Saarnaajan kirja asettaa haasteen niin satunnaisille Raamatun lukijoille kuin akateemikoillekin. Kirjan teema ja sävy tuntuvat olevan niin ristiriidassa muun Raamatun kanssa. Itse asiassa se on yksi harvoista Vanhan testamentin kirjoista, joista varhaiskirkko väitteli ilman Raamattua.

yksi suurimmista Saarnaajan ympärillä olevista kysymyksistä liittyy sen tekijään. Kuka kirjoitti saarnaajalle-ja mitä hän yritti kertoa meille? Siihen kysymykseen professori John Walton tarttuu Verkkokurssissaan, Old Testament Surveyssa. Katsotaanpa, mitä tohtori Walton sanoo tämän mielenkiintoisen kirjan alkuperästä, taustasta, rakenteesta ja tarkoituksesta.

kuka on Qoheleth?

Saarnaajan kirjaa ovat usein vältelleet ihmiset, jotka kokevat sen sivuilla tarjotun elämänkatsomuksen musertavan. Jobin kirjan tavoin se kieltäytyy väistämästä elämän vaikeita kysymyksiä eikä salli helppoja ratkaisuja. Kirjan tulkitsijat kamppailevat sen herättämien kysymysten kanssa, mikä saa jotkut kyseenalaistamaan kirjoittajan oikeaoppisuuden tai sen, kuuluuko kirja edes Vanhan testamentin kaanoniin.

Saarnaajan viisaus tulee joltakulta, joka tunnistetaan ”Qohelethiksi.”Ei ole varmaa, onko kyseessä henkilönimi, jonkinlainen salanimi vai virkanimike. Sukuverbin merkityksestä päätellen vaikuttaa siltä, että sana tarkoittaa ”koollekutsujaa” tai ”koollekutsujaa”—näin ollen yleisissä englanninkielisissä käännöksissä ”Opettaja” (NIV) tai ”saarnaaja”.”

Is Qoheleth King Salomon?

perinteisesti Qoheleth on tunnistettu Salomoniksi kirjan kahdessa ensimmäisessä jakeessa esitettyjen tietojen perusteella. Väitetään, ettei kukaan muu ollut ”Daavidin poika, Jerusalemin kuningas.”On kuitenkin myönnettävä, että nimitystä ”Daavidin poika” voitiin käyttää kenestä tahansa Daavidin sukuhaaraan kuuluvasta.

kummastuttaa myös se, miksi Salomo piiloutui salanimen taakse. 2:1-11: n kaltaisten jaksojen Solomoninen maku ei jätä epäilystä siitä, että kirjoittaja halusi lukijan ajattelevan Salomon kokemuksia.

sanoin itselleni: ”tule nyt, koetan sinua ilolla saadakseni selville, mikä on hyvää.”Mutta sekin osoittautui merkityksettömäksi.”Nauru”, sanoin, ” on hulluutta. Ja mitä nautinto saa aikaan?”Yritin piristää itseäni viinillä ja omaksua mielettömyyden—mieleni ohjaa minua yhä viisaudella. Halusin nähdä, mitä ihmisten on hyvä tehdä taivaan alla elämänsä muutamien päivien aikana.

toteutin suuria projekteja: rakensin itselleni taloja ja istutin viinitarhoja. Tein puutarhoja ja puistoja ja istutin niihin kaikenlaisia hedelmäpuita. Tein säiliöitä vettä lehtoja kukoistavia puita. Ostin mies-ja naisorjia ja minulla oli muita orjia, jotka olivat syntyneet talossani. Minulla oli myös enemmän karjaa ja lampaita kuin kenelläkään Jerusalemissa ennen minua. Minä kokosin itselleni hopeata ja kultaa sekä Kuninkaitten ja maakuntien aarteita. Hankin mies-ja naislaulajia sekä haaremin—miehen sydämen ilot. Minusta tuli suurempi kuin kenestäkään Jerusalemissa ennen minua. Kaikessa tässä viisauteni pysyi luonani.

