ihmiset kysyvät usein, ovatko Arabia ja persia samaa kieltä.

aloitan sanomalla näin: ei.

monet ajattelevat, että Arabia ja persia (tai Farsi) ovat samaa kieltä. Tähän väärinkäsitykseen on todennäköisesti kolme pääsyytä: molemmat on kirjoitettu arabialaisella kirjaimistolla, niitä puhutaan Lähi-idässä ja niitä puhuvat kansat, jotka ovat suurimmaksi osaksi muslimeja. Todellisuus on, että Arabia ja persia kuuluvat kahteen eri kieliperheeseen, niillä on täysin erilainen kielioppi ja ääntäminen, ja vaikka Persiassa on paljon arabialaisia lainasanoja, Useimmat sanat ovat hyvin erilaisia.

todellisuudessa Persian kieli on lähempänä englantia kuin arabiaa, koska se kuuluu indoeurooppalaiseen kieliperheeseen. Arabia taas kuuluu Afroaasialaisen kielikunnan seemiläiseen haaraan, eli arabia on heprean serkku.

Jos sinusta on edelleen outoa, että nämä kaksi kieltä ovat täysin erillään toisistaan, vaikka ne (pintapuolisesti) muistuttavat toisiaan, ajattele jotain kieltä, kuten Suomea. Suomea kirjoitetaan latinalaisilla aakkosilla kuten englantia, ja jos ei osaisi kumpaakaan kieltä, ne näyttäisivät samalta. Mutta he eivät ole lähellekään sukua. (Ja jos et tiedä, miten vierasta Suomi on, katso tämä suomennos kuuluisasta ”Minulla on unelma” – puheesta).

seuraavassa aion mennä hieman tarkemmin eroihin Persian ja arabian historian, niiden aakkoset, miten ne lausutaan, niiden kielioppi, ja niiden sanasto.

ennen kuin teen sen, mainitsen vain muutaman keskeisen tiedon näistä kahdesta kielestä:

• Persia, joka tunnetaan myös nimellä Farsi, on indoeurooppalaiseen kielikuntaan kuuluva Indoiranilainen kieli. Arabia on Afroaasialaiseen kielikuntaan kuuluva seemiläinen kieli.
• Persiaa puhuu äidinkielenään noin 70 miljoonaa ihmistä Iranissa, Afganistanissa ja Tadžikistanissa. Afganistanissa se tunnetaan nimellä Dari ja Tadžikistanissa nimellä Tadžikki. Arabiaa puhuu 310 miljoonaa äidinkielistä puhujaa (jossain muodossa) eri puolilla Lähi-itää ja Pohjois-Afrikkaa.
• vaikka Persian eri murteet ovat suhteellisen lähellä toisiaan, arabian murteita pidetään joskus erillisinä kielinä, eivätkä ne kaikki ole keskenään ymmärrettäviä.

Arabian ja Persian yhteinen – eikä niinkään yhteinen – historia

Persian ja arabian kieli olivat kaksi toisistaan erillään olevaa kieltä, joita puhui kaksi hyvin erilaista kulttuuria aina 700-luvulle asti, jolloin Arabit aloittivat nykyisen Iranin valloituksen. Sotaponnistelut eivät olleet helppo uroteko, ja koska persialaiset olivat tuohon aikaan vakiintunut ja kehittynyt sivilisaatio, kesti kaksi vuosisataa ennen kuin Persian alue joutui arabien vallan alle.

800-luvulta lähtien arabian kieli syrjäytti Keskisen Persian kielen hallinnossa ja hallinnossa, ja islamin kulkeutuessa Persian maille siitä tuli uskonnon kaikkia hallitseva kieli.

kun tavalliset persialaiset puhuivat vielä eräänlaista Keskipersiaa, arabialaisten lainasanojen suuri määrä otettiin vähitellen käyttöön etenkin uskonnollisessa sanastossa. Keski-Persian kieliopillinen rakenne säilyi kuitenkin suurelta osin muuttumattomana, ja arabialaiset sanat mukautettiin toimimaan Persian kieliopin kanssa.

samana aikana otettiin käyttöön arabialainen kirjaimisto Persian kielen kirjoittamista varten. Se korvasi Pahlavi-kirjoituksen sekä muita kirjoituksia, joita käytettiin Persian eri alueilla. Arabialainen kirjoitus ei kuitenkaan ollut täysin riittävä Farsin fonologian kääntämiseen, ja siihen tehtiin muutamia muutoksia, jotta se toimisi.

seuraavina vuosisatoina on useita yrityksiä ”puhdistaa” Persian kieli ja korvata arabialaiset lainasanat persialaisella sanastolla (aivan kuten tapahtui Turkin kanssa 1900-luvulla), mutta vielä tänäkin päivänä merkittävällä osalla Persian sanastosta on arabialaiset juuret.

