viittomakielen tutkijat Ceil Lucas ja Clayton Valli ovat havainneet useita eroja kahden viittomakielen välillä syntyvän kielikosketuksen ja viittoman ja suullisen kielen välillä syntyvien kontaktiilmiöiden välillä.

kahden viittomakielen kohdatessa syntyy odotettuja kontaktiilmiöitä: leksikaalinen lainaus, vieras ”aksentti”, interferenssit, koodinvaihto, pidginit, kreolit ja sekajärjestelmät. Viittomakielen ja suullisen kielen välillä esiintyy kuitenkin myös leksikaalista lainaamista ja koodinvaihtoa, mutta suullisen ja allekirjoitetun tilan välinen rajapinta tuottaa ainutlaatuisia ilmiöitä: fingerspelling (KS.alla), fingerspelling/sign-yhdistelmä, alustus, CODA-puhe (KS. alla), tty-keskustelu, suullinen puhe ja kontaktin allekirjoittaminen.

pitkäaikainen yhteys suullisiin kieliin on vaikuttanut suuresti viittomakielten sanastoon ja kielioppiin. Lainakäännökset ovat yleisiä, kuten amerikkalaisessa viittomakielessä merkit poika ja ystävä, jotka muodostavat yhdisteen, joka tarkoittaa ”poikaystävä”, tai Auslan osittainen-calque Don ’ t MIND, johon liittyy substantiivin mielen merkki yhdistettynä ylöspäin käännettyyn kämmeneen, mikä on tyypillinen Auslanin negaatio. Kun lainakäännös tulee täysin hyväksyttäväksi ja pidetään ’syntyperäisenä’ (eikä kontaktin allekirjoittaminen) on asia, josta syntyperäiset allekirjoittajat ovat eri mieltä.

prosessi näyttää olevan hyvin yleinen niissä viittomakielissä, jotka on parhaiten dokumentoitu, kuten amerikkalainen viittomakieli, Brittiläinen viittomakieli ja Auslan. Kaikissa tapauksissa allekirjoittajat ovat yhä kaksikielisempiä sekä viittomalla että” puhutulla ” kielellä (tai sen visuaalisilla muodoilla) kuurojen viittomakielen yhteisön lukutaidon kasvaessa. Tällaisissa kaksikielisissä yhteisöissä lainakäännökset ovat sen verran yleisiä, että suullisesta kielestä, jota kutsutaan metatypiaksi, voidaan lainata myös syvempiä kieliopillisia rakenteita. Malcolm Ross kirjoittaa:

yleensä metatypyn läpikäyvä kieli (muunnettu kieli) on puhujiensa identiteetin vertauskuva, kun taas metatypian mallin tarjoava kieli on yhteisöjen välinen kieli. Muunnellun kielen puhujat muodostavat riittävän tiukkateknisen yhteisön ollakseen hyvin tietoisia erillisestä identiteetistään ja kielestään tämän identiteetin merkkinä, mutta ainakin jotkut kaksikieliset puhujat käyttävät yhteisöjen välistä kieltä niin laajasti, että he ovat enemmän kotonaan siinä kuin yhteisön vertauskuvallisessa kielessä.

jotkut väestöryhmät, joissa on paljon kuuroja, ovat kehittäneet viittomakieliä, joita sekä kuulevat että kuurot käyttävät yhteisössä, kuten Martha ’ s Vineyardin viittomakieli, Yucatec mayojen viittomakieli, Adamoroben viittomakieli ja Al-Sayyid beduiinien viittomakieli. On epäselvää, millaisia kielikontaktiilmiöitä tällaisissa ympäristöissä mahdollisesti esiintyy.