i denied myself nothing my eyes wanted;
I refused my heart no pleasure.
My heart would delight in all my labor,
and this was the reward for all my toil.
Yet when I surveyed all that my hands had done
and what I had toiled to achieve,
everything was missionable, a chasing after the wind;
nothing was gained under The sun. – Saarnaaja 2:1-11

1:16: ssa ja 2: 9: ssä esitetty väite, että hän olisi ylittänyt kaikki, jotka olivat ennen häntä Jerusalemissa, ei merkitsisi paljoakaan, jos hänen isänsä olisi hänen ainoa edeltäjänsä. Ja kirjan kieli poikkeaa Salomon muista kirjoituksista. Lopuksi, se ei ole mahdotonta, että Solomon oli Qoheleth, mutta todisteet päinvastaisesta on riittävä tekemään siitä kyseenalainen. Koska Raamattu vaikenee asiasta, emme voi luottaa qohelethin tunnistamiseen.

saarnaaja: Qohelethin viisaus

ei ole ainoastaan salattu Qohelethin henkilöllisyyttä, vaan vaikuttaa siltä, että vaikka hänen viisautensa esitetään kirjassa, hän ei ollut sen kirjoittaja. Sen sijaan hänet esitellään aluksi kolmannessa persoonassa, ja vaikka ensimmäistä persoonaa käytetään, se esitetään joskus lainattavana materiaalina:

”Katso”, sanoo opettaja, ”tämän minä olen löytänyt:

”lisäämällä yhden asian toiseen löytääkseni asioiden järjestelmän—
kun olin vielä etsimässä
mutta en löytänyt—
löysin yhden rehdin miehen tuhannen joukosta,
mutta en yhtään rehtia naista heidän kaikkien joukosta.

tämän vain olen löytänyt:
Jumala loi ihmiskunnan pystyyn,
mutta he ovat lähteneet etsimään monia juonia.”- Saarnaaja 7: 27-29
Tämä viittaa siihen, että eräs nimeltä mainitsematon kirjoittaja esitti Qohelethin, kuuluisan viisauden kokoajan, viisautta tarkasteltavaksemme. Kirja päättyy antamalla joitakin elämäkerrallisia faktoja Qoheleth ja yhteenveto hänen viestinsä.

paitsi että opettaja oli viisas, hän myös välitti tietoa kansalle. Hän pohti ja etsi ja pani järjestykseen monia sananlaskuja. Opettaja Etsi juuri oikeita sanoja, ja se, mitä hän kirjoitti, oli oikeata ja totta.

viisaiden sanat ovat kuin tutkaimet, heidän kootut sanontansa kuin lujasti upotetut naulat—yhden paimenen antamia. Varoitan sinua, poikani, kaikesta heidän lisäkseen.

monien kirjojen tekemisellä ei ole loppua, ja paljon opiskelu väsyttää kehoa.

nyt kaikki on kuultu;
asiasta on tehty johtopäätös:
pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä,
sillä tämä on koko ihmiskunnan velvollisuus.
for God will bring every deed into judgement,
including every hidden thing,
whether it is good or evil.- Saarnaaja 12: 9-14
tuloksena on, että vaikka Qoheleth olisi Salomo, kirjoittaja on saattanut elää myöhemminkin.

milloin saarnaaja kirjoitettiin?

jotkut ovat ajoittaneet kirjan 200-tai 300-luvulle eaa.väittäen, että kirjan hepreassa on piirteitä postbiblaattisesta hepreasta ja että siinä on havaittavissa kreikkalaisen filosofian vaikutusta. Vaikka tämä näkemys on suosittu joidenkin tutkijoiden keskuudessa, sen täytyy pitää kirjaa kuninkaallisena fiktiona, joka tunnetaan hyvin sekä Mesopotamiassa että Egyptissä. Muutaman persialaisen lainasanan olemassaoloa ja joidenkin aramealaisten vaikutteiden tunnistamista on käytetty tämän kannan vahvistamiseen.

