Barnabas
Icon of Saint Barnabas
Saint, Apostle to Antioch and Cyprus
Born	unknown in Cyprus
Died	61 in Salamis, Cyprus
Canonized	pre-congregation
Major shrine	Monastery in Salamis, Cyprus
Feast	June 11
attribuutit	Pilgrim ’ s staff, olive branch, holding St. Matteuksen evankeliumi
Patronage	Cyprus, Antioch, raemyrskyjä vastaan vedottiin rauhantekijänä

pyhä Barnabas oli varhaiskristitty, jonka dramaattista kääntymystä ja lähetystyötä kuvataan yksityiskohtaisesti Apostolien teoissa (kristillisessä Uudessa testamentissa). Raamatun lähteissä hänet kuvataan Leeviläisenä, joka luopui maallisesta omaisuudestaan seuratakseen apostolien jalanjälkiä (vrt., Apostolien teot 4:36-37). Matkustettuaan ja saarnattuaan laajalti Pyhän Paavalin kanssa Antiokiassa hänen sanotaan lähteneen omin neuvoin Kyprokselle ja jatkaneen samalla Jeesus Nasaretilaisen sanoman ylistämistä. Vaikka mitkään historialliset kertomukset eivät vahvista tätä, hänen on perinteisesti ajateltu kärsineen marttyyrikuoleman Salamiksessa vuonna 61.

Apostolien tekojen 14:14: ssä hänet mainitaan Paavalin edellä (”Barnabas ja Paavali”) sen sijaan, että heidän nimissään olisi ollut tavanomainen Käänteinen järjestys, ja molempia kutsutaan ἀπόστολοι, apostoloi, ’apostolit’. Siitä, oliko Barnabas itse asiassa apostoli, tuli tärkeä poliittinen kysymys, joka herätti runsaasti keskustelua keskiajalla (KS.jäljempänä).

useimmat kristilliset kirkkokunnat viettävät Pyhän Barnabaan juhlapäivää kesäkuun 11.

”Barnabaan” etymologia

pyhimyksen Helleeniset juutalaiset vanhemmat kutsuivat häntä Joosefiksi (vaikka bysanttilainen tekstityyppi kutsuu häntä ισσης, Iōsēs, ’Joses’, Kreikkalainen muunnelma ’Joosefista’), mutta kun hän myi kaikki tavaransa ja antoi rahat apostoleille Jerusalemissa, he antoivat hänelle uuden nimen: Barnabas. Tämä nimi näyttää olevan peräisin sanasta aramealainenררריר, joka tarkoittaa ’ (profeetan poika)’. Apostolien tekojen kreikankielinen teksti 4.36 selittää nimen kuitenkin muodossa υἱός παρακλήσεως, hyios paraklēseōs, joka tarkoittaa ’kehotuksen/rohkaisun poikaa’. Apostolien tekojen 13.1 ja 15.32 todisteiden perusteella tämän sanamuodon voidaan nähdä viittaavan johonkuhun, joka harjoittaa profeetallista palvelusta.

elämäkerta/Hagiografia

Barnabas on merkittävä kristittyjen pyhimysten joukossa laajasta läsnäolostaan Raamatun kertomuksessa, jossa hänen lähetystyöponnistelujaan kuvataan huomattavan yksityiskohtaisesti. Tästä huolimatta muut historialliset todisteet ovat melko niukkoja, mikä merkitsee sitä, että seuraava excursus perustuu suurelta osin raamatullisiin aineistoihin.

Varhainen elämä ja kääntyminen

vaikka Barnabaan elämästä ennen hänen kääntymistään tiedetään vain vähän, Epistolat sisältävät seuraavat elämäkerralliset tiedot. Hän syntyi Leevin sukukuntaan kuuluneista juutalaisista vanhemmista. Hänen tätinsä oli Johanneksen Äiti, lisänimeltään Markus (Kol. 4:10), jonka oletetaan yleisesti olevan samannimisen synoptisen evankeliumin kirjoittaja. Hän oli maata omistava syntyperäinen Kyproslainen, vaikka luopuikin kaikesta kuolevaisen varallisuudesta käännyttyään kristinuskoon: ”Joosef, Kyproksesta kotoisin oleva leeviläinen, jota apostolit kutsuivat Barnabaaksi (joka merkitsee rohkaisun poikaa), myi omistamansa pellon ja toi rahat ja pani ne apostolien jalkojen juureen” (NIV).

