Hyvinvointitaloustiede on taloustieteen haara, joka pyrkii arvioimaan talouspolitiikan vaikutuksia yhteisön hyvinvointiin. Se vakiintui talousteorian hyvin määritellyksi haaraksi 1900-luvulla.

aikaisemmat kirjoittajat käsittivät hyvinvoinnin olevan vain niiden tyydytysten summa, joita kaikki yksilöt saavat talousjärjestelmässä. Myöhemmät teoreetikot alkoivat epäillä mahdollisuutta mitata edes yhden ihmisen tyytyväisyyttä ja väittivät, että oli mahdotonta verrata tarkasti kahden tai useamman yksilön hyvinvoinnin tilaa. Yksinkertaisesti sanottuna pitkään jatkunutta oletusta siitä, että köyhä saisi enemmän lisätyytyväisyyttä kuin rikas, ei voitu tarkalleen pitää yllä.

sosiaalipolitiikan tasolla tämä tarkoitti sitä, että varojen uudelleenjakoa rikkailta köyhille (kuten progressiivisessa tuloverotuksessa) ei voitu sanoa lisäävän yksittäisten tulonmenetysten summaa. Talouspolitiikan arviointiin kehitettiin sitten uusi ja suppeampi kriteeri: yhtä taloustilannetta pidettiin toista parempana vain, jos ainakin yksi ihminen oli pärjännyt paremmin ilman, että kenenkään muun asema oli huonontunut. Vaihtoehtoisesti yhtä taloudellista tilaa voitaisiin pitää aikaisempaa parempana, vaikka osa kuluttajista joutuisi huonompaan asemaan, jos hyötyjät pystyisivät korvaamaan häviäjille ja olisivat silti paremmassa asemassa kuin ennen. Ei kuitenkaan olisi mitään keinoa arvioida niitä vaihtoehtoja, joista kaikki täyttivät tämän ehdon.