yleisempää konservatiivisten tulkitsijoiden keskuudessa on näkemys, jonka mukaan erottuva heprea on dialektinen, eikä siksi voi antaa paljoakaan apua kirjan ajoittamisessa. Ne, jotka eivät ajoittaa kirjaa Salomon aikaan, ovat olleet taipuvaisia sijoittamaan sen joskus kahdeksannelle tai seitsemännelle vuosisadalle eKr., mutta tarkemmin ei voi sanoa. Onneksi kirjan viisauden ajattomuus tekee sen liittämisestä mihinkään tiettyyn ajanjaksoon tarpeettomaksi.

toisen vuosisadan puolivälistä lähtien jotkut ovat kyseenalaistaneet kirjan auktoriteetin ja siten myös sen kanonisen aseman. Ensimmäiset shammain rabbiinisen koulukunnan ja muiden esittämät vastalauseet mainitaan Talmudissa, mutta ne eivät koskaan riittäneet aiheuttamaan vakavaa epäilystä.

mikä on Saarnaajan Tausta?

useiden muiden runokirjojen tavoin saarnaaja sisältää useita kirjallisuuden lajityyppejä. Se käyttää allegorioita, sanontoja, kielikuvia, sananlaskuja ja muita muotoja. Lajitunnistusten lisäksi on olemassa joukko muinaisesta Lähi-idästä tuttuja kaunokirjallisia teoksia, jotka käsittelevät tilanteita, joissa sovinnaisen viisauden katsotaan olevan ristiriidassa todellisuuden tai kokemuksen kanssa. Näin oli varmasti Jobin ja sen muinaisten Lähi-idän vastineitten laita. Vaikka tämä kirjallisuus ei torjukaan viisautta, se osoittaa sen rajoitukset ja riittämättömyyden.

mesopotamialaisessa kirjallisuudessa esimerkkinä olisi pessimismin Dialogina tunnettu teos. Kyseessä on varsin satiirinen teos, jossa mies ehdottaa erilaisia toimintatapoja, joita hänen orjansa viisaustyyliset havainnot vahvistavat. Kussakin tapauksessa mies muuttaa sitten mielensä ja päättää olla noudattamatta ilmoitettua menettelytapaa. Orja vahvistaa samoin tämän päätöksen jokaisessa tapauksessa viisastyylisellä havainnolla. Johtopäätöksenä voidaan tehdä, että viisaita sanoja voidaan käyttää minkä tahansa toimintatavan järkeistämiseen.

egyptiläisessä kirjallisuudessa on teos, jossa itsemurhaa harkitseva mies käsittelee erilaisia elämän pettymyksiä ja sitä, ettei ole saanut tyydytystä. Tässä suhteessa se muistuttaa jonkin verran saarnaajaa. Samansisältöisiä ovat myös Harperin kappaleet, jotka kannustavat nauttimaan elämästä, koska ei voi tietää, mitä sen jälkeen tulee. Nämä kuitenkin näyttävät viittaavan mielihyvän elämään, jonka Qoheleth torjuu:

sanoin itselleni: ”tule nyt, koetan sinua mielihyvällä selvittääkseni, mikä on hyvää.”Mutta sekin osoittautui merkityksettömäksi. ”Nauru”, sanoin, ” on hulluutta. Ja mitä nautinto saa aikaan?”- Saarnaaja 1:1-2

mikä on Saarnaajan tarkoitus ja Sanoma?

