toukokuun neljännessä liikkeessä vuonna 1919, osa voimakkaimmasta kritiikistä tuli Kiinan Pekingin yliopisto-opiskelijoilta.

erään kirjoittajan mukaan nämä opiskelijat ”protestoivat KKP: n määräysvaltaa älymystöön nähden, aikaisempien massakampanjoiden ankaruutta, kuten vastavallankumouksellisia vastaan suunnattuja kampanjoita, Neuvostomallien orjamaista seuraamista, Kiinan alhaista elintasoa, ulkomaisen kirjallisuuden kieltämistä, puolueen kaaderien taloudellista korruptiota se, että puolueen jäsenet nauttivat monista etuoikeuksista, jotka tekivät heistä kilpajuoksun”.

keskusvastapuolen vastine

keskusvastapuolen propaganda ehdotti, että sata kukat saivat aikaan lievän ja maltillisen kritiikin tulvan. Todellisuudessa hallitus joutui arvostelijoiden ja kirjeiden kirjoittajien piirittämäksi.

osa hyväksyi kritiikin sellaisenaan, mutta Mao itse hylkäsi suurimman osan niistä itsekkäinä, naurettavina tai epäolennaisina. Kesäkuun 1957 pääkirjoituksessa vedettiin raja sata kukkaa-kampanjan alle, kun taas Maon aiempi puhe ”ristiriitojen käsittelystä oikein” julkaistiin uudelleen – sen jälkeen kun sitä oli muokattu niin, ettei kaikkia ristiriitoja voitu suvaita.

sata kukkaa sai väistyä kesällä 1957 aloitettu uusi Puhdistus nimeltä Anti-oikeistolainen liike. 300 000-550 000 ihmistä tunnistettiin Oikeistolaisiksi, useimmat heistä intellektuelleja, akateemikkoja, kirjailijoita ja taiteilijoita. Suurin osa joutui julkisesti huonoon valoon ja menetti työpaikkansa, kun taas pienempi osa joutui työleireille ”uudelleenkoulutukseen”.

kuten aiemmin vastavallankumouksellisten ja antien kampanjoiden tukahduttamisessa, myös tuhansia ajettiin itsemurhaan. Se, mikä oli alkanut vuoden 1956 alussa lupauksena vapauttamisesta ja suvaitsevaisuudesta, päättyi vuoden 1957 lopulla vainoon, pakottamiseen ja raakuuteen.

historioitsijan näkemys:
” kului vuosi ennen kuin intellektuellit rohkaistuivat vastaamaan kutsuun, ensin esittäen voimakkaasti kritiikkiä opetusmalleista, sitten laajempaa kritiikkiä koko yhteiskuntapoliittista järjestelmää kohtaan. Koulutusjärjestelmän osalta oli katkeraa valitusta mekaanisesta kopioinnista Neuvostoliitosta, opetusohjelmien kapeudesta, yhteiskuntatieteiden laiminlyönnistä ja sorrosta sekä siitä, että marxismi-Leninsm: ää pidettiin oikeaoppisena oppina, joka hyväksyttiin kiistatta… laajempi yhteiskuntakritiikki kohdistui puolueen autoritaariseen rooliin kaikessa päätöksenteossa, kasvavaan kuiluun puolueen ja ei-puolueen ammattilaisten välillä ja uuden poliittisen eliitin erilaisiin etuoikeuksien väärinkäytöksiin”.
Jung Chang

1. Sata kukkaa-kampanja oli vuoden 1957 ajanjakso, jolloin Mao ja CCP rohkaisivat Kiinan kansalaisia, erityisesti kirjailijoita ja intellektuelleja, esittämään mielipiteitä ja kritiikkiä puoluetta ja hallitusta kohtaan.

2. Liikkeen aloitti Zhou Enlai, joka toivoi Kiinan intellektuellien kannustamisen hyödyttävän hallitusta. Mao otti sen nopeasti haltuunsa syistä, jotka ovat epäselviä ja joista historioitsijat ovat kiistelleet.

3. Mao loi pohjan sata kukkaa-kampanjalle vuoden 1956 puolivälissä puheilla, joissa väitettiin ristiriitojen olevan harmittomia ja marxilaisuuden voivan joutua kritiikin kohteeksi. Hän muodollisesti kampanjoi alkuvuodesta 1957.

4. Kesti kuukausia ennen kuin ihmiset esittivät rehellistä kritiikkiä, mutta kun se tuli keväällä 1957, kritiikki oli sekä laajaa että murskaavaa puoluetta, hallitusta ja itse Mao Zedongia kohtaan.

5. Mao vastasi tähän lopettamalla sata kukkaa-kampanjan (Kesäkuu 1957), tarkistamalla ja julkaisemalla uudelleen aiemmat puheensa ja määräämällä oikeiston vastaisen kampanjan tukahduttamaan häntä ja hallitusta arvostelleet.

Lu Dingyi on the Hundred Flowers movement (1956)
Letters of the Hundred Flowers movement (1956-57)

Citation information
Title: ”The Hundred Flowers campaign”
Authors: Glenn Kucha, Jennifer Llewellyn
julkaisija: Alpha history
URL: https://alphahistory.com/chineserevolution/hundred-flowers-campaign/
Date published: August 30, 2019
Date accessed: March 24, 2021
Copyright: the content on this page may not be republiced without our express permission. Lisätietoja käytöstä löydät käyttöehdoistamme.