kun Paavali kääntymyksensä jälkeen palasi Jerusalemiin, Barnabas otti hänet mukaansa ja esitteli hänet apostoleille (9:27); on mahdollista, että he olivat olleet Oppilastovereita Gamalielin koulussa. Riippumatta heidän mahdollisesta historiallisesta yhteydestään Raamatun kertomus esittää lukijoille, että Barnabas oli vastuussa varhaisyhteisön rohkaisemisesta hyväksymään entinen vainooja riveihinsä, sillä siinä kuvaillaan, miten hän ”’otti häntä kädestä’ ja meni takuuseen hänestä muiden apostolien joukossa.”

lähetystoiminta: Barnabaan ja Paavalin

kirkon menestys Antiokiassa sai apostolit ja veljet Jerusalemissa lähettämään Barnabaan sinne valvomaan liikettä, mikä antaa epäsuoran todisteen hänen asemastaan varhaiskristillisessä yhteisössä. Siellä ollessaan hän saavutti valtavaa menestystä lähetystyössään, mikä johtui suurelta osin monien alueen asukkaiden ylenpalttisista hengellisistä sitoumuksista:

uutinen tästä kantautui Jerusalemin kirkon korviin, ja he lähettivät Barnabaan Antiokiaan. Kun hän saapui ja näki todisteet Jumalan armosta, hän iloitsi ja kannusti heitä kaikkia pysymään uskollisina Herralle kaikesta sydämestään. Hän oli hyvä mies, täynnä Pyhää Henkeä ja uskoa, ja suuri joukko ihmisiä tuotiin Herran tykö (AP.t. 11:22-24 (NIV)).

vaikka hän koki huomattavaa menestystä, hän huomasi työn niin laajaksi, että pyysi apua Paavalilta, joka palasi hänen kanssaan Antiokiaan ja työskenteli hänen kanssaan kokonaisen vuoden (AP.t. 11:25-26). Tämän kauden lopulla kaksikko palasi Jerusalemiin (44 Jaa.) kantaen mukanaan lahjoituksia, joita Antiokian kirkko oli antanut Jerusalemin seurakunnan köyhemmille jäsenille (11:28-30).

pian sen jälkeen, kun he palasivat tuoden mukanaan Johannes Markuksen, heidät nimitettiin lähetystyöntekijöiksi Vähään-Aasiaan, ja tässä ominaisuudessa he vierailivat Kyproksella ja muutamissa Pamfylian, Pisidian ja Lykaonian tärkeimmissä kaupungeissa (AP.t. 13:14). Matkoillaan Vähässä-Aasiassa kaksikon hengellinen karisma oli sellainen, että syntyperäiset lystralaiset erehtyivät luulemaan heitä Helleenisiksi jumaliksi, sillä he näkivät Paavalin Hermeenä ja Barnabaan Zeuksena ja yrittivät uhrata heille (14:12). Palattuaan tältä ensimmäiseltä Lähetysmatkalta Antiokiaan heidät lähetettiin jälleen Jerusalemiin neuvottelemaan sikäläisen kirkon kanssa pakanoiden roolista sopimattomassa kirkollisessa järjestyksessä (AP.t. 15:2; Gal. 2:1). Galin mukaan. 2:9-10 varhaisimmat kirkon johtajat (Jaakob, Pietari ja Johannes) päättivät, että he jatkaisivat saarnaamista juutalaisille Barnabaan ja Paavalin palvellessa pakanoiden tarpeita—sillä ehdolla, ettei kumpikaan ehdollinen voisi luopua Jeesuksen köyhille antamasta sitoumuksesta. Kun tämä asia oli ratkaistu, he palasivat jälleen Antiokiaan, koska neuvosto oli päättänyt, että ei-juutalaiset oli otettava kirkkoon.

lähetystoiminta: Paavalin jälkeistä aikaa

palattuaan Antiokiaan ja vietettyään siellä jonkin aikaa (15:35) Paavali pyysi Barnabasta mukaansa toiselle matkalle (15:36). Barnabas halusi ottaa Johannes Markuksen mukaansa, Mutta Paavali ei ottanut, sillä hän oli jättänyt heidät edelliselle matkalle (15:37-38). Riita päättyi siihen, että Paavali ja Barnabas lähtivät eri teitä. Paavali otti silaan toverikseen ja matkusti Syyrian ja Kilikian halki, kun taas Barnabas vei nuoremman serkkunsa Johannes Markuksen käymään Kyproksella (15:36-41).