Qohelethin tarkoituksena oli väittää, ettei ole mitään ”auringon alla”, joka voisi antaa elämälle tarkoituksen. Vaikka jokin täyttymyksen tai itsetyytyväisyyden taso saavutettaisiin, kuolema odottaa lopussa. Turhautumista ja vastoinkäymisiä ei voi välttää, eikä vastauksia elämän kiperiin kysymyksiin saada. Näillä ehdoilla kirja kohtaa elämän kierouden ja epävarmuuden ja osoittaa, todennäköisesti tiedostamattaan, että tarvitaan ylösnousemuskäsitys, jotta harmonia poistuisi todellisuuden eripurasta.

Saarnaajan sanoma on, että tavoiteltava elämänkulku on Jumalakeskeistä elämää. Elämän nautinnot eivät ole luonnostaan tyydyttäviä eivätkä ne voi tarjota pysyvää tyydytystä, mutta ne voidaan nauttia Jumalalta tulleina lahjoina. Elämä tarjoaa hyviä ja huonoja aikoja, eikä se noudata sellaista mallia, jota rangaistusperiaate ehdottaa. Mutta kaikki tulee Jumalan kädestä:

When times are good, be happy;
but when times are bad, consider this:
God has made the one
as well as the other.
näin ollen kukaan ei saa selville
mitään tulevaisuudestaan.- Saarnaaja 7:14

vastoinkäymiset eivät ehkä ole nautittavia, mutta ne voivat tehdä meistä sellaisia uskon ihmisiä, joita meidän pitäisi olla.

on jo selvää, että uskomme, että kirjassa on positiivinen, oikeaoppinen Sanoma. Tästä on kiistaa Saarnaajan tulkitsijoiden keskuudessa, sillä monet tutkijat ovat löytäneet sen sivuilta vain pessimismiä tai kyynisyyttä. Varhainen Juutalainen näkemys, joka on vielä nykyäänkin laajalti vallalla, on, että Qohelethin epäluotettava teologia annetaan esimerkkinä virheellisestä ajattelusta ja sitä oikaistaan vasta viimeisessä luvussa. Kun katsomme kolofonia, jakeissa 13-14 tarjottu yhteenveto on kuitenkin vain uudelleenlausuma siitä, mitä Qoheleth sanoo läpi kirjan.

mikä on Saarnaajan rakenne?

meidän ei pidä etsiä sellaisia järjestämisen periaatteita, joita voisi löytyä länsimaisen sivilisaation filosofisista tutkielmista. Sisällyttäminen 1:2 ja 12: 8 ja toistuva kertosäe—”ei ole mitään parempaa ihmiselle kuin . . .”(vrt. 2:24 – 26; 3:12 – 13, 22; 5:18 – 20; 8:15; 9:7-9)—näytä meille, että tämä on yhtenäinen teos, mutta kirjailija etenee esittelemällä erilaisia olennaisia keskustelunaiheita. On hyvä pitää mielessä, että viisauskirjallisuus pyrkii usein välittämään sen, miten ajatella, eikä sen, mitä ajatella.

ongelman johdannon jälkeen 1:1-1, Qohelethin omaa kokemusta käytetään vihjaamaan, että mikään” auringon alla ” ei voi antaa elämälle tarkoitusta. Elämässä ”auringon alla”Jumala on kaukana eikä mikään tekijä:

opettajan, Daavidin pojan, Jerusalemin kuninkaan sanat:

” merkityksetön! Merkityksetöntä!”
sanoo opettaja.
” kertakaikkisen merkityksetön!
Kaikki on merkityksetöntä.”

