kliiniset tutkimukset ovat osoittaneet, että LDL-kolesterolipitoisuuden pieneneminen hyödyttää ateroskleroottisten sydän-ja verisuonitautien ehkäisyssä. Triglyseridiarvojen alenemisen ja HDL-kolesteroliarvojen nousun vaikutuksesta ei ole yhtä vankkaa näyttöä. Vaikka sydän-ja verisuonitapahtumien määrä on vähentynyt LDL-kolesterolia alentavilla lääkkeillä tehdyissä tutkimuksissa, suuri jäännösriski on edelleen olemassa, vaikka käytettäisiin suuria statiiniannoksia. Fibriinihappojohdannaiset eli fibraatit vähentävät triglyseridien määrää ja nostavat HDL-kolesterolipitoisuutta. Fibraateilla tehdyistä kliinisistä tutkimuksista on kuitenkin saatu vaihtelevia tuloksia. Fibraattitutkimusten Post hoc-analyysit sekä useat meta-analyysit viittaavat pääasiassa ei-kuolemaan johtaneiden sepelvaltimotapahtumien yleiseen vähenemiseen ilman kokonaiskuolleisuuden vähenemistä. Vaikutukset ovat selvimmät potilailla, joilla on kohonneet triglyseridiarvot ja alhainen HDL-kolesterolipitoisuus. Statiinihoito on valinta useimmille dyslipidemiapotilaille. Fibraatin lisäämisestä näyttää olevan eniten hyötyä korkean riskin potilaille, joilla on edelleen merkittävä dyslipidemia statiinihoidossa, erityisesti diabetes mellitusta tai metabolista oireyhtymää sairastaville potilaille. Siten fibraatit eivät ole ensilinjan lääkkeitä, mutta niillä on paikka aterogeenisen lipidiprofiilin hallinnassa.