häntä ei enää mainita Apostolien teoissa. Kuitenkin Gal. 2: 13 hieman enemmän on oppinut hänestä, tämän nimenomaisen kohdan yksityiskohtaisesti vaikeuksia palvelemisesta sekayhteisön juutalaisten ja pakanoiden. Lopuksi Paavali mainitsee hänet sivuavaisesti 1. Korinttolaiskirjeen 9: 6: ssa esimerkkinä ahkerasta lähetystyöntekijästä.

marttyyrikuolema ja kunnioitus

vaikka Raamatun kertomus ei kuvaile pyhimyksen kuoleman olosuhteita, varhaiskristilliset legendat väittävät, että hänet lopulta tuhottiin hänen yrittäessään palvella Salamiin (Kyproksessa) juutalaisia. Erityisesti nämä lähteet viittaavat siihen, että nämä juutalaiset, jotka ovat erittäin ärsyyntyneitä pyhimyksen poikkeuksellisesta menestyksestä, lankesivat hänen päälleen, kun hän väitteli synagogassa, raahasivat hänet ulos ja polttivat hänet kuoliaaksi kaikkein epäinhimillisten kidutusten jälkeen. Näiden tapahtumien jälkeen hänen sukulaisensa Johannes Markus, joka oli tämän raakalaismaisen teon katsoja, hautasi hänen ruumiinsa yksityisesti luolaan, jossa se oli keisari Zenonin aikaan asti vuonna 485. näitä tapahtumia kuvaillaan ehkä mieleenpainuvimmin ”Kultaisessa legendassa”:

”aikana, jolloin Barnabas ja Johannes lähtivät Kyprokselta ja löysivät Elymas-nimisen lumoajan, joka oli lumoudellaan vienyt joiltakin näön ja annettuaan sen heille uudelleen, hän oli paljon heitä vastaan eikä sallinut heidän mennä temppeliin. Sen jälkeen Barnabas näki eräänä päivänä miehiä ja naisia, jotka olivat kaikki alasti, juoksemassa kaupungin läpi ja piti silloin suuret pidot, joista hän vihastui kovin ja kirosi pyhäkölle; ja yhtäkkiä suuri osa siitä kaatui maahan ja surmasi suuren osan kansasta. Viime Saint Barnabas tuli kaupunkiin Salome, mutta tämä enchanter edellä liikutti kansa suuresti häntä vastaan, niin paljon, että juutalaiset tulivat ja otti hänet ja johti hänet läpi kaupungin suurella häpeällä, ja olisi antanut hänet tuomarille kaupungin rangaista häntä ja laittaa hänet kuolemaan. Mutta kun he kuulivat, että kaupunkiin oli tullut suuri ja vähäpätöinen mies, jonka nimi oli euseblus ja joka oli keisari Neron sukua, Niin juutalaiset epäilivät, ottaisiko hän hänet pois heidän käsistään ja päästäisi menemään, ja niin he sitoivat nuoran hänen kaulaansa ja vetivät hänet ulos kaupungista ja polttivat hänet siellä. mutta juutalaiset rikolliset eivät kuitenkaan tahtoneet tehdä hänestä marttyyria, sillä he ottivat hänen luunsa ja panivat ne lyijyastiaan ja olisivat heittäneet ne mereen, mutta Johannes, hänen opetuslapsensa, kahden muun hänen opetuslapsensa meni yöllä paikkaan ja otti pyhät luut ja haudattiin pyhään paikkaan.”

Barnabaan kuoleman jälkeisinä vuosisatoina Salamiin, Kyprokselle rakennettiin luostari hänen nimissään hänen jäännöksiään pitelevän haudan päälle (n. 488). Barnabasta kunnioitetaan Kyproksen suojeluspyhimyksenä hänen kotimaassaan tekemänsä laajan lähetystyön muistoksi.

muut historialliset kertomukset ja kiistat

muut lähteet tuovat Barnabaan Roomaan ja Aleksandriaan. Teoksessa ”Clementine Recognitions” (i, 7) hänet kuvataan saarnaamassa Roomassa jo Kristuksen elinaikana, ja Klemens Aleksandrialainen (Stromata, ii, 20) tekee hänestä yhden seitsemästäkymmenestä opetuslapsesta, jotka mainitaan Luukkaan evankeliumissa. Samoin toiset perimätiedot kertovat pyhimyksen matkustaneen Italian niemimaalle ja toimineen Milanon ensimmäisenä piispana.

