Pollyannan syndrooma, jonka nimi on otettu samannimisestä kirjasta, tarkoittaa ”liian tai sokean optimistista ihmistä.”Tällaisten asenteiden esiintymisestä ja vaarallisuudesta psykoterapiassa keskustellaan. Tällaisia asenteita voi esiintyä sekä potilailla että heidän terapeuteillaan. Jompikumpi heistä voi sanoa ” asiat eivät ole niin huonosti…”yritän lohduttaa toista osapuolta. Psykoterapian päätavoitteena on helpottaa vastuunottoa ja päätöksentekoa. Mutta on myös muita tavoitteita, jotka ovat samanlaisia kuin ne, joita filosofialla muinoin pidettiin, nimittäin ”sielun hoitaminen” tai kliinisesti puhuen lohdutuksen antaminen. Tämä saavutetaan yleensä antamalla kärsimyksille ja takaiskuille merkitys ja tarkoitus. Lehdessä pohdin, miten terapeutti voisi välttää Ansan olla ja pakottaa potilaan olemaan ”optimistinen, positiivinen ja vahva”, kun tilanne ei välttämättä anna aihetta tällaiseen asenteeseen. Filosofiasta voi olla tässä apua. Voidaan soveltaa teodiciaa, ts.filosofista yritystä selittää ja oikeuttaa Jumalan maailmassa vallitseva paha. Toinen mahdollisuus on ericksonilainen hyödyntämistapa, paradoksaalinen interventio, metaforien ja hypnoottisten tekniikoiden käyttäminen, jotta potilas keksisi omia, intiimejä voimavarojaan, jotka helpottavat toipumista. Logoterapia, joka on eksistentiaalinen lähestymistapa on suositeltavaa, joko sellaisenaan tai osana REBT. Lyhyesti sanottuna ero tehottoman ja tehokkaan lähestymistavan välillä on ero optimismin ja realistisuuden välillä.