What do people gain from all their labors
at which they raataa under The sun?
sukupolvet tulevat ja sukupolvet menevät,
mutta maa pysyy ikuisesti.

aurinko nousee ja aurinko laskee,
ja kiiruhtaa takaisin sinne, missä se nousee.
tuuli puhaltaa etelään
ja kääntyy pohjoiseen;
kierros ja kierros se menee,
aina palaamassa radalleen.

kaikki purot virtaavat mereen,
silti meri ei ole koskaan täynnä.
paikkaan, josta purot tulevat,
sinne ne palaavat jälleen.

kaikki asiat ovat väsyttäviä,
enemmän kuin voi sanoa.
silmällä ei ole koskaan tarpeeksi näkemistä,
eikä korvalla sen täytettä kuuloa.
se, mikä on ollut, on taas,
se, mitä on tehty, tehdään taas;
ei ole mitään uutta auringon alla.
is there anything of which one can say,
” Look! Tämä on jotain uutta”?
It was here already, long ago;
it was here before our time.
kukaan ei muista entisiä sukupolvia,
eikä edes vielä tulevia
muisteta
niitä, jotka seuraavat heitä.- Saarnaaja 1: 1-11

Qohelethin vaihtoehtoinen näkökulma

kun Qoheleth on tarkastellut mahdollisia täyttymyksen lähteitä ja hylännyt ne, hän tarjoaa vaihtoehtoisen näkökulman elämään. 3:1-15: ssä hän neuvoo maltilliseen toimintatapaan:

kaikelle on aikansa,
ja vuodenaika jokaiselle toiminnalle taivaan alla:
a time to be born and a time to die,
a time to plant and a time to uproot,
a time to kill and a time to heal,
a time to tear down and a time to build,
a time to weep and a time to laugh,
a time to sure Ja a time to dance,
a time to scatter stones and a time to collage,
a time to embrace and a time to be able able,
a time to searching and a time to give up,
a time to keep and a time to throw away,
a time to tear and a time to pard,
a time to be silent and a time to speak,
a time to love and a time to hate,
a time for war and a time for rauha.

mitä työntekijät saavat uurastuksestaan? Olen nähnyt taakan, jonka Jumala on asettanut ihmissuvulle. Hän on tehnyt kaiken kauniiksi aikanaan. Hän on asettanut iankaikkisuuden myös ihmissydämeen, mutta kukaan ei voi kuitenkaan käsittää, mitä Jumala on tehnyt alusta loppuun. Tiedän, että ihmisille ei ole mitään parempaa kuin olla onnellinen ja tehdä hyvää eläessään. Jotta jokainen heistä voisi syödä ja juoda ja saada tyydytyksen kaikesta uurastuksestaan—tämä on Jumalan lahja. Tiedän, että kaikki, mitä Jumala tekee, pysyy ikuisesti; siihen ei voi lisätä mitään eikä siitä voi ottaa mitään. Jumala tekee sen, jotta ihmiset pelkäisivät häntä.

Whatever is has already been,
and what will be has been before;
and God will call the past to account.- Saarnaaja 3: 1-15

vaikka mikään ei voi tarjota täyttymystä, ei tarvitse omaksua pessimististä, kyynistä tai fatalistista näkemystä elämästä. Nauti elämästä sellaisena kuin se on: Jumalan käden lahjana. Jos Jumala on maailmankatsomuksen keskiössä, elämän pyrkimykset voidaan asettaa oikealle paikalleen, ei tarjoamalla elämälle tarkoitusta, vaan tarjoamalla nautintoa.

käyttäen vastapareja 3:1-8, Qoheleth alkaa käsitellä sitä, miksi Jumalan täytyy olla maailmankuvamme keskiössä. Emme hallitse elämän ”aikoja”, ja monet elämän ajat voivat olla vaikeita. Vakaus voidaan löytää vain Jumalakeskeisestä lähestymistavasta. Jumala on asettanut meille nämä rajoitukset, mutta hän on pannut ”ikuisuuden sydämeemme”, jotta voisimme etsiä häntä.

saarnaaja ja vastoinkäymiset

qohelethin peruskatsomus kun on esitetty, seuraavat osat käsittelevät tuon maailmankatsomuksen soveltamista elämän tilanteisiin. Sitä ei ole vaikea soveltaa, kun elämä sujuu, mutta miten se kestää, kun vastoinkäymisiä tulee? Tämä on huolenaihe 3: 16-7: 29.