Arabialla ja Persialla on yhteinen aakkosto, mutta eroja on

olen jo maininnut, että Persia ja arabia käyttävät samaa aakkostoa, mutta se on vain puolitotuus. Vaikka Persian on kaikki kirjaimet läsnä arabiaksi, monet niistä lausutaan eri tavalla kuin ne lausutaan arabiaksi, koska äänteet ne edustavat yksinkertaisesti ei ole olemassa Persian kielellä.

Persiassa on myös muutamia äänteitä, joita ei esiinny arabian kielessä, mikä on vaatinut muutaman ylimääräisen kirjaimen tarvetta, jotka on luotu Persian kielelle.

seuraavassa yritän luetella arabian ja farsin kirjoitukset vierekkäin nähdäkseni, miten ne vertautuvat toisiinsa. Kun kirjaimilla on erilainen ääntämys tai ei vastaavaa, ne lihavoidaan.

Persiassa tai farsissa on muutamia kirjaimia, joita ei ole Arabiassa. Nämä ovat:

• پ – lausutaan kuin ”P”
• چ – lausutaan kuten ”CH” ”Chutneyssa” tai ”kirkossa”
• ژ – äännetään kuten ”S” ”mitassa”
• گ – äännetään kuten ”G” ”hyvässä”

Persian kielessä on yhtä lailla useita kirjaimia, jotka ääntyvät samoin kuin muutkin kirjaimet. Näitä käytetään pääasiassa arabialaisten lainasanojen kirjoittamiseen. Ne ovat seuraavat:

• غ Ja ț, jotka molemmat äännetään a ”Ranskan R”.
• ع Ja ء, jotka lausutaan kuin glottaalipysäkki, kuten kun britit sanovat ”Butter” kuten ”Bu ’ er” tai kun sanotaan ”oh-oh”. Ne voidaan myös lausua kuin ”A”.
• ذ ,ز ,ض ,ظ, jotka kaikki äännetään kuten ”Z”.
• البية المان ال .اني), jotka molemmat äännetään H-kirjaimen tavoin.
• ث ,syys ,AP, jotka kaikki äännetään kuten ”S”.
• Tykkä ja ط, jotka molemmat äännetään kuten ”T”.

vokaalien suhteen Arabia ja persia ovat suhteellisen lähellä toisiaan. Molemmissa on kolme lyhyttä ja kolme pitkää vokaalia. Lyhyitä vokaaleja ei yleensä kirjoiteta, kun taas pitkiä vokaaleja edustavat eri variaatioissa kirjaimet ”ال”, ”الس” ja ”heinä”.

yllä oleva aakkostovertailu pätee Persiaan ja Afganistanin Dariin, mutta Tadžikistanissa puhuttua muunnosta kirjoitetaan kyrillisillä aakkosilla.

miten arabian ja Persian kielioppia verrataan

Arabia ja Persian kielioppi ovat hyvin erilaisia kieliopillisesti, eikä niillä ole juuri mitään yhteistä. Tämä johtuu ilmeisesti siitä, että he ovat kaksi kieltä eri kieliperheistä, mutta heillä olisi voinut olla ainakin muutamia yhteisiä asioita!

