Yhteenveto

nuori mies, joka puhuu” sydämestään”, kieltäytyy hyväksymästä, että elämä on” tyhjä uni ” tai että sielu on kuollut.

sen sijaan hän sanoo, että elämä on todellakin todellista ja totta ja että kuolema ei ole elämän päämäärä; sielu elää eikä muutu tomuksi. Meidän on tarkoitus toimia ja mennä pelkän surun tai onnen tuolle puolen.

vaikka olemme rohkeita, kuljemme silti kohti kuolemaa. Meidän on siis tartuttava elämään, joka meillä on, ja oltava sankarillisia, enemmän kuin tyhmiä petoja. Meidän pitäisi varoa menneisyyttä ja tulevaisuutta ja sen sijaan elää ja toimia nykyhetkessä.

kun katsomme suurmiesten elämää, voimme nähdä, että on mahdollista elää merkityksellisellä tavalla ja että kun lähdemme, jätämme ”jalanjälkemme ajan hiekkaan.”On mahdollista, että joku toinen, joka uurastaa surutta, voi nähdä jalanjälkemme ja rohkaista mielensä. Kun tiedämme tämän, meidän tulee olla toiveikkaita, valmistautuneita mihin tahansa; meidän tulee pyrkiä saavuttamaan ja pyrkimään sekä ”oppia tekemään työtä ja odottamaan.”

analyysi

Tämä on yksi Longfellow ’ n rakastetuimmista runoista. Se on opettavaista, sillä se pyrkii antamaan neuvoja ja neuvoja nuorille miehille, jotka pyrkivät hartaasti näkemään, miten elää tätä lyhytaikaista elämää. Runo koskee nuorta miestä, joka vastaa psalminkirjoittajalle sen jälkeen, kun vanhempi mies antaa vastauksen oletettuun kysymykseen elämän tarkoituksesta; meillä ei ole psalmistan vastausta, mutta voimme arvata, että se koostui Raamatun jakeista ja proosallisesta, Puritaanisesta väitteestä, jonka mukaan alivuokralainen elämä on tarkoituksetonta ja ihmisten tulisi keskittyä luojansa kohtaamiseen tuonpuoleisessa. Se, että miehestä käytetään nimitystä ”psalminkirjoittaja”, antaa lukijalle vihjeitä siitä, mistä runo todellisuudessa kertoo. Kriitikko Randall Huff luonnehtii runoa ” nuoruuden itsenäisyysjulistukseksi pessimistisestä determinismistä, jota tukee raamatullisen auktoriteetin täysi painoarvo.”Sanat ” numerot” ja ”Psalmit” viittaavat Raamattuun, erityisesti Vanhaan testamenttiin, ja antavat sen käsityksen, että psalminkirjoittajan elämänkäsitys on synkkä, konservatistinen ja pessimistinen.

nuoren miehen vastaus sisältää teemoja Protestantismista, mutta on paljon optimistisempi. Hän käyttää uskonnollista kieltä ja osoittaa siten, kuten Huff kirjoittaa, että ” hänen suunnitelmansa eivät ole tyhjiä unia, koska ne tarjoavat hänen sielunsa tuotteina todisteen siitä, ettei hänen sielunsa ole kuollut.”Vaikka ruumis homehtuu tomuksi, hänen sielunsa ei.

nuoren miehen kertomus siitä, mitä elämän tulisi sisältää, kuvastaa protestanttista työmoraalia, jossa vakava työ tuo merkitystä vaikeaan elämään. Siinä on mukana myös J. W. v. Goethen romanttisen saksalaisen protestanttisuuden vaikutus, joka ylisti toimintaa ja rohkeutta. Toiminta ja ponnistelu ovat runossa avainasemassa, mutta Longfellow ’ n mukaan on myös tärkeää omaksua hengen rauhallisuus ja odottamisen ja mietiskelyn tuoma arvo. Odottaminen voi olla eräänlaista työtä itsessään, eikä työ sen itsensä vuoksi tuo tyydytystä tai merkitystä.

vuonna 1838 kirjoitettu runo pohjautuu tuolloin kiertäneeseen protestanttiseen, romanttiseen ja ”maalaisjärjen” esteettiseen ajatteluun. Kriitikko Jill Anderson käsittelee näitä vaikutteita ja sitä, kuinka Longfellow käyttää niitä antaakseen muodon didaktiikalleen. Hän kirjoittaa, ”runo toistaa muita didaktisia tekstejä aikakauden kehottamalla, että sydän ja mieli suunnataan kohti useita tavoitteita—kypsää aikuisuutta, moraalista eheyttä, taloudellista menestystä, itse pelastusta—viittaamatta mitään näistä tavoitteista erikseen.”Mies työstää itseään samalla tavalla kuin runoilija runon askartelee, seppä muotoilee miekan tai taiteilija maalaa kankaan.

kirjallisista vaikutteista tekstiin tutkijat löytävät yleensä edellä mainitun Goethen sekä Poen ja Danten, mutta tällä runolla on myös paljon yhtäläisyyksiä muutamiin espanjalaisiin teoksiin. Longfellow vietti vuodet 1826-1837 matkustellen Euroopassa eikä kirjoittanut tuona aikana runoja, vaan käänsi monia teoksia, joista espanjankielisiä oli enemmän kuin muita kieliä. Sisar M. Aquinas Healy käsittelee tätä runoa käsittelevässä artikkelissaan ja toteaa ,että” Psalm of Life ”oli ensimmäinen alkuperäinen runo, joka kirjoitettiin Longfellow’ n opiskeluajan ja käännösajan jälkeen. Erityisesti hän näkee Jorge Manriquen runon ”Coplas” vaikutteena; tämä ei johtunut vain siitä, että Longfellow kutsui tätä runoa espanjan kielen ”kauneimmaksi moraaliseksi runoksi”, vaan siitä, että yhtäläisyyksiä on olemassa tyhjän unen käsitteessä, sielun päämääränä on jokin muu kuin hautaan meneminen, ja lukijalle annetusta neuvosta keskittyä nykyisyyteen menneisyyden tai tulevaisuuden sijaan.