Traditional scholarship katsoo, että Daniel on kirjoitettu 500-luvulla eaa ja on historiallisesti luotettava, mutta monet nykyaikaiset raamatuntutkijat ovat sitä mieltä, että Daniel on kirjoitettu toisella vuosisadalla eKr.ja se on hurskasta fiktiota. Katsotaanpa katsomaan joitakin todisteita tarjotaan toisen vuosisadan päivämäärä ja vastauksia, että todisteet kriittisen stipendin.

Walt Kaiser ja Duane Garrett tiivistävät NIV Archaeological Study Bible-teoksessa useita todistusketjuja:

Jesus ben Sirach (Sir 44– 50), 1, joka kirjoitti noin vuonna 180 EKR, mainitsi lukuisia Vanhan testamentin sankareita— mutta ei Danielia.

Belsassaria kutsutaan Danielin 5.luvussa Babylonian ’kuninkaaksi’; varsinainen kuningas oli Nabunaid.

Dareios meedialainen (5:31 ja ch. 6) on muuten tuntematon.

tarinat Nebukadnessarin hulluudesta ja tulisesta pätsistä lukevat kuin hurskaat legendat— kaukaa haetut ihmekertomukset, jotka ovat yleisiä intertestamentaalisissa juutalaisissa teksteissä.

puolet Danielista oli kirjoitettu arameaksi, jota juutalaiset puhuivat intertestamentaalisella kaudella. Daniel 3 sisältää myös kolme kreikankielistä sanaa-mikä viittaa siihen, että kirja kirjoitettiin sen jälkeen, kun kreikkalainen kulttuuri oli vallannut Lähi-idän.

miten vanhoillislestadiolaiset vastaavat?

Ben Sirach jättää mainitsematta myös muita kuuluisia israelilaisia, kuten Ezran. Myös Sirach itse on saattanut saada vaikutteita Danielilta. Sirak 36: 10: ssä hän rukoili: ’Kiirehtikää päivää ja muistakaa määräaikaa’— Danielin 11: 27, 35: tä muistuttava sanaleikki. Voi olla, että ben Sirach siteerasi Danielia tahattomasti, mikä tietenkin viittaa siihen, että kirja oli olemassa jo hänen elinaikanaan.

kirja osoittaa 600-ja 500-luvun eKr.historian ja kulttuurin tuntemusta. Daniel kuvaa aivan oikein Belsassarin asemaa, Nabunaidin kanssahallitsijana. Häntä olisi voitu sopivasti kutsua ’ kuninkaaksi ’(5: 1), Mutta 5: 16: ssa Belsassar tarjoutui tekemään hänestä, joka voisi selittää kirjoituksen seinällä, ’ valtakunnan kolmanneksi korkeimman hallitsijan.’Koska Belsassar itse oli toinen hallitsija, niin tämä oli korkein kunnia, minkä hän saattoi antaa.

Dareios Meedialaista ei mainita tällä nimellä Raamatun ulkopuolella. Tällaisia historiallisia palapelejä tutkijat kohtaavat usein muinaisissa teksteissä. Sen sijaan intertestamentaalisilta juutalaisilta uskonnollisen kaunokirjallisuuden teoksilta puuttuu historiallista uskottavuutta tavalla, jolla ei ole historiallisissa teoksissa vastinetta. Esimerkiksi Apokryfinen Judithin kirja, joka kirjoitettiin Antiokhos IV: n hallituskaudella, sisältää absurdeja historiallisia kömmähdyksiä ja on täysin erilainen kuin Daniel.

Danielin ihmeet ovat historian tai arkeologian todistamiskyvyn ulkopuolella. Seuraavat havainnot ovat silti olennaisia: Ihmeet eivät todista, että teos on fiktiivinen. Nebukadnessarin hulluus oli harvinainen, mutta autenttinen kliininen tila, jota kutsuttiin boantropiaksi. ”Keksityt” ihmekertomukset sisältävät pöyristyttäviä aineksia ilman kliinistä analogiaa (esim.Tb 2: 9– 10: ssä, toisessa Apokryfisessä kirjassa, Tobit sokeutuu, koska hänen silmissään on varpusen jätöksiä).