Qoheleth pohtii erilaisia elämäntilanteita, jotka tuottavat vastoinkäymisiä. On kiinnostavaa, että hän keskittyy päivittäisiin, rutiininomaisiin pettymyksiin, jotka ovat aivan liian usein yhteistä osaamme. Jos Jobin kirjaa arvosteltaisiin, voitaisiin valittaa, että skenaario on liian keinotekoinen. Kukaan tuntemamme ihminen ei ole sellainen kuin Job oli, eikä hyvin todennäköisesti kukaan tuntemamme kärsinyt siinä määrin kuin Job kärsi. Tässä kirjassa se oli tärkeää teorian vuoksi harkita kaikkein ristiriitainen tilanne kuviteltavissa. Mutta Qoheleth varmistaa, että voimme samaistua hänen tarjoamiinsa esimerkkeihin. Lopputuloksena on, että pettymyksiltä ja vastoinkäymisiltä ei voi välttyä. Mitä hänen maailmankatsomuksensa siis tarjoaa?

luvussa 7 esitetty ratkaisu on, että turhautumista ja vastoinkäymisiä ei pidä yrittää välttää. Jumalakeskeinen maailmankatsomus on valmis hyväksymään sekä hyvinvoinnin että vastoinkäymiset Jumalan kädestä. Tässä Qoheleth ei käsittele syytä (ts.sitä, että Jumala aiheuttaa pettymyksemme), vaan ajatusta siitä, että vastoinkäymiset ovat hyödyllisiä muokatessaan meitä yksilöinä ja erityisesti uskon ihmisinä. Juuri tämän asenteen Job otti vaikeuksiensa edessä:

”alasti tulin äitini kohdusta,
ja alasti lähden pois.
Herra antoi Ja Herra on ottanut;
ylistettäköön Herran nimeä.”- Job 1:21

Qohelethin ratkaisu johtaa kirjan viimeiseen osioon, jossa kirjoittaja tarjoaa suuntaviivoja elämän läpi kulkevan kurssin juonitteluun. Suuri osa luvuista 8-9 koskee odotustemme mukauttamista tätä maailmaa kohtaan. Tätä seuraa 10. luvun varoitukset typerän käytöksen voimasta ja vaikutuksista. Luvussa 11 kehotetaan varovaiseen mutta ei liian varovaiseen elämänasenteeseen ja muistutetaan, että olemme tilivelvollisia siitä, miten elämme ja mitä päätöksiä teemme. Lopuksi, Luku 12 käyttää virtaa erilaisia kuvia ja allegorioita rohkaista lukijaa toimimaan nyt. Kuten vanha sanonta kuuluu: ”nuorempaa ei voi oppia.”

säkeistön 8 inklusiosivua seuraa niin sanottu kolofoni. Tätä käytettiin muinaisessa Lähi-idän kirjallisuudessa kirjoittajan tarkempaan tunnistamiseen ja siihen, mitä käsikirjoitukseen tai tauluun oli kirjoitettu. Kuten edellä mainittiin, tässä ei ole mitään, mikä kumoaisi tai kumoaisi kirjan sanoman tai tarjoaisi oikaisua sen opetukseen.

How Do you live?

Viime kädessä saarnaaja on kirja siitä, miten selviät elämässä. Olemme oppineet ajattelemaan, että maailmassamme on kyse täyttymyksen tavoittelusta. Mutta Saarnaajan kirjan kirjoittajalla on meille voimakas Sanoma: täyttymys on Jumalan asia. Meidän tulisi ottaa vastaan se, mitä Jumala lähettää meille, olipa se sitten siunauksia tai vastoinkäymisiä. Koska loppujen lopuksi nautittavien lahjojen ei ole tarkoitus tuoda meille täyttymystä.

saadaksesi lisätietoa saarnaajasta, ilmoittaudu Vanhan testamentin tutkimuksen verkkokurssille.