Barnabaan väliaikainen asema apostolina teki hänestä tärkeän hahmon eri ryhmittymien kirkkojen legitimoinnissa läpi kristillisen historian. Esimerkiksi Kyproksen ortodoksinen kirkko vaati Barnabasta perustajakseen päästäkseen eroon Antiokian patriarkan ylivallasta, samoin kuin Milanon kirkko myöhemmin pyrkiessään tulemaan itsenäisemmäksi Roomasta. Tässä yhteydessä kysymys siitä, oliko Barnabas apostoli, tuli tärkeäksi, ja sitä käsiteltiin usein keskiajalla

väitetyt kirjoitukset

valtavan käännytystyön lisäksi Barnabasta on pidetty myös erilaisten perustavien kristillisten tekstien kirjoittajana. Tertullianus ja muut länsimaiset kirjoittajat pitävät Barnabasta Heprealaiskirjeen kirjoittajana. Fotioksen mukaan (Quaest. Amphilissa., 123), Barnabas kirjoitti Apostolien teot. Hänet yhdistetään myös perinteisesti Barnabaan kirjeeseen, vaikka nykytutkijat pitävät todennäköisempänä, että kirje on kirjoitettu Aleksandriassa 130-luvulla.

toinen samaa nimeä käyttävä kirja, Barnabaan evankeliumi, on säilynyt kahdessa keskiajan jälkeisessä käsikirjoituksessa italiaksi ja espanjaksi. Vaikka kirja on katsottu Barnabas, lähempi tarkastelu sen tekstiä viittaa siihen, että kirja on kirjoittanut joko 1300-luvun Italian tai kuudennentoista vuosisadan ”Morisco” (myöhempi termi kuvaa Mauria, joka oli väkisin kääntyi kristinuskoon). Kanonisten kristillisten evankeliumien vastaisesti ja islamilaisen jeesuskäsityksen mukaisesti tämä myöhempi Barnabaan evankeliumi toteaa, että Jeesus ei ollut Jumalan Poika, vaan profeetta, ja kutsuu Paavalia ”petetyksi.”Kirja sanoo myös, että Jeesus nousi elävänä taivaaseen ilman, että häntä oli ristiinnaulittu, ja että Juudas Iskariot ristiinnaulittiin hänen sijaansa.

nuotit

• Attwater, Donald ja Catherine Rachel John. Penguin Dictionary of Saints, 3. painos. New York: Penguin Books, 1993. ISBN 0140513124.
• Bonser, Wilfrid, ”Pyhäinjäännösten kultti keskiajalla”, Kansanperinne 73:4 (talvi 1962): 234-256.
• Bulfinch Press. ”Sata Saints: their lives and Likenesses drawed from Butler’ s ”Lives of the Saints” and Great Works of Western Art ” Bulfinch Press, 2002. ISBN 978-0821228166
• Fenlon, John Francis. ”Saint Barnabas” in the Catholic Encyclopedia. New York: Robert Appleton Company, 1907.
• Ford, Jesse Hill. Pyhän Barnabaan juhla. Boston: Atlantic / Little Brown, 1969. ISBN 978-0370014029
• Joosten, Jan, ”The Gospel of Barnabas and the Diatessaron”, Harvard Theological Review 95:1 (tammikuu 2002).
• Miller, Jaa.siunatun Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen elämä: ja Hänen pyhien Evankelistojensa ja apostoliensa elämä ja kärsimykset. New York: Orton & Co., 1857.
• Stevens, Clifford. Pyhimysten vuosikirja. Our Sunday Visitor, 1989. ISBN 978-0879734176
• Summers, Montague, ”on Some Sixteenth-Century References to Religious Orders and Saints”, the Modern Language Review 12:3 (July 1917).

Tämä merkintä sisältää tekstiä public domain Easton ’ s Bible Dictionarystä, joka julkaistiin alun perin vuonna 1897.

Tämä artikkeli sisältää sisältöä, joka on peräisin Schaff-Herzogin Encyclopedia of Religious Knowledge-tietosanakirjasta vuodelta 1914.