se, että puolet Danielista on kirjoitettu arameaksi, on arvoitus sen historian mahdollisen rekonstruoinnin suhteen. Mutta Danielin aramea on ’virallinen’ tai ’keisarillinen’ -standardoitu aramea, jota käytettiin virallisessa kirjeenvaihdossa, kun aramea oli Lähi-idän lingua franca (KS.2ki 18: 26; ESR 4: 7; Da 2: 4), ei puhekielinen, alueellinen aramea toisella vuosisadalla eKr. Palestiinassa, jolloin alueen yhteinen kieli oli Kreikka. Kaikki kolme kreikankielistä sanaa 3: 5 ovat musiikillisia termejä. Kreikkalaiset runoilijat ja muusikot olivat tunnettuja, joten heidän musiikillinen sanastonsa tuli käyttöön varhain. Olisi yllättävää, miten vähän Danielissa esiintyy Kreikkaa, jos kirja olisi kirjoitettu toisella vuosisadalla eKr., jolloin maailma oli läpikotaisin Hellenisoitunut. Danielin persiankieliset sanat ovat vanhempaa, esihellenististä Persiaa.

Stephen Miller esittää Apologetics Study Bible-teoksessa lisätodisteita Danielin perinteiselle iänmääritykselle 500-luvulta eaa:

1. UT: n kirjoittajat ja Jeesus itse omaksuivat perinteisen käsityksen ennustuksesta (cp. Mt 24: 15 ja Mk 13: 14; Mt 26: 64 ja Mk 14: 62 ja Lk 22: 69; Hepr 11: 33-34).

2. Kirja tunnustautuu Danielin kirjoittamaksi (katso 7: 1; 12: 4), kertomukseksi historiallisesta henkilöstä, joka koki pakkosiirtolaisuuden ja asui Babylonissa, ja ennustamaan tulevia tapahtumia (esim., 2: 29-45; 7: 2,15-27; 8: 15-26; 9: 24-27; 10: 14; 11: 2– 12: 4).

3. Yksi Qumranista (4QDanc) löydetyistä kahdeksasta Danielin käsikirjoituksesta on ajoitettu noin vuoteen 125 eaa., ja se on saatettu kirjoittaa aikaisemmin. Jotkut tutkijat ovat väittäneet, että Danielin kirja ei olisi saanut niin laajaa hyväksyntää, jos se olisi kirjoitettu vain 40 vuotta aiemmin.

4. Septuaginta oli Aleksandriassa Egyptissä valmistettu OT: n kreikankielinen käännös, jota diasporan juutalaiset alkoivat käyttää laajalti. Tutkijat ovat yleensä yhtä mieltä siitä, että ainakin Pentateukki (viisi ensimmäistä kirjaa) käännettiin kolmannen vuosisadan puolivälissä eaa., mutta on todennäköistä, että kaikki Raamatun kirjat käännettiin kreikaksi samoihin aikoihin. Jos näin on, Danielin toisen vuosisadan päivämäärä on mahdoton. Kriittisen näkemyksen mukaan Danielin kirja otettiin kaanoniin vain 30 vuotta sen kirjoittamisen jälkeen ja vietiin noin 300 mailin päässä sijaitsevaan Aleksandriaan ja käännettiin siellä kreikaksi. Tällainen ehdotus vaikuttaa epätodennäköiseltä.

5. Hesekiel, kuudennen vuosisadan profeetta, mainitsi Danielin kolme kertaa kirjassaan (Ezk 14: 14, 20; 28: 3)— näennäisen selkeä vahvistus perinteisen näkemyksen. Kriittiset tutkijat kuitenkin väittävät Hesekielin puhuneen Danel-nimisestä mytologisesta sankarista, joka esiintyy muinaisessa Ugarilaisessa eepoksessa ”The Tale of Aqhat.”Ratkaiseva peruste tällaista teoriaa vastaan on se, että eepos Danel oli epäjumalanpalvelija, tuskin esikuva uskollisuudesta Israelin Jumalaa kohtaan. Hesekielin on täytynyt viitata Danielin kirjan kirjoittajaan. Jos näin olisi, Danielin ja hänen kirjansa historiallisuus näyttäisi vahvistuvan.