No eivät.

morfologia

Arabia on tunnettu ”triliteraalisesta juurijärjestelmästään”, joka on morfologinen järjestelmä, joka kokoaa lähes jokaisen sanan koko kielessä kolmen (tai joskus neljän) kirjaimen ”juurisanoista”. Yleisin esimerkki on juuri ”k-t-b”, joka liittyy kaikkeen kirjoittamiseen ja kirjoihin. ”Kataba ”tarkoittaa” hän kirjoitti ”” kitaab ”on” kirja”,” kaatib ”on kirjailija,” maktab ”on kirjasto,” muktabun ”tarkoittaa” saneltu ” ja lista jatkuu.

verbien taivutus, substantiivien taivutus ja muu sanan taivutusmuoto noudattavat tiukkoja sääntöjä ja kieli on äärimmäisen monimutkainen, mutta hyvin looginen.

persialainen ei käytä tätä järjestelmää, ja jokainen sana on vain sana tavalla, joka vaikuttaa paljon ”orgaanisemmalta” kuin arabian kielessä. Vaikka ” kirja ”on myös” kitaab”, koska se on lainasana Arabiasta, monikossa ei noudateta arabialaista kaavaa ja muut” sukua ” olevat sanat eivät muodostu samasta juuresta.

Persian kielessä on kuitenkin etu-ja suffiksijärjestelmä, jota se käyttää uusien sanojen muodostamiseen, ja näiden periaatteiden pohjalta on mahdollista muodostaa hyvin erilaisia sanoja.

se mikä eroaa persialaisista etuliitteistä ja suffikseista arabialaiseen triliteraalijuurijärjestelmään on se, että persialainen järjestelmä ads ja vähentää elementtejä sanoista tai sanoista ja että näillä elementeillä on merkitys itsessään. Tämä ei pidä paikkaansa Arabiassa, jossa vain juuri on pidettävä oikea sana, jossa muutokset ovat merkityksettömiä eristettyinä.

Arabiassa sanat muuttuvat yleisesti myös sisäisesti toistuvien kaavojen mukaisesti, kuten rikkinäisessä monikossa, jossa sana ”kitaab” (kirja) muuttuu ”kutub” (kirjat). Tämä ei tapahdu Persiassa, jossa sana ”osat” yksinkertaisesti lisätään yksi toisensa jälkeen.

sanajärjestys

myös syntaksi eli sanajärjestys on näiden kahden kielen välillä erilainen. Vaikka Arabia (yllättävää kyllä) jakaa saman sanajärjestyksen kuin Englanti (subjekti-objekti-verbi), Persian muodostaa lauseet SVO-järjestyksessä eli subjekti-verbi-objekti.

sukupuoli

arabian kielessä on kaksi kieliopillista sukupuolta, vähän kuten Ranskassakin. Toisin kuin Ranskassa, artikkeli ” al ”on kuitenkin sama sekä maskuliinisille että feminiinisille substantiiveille (missä ranskan kielessä käytetään” le ”ja”la”). Substantiivit voivat olla joko feminiinisiä tai maskuliinisia ja mikä tahansa adjektiivi saa joko maskuliinisen tai feminiinisen muodon riippuen siitä, kumpaan sukupuolen substantiiviin se kiinnittyy.

Persian kielessä ei ole sukupuolta – aivan kuten englannin kielessä.

Artikkelit

kuten Englanti, persialainen käyttää määräisiä ja epämääräisiä artikkeleita, kuten ”the” Ja ”a”. Mutta ei aivan samalla tavalla.

Persian kielessä kaikki substantiivit ovat yksinkertaisesti määräisiä, ellei käytetä epämääräistä artikkelia. Joten toisin sanoen, jos sinun täytyy tehdä substantiivi määräinen kuten ”polkupyörä”, voit yksinkertaisesti sanoa” polkupyörä ” ja se on selvä. Jos haluat tehdä sen epämääräiseksi, lisää epämääräinen artikkeli (englanniksi ”a” bicycle).

muodolliset ja epäviralliset rekisterit

toinen ero näiden kahden kielen välillä on se, että Persiassa on ”kohtelias” ja ”tuttu” pronomini, aivan kuten Ranskassakin.

Ranskan tuttu pronomini ”tu” (joka vastaa englannin kielen sanaa ”thou”) on farsiksi ”tó” ja ranskaksi ”vous” tuttu kohtelias muoto on ”šomā”. ”Vous ”ja” šomā ” ovat myös monikon pronomineja.

kuten ranskan kielessä, myös Persian kielessä käytetty pronomini vaikuttaa siihen, miten sanoja taivutetaan ja erilaisia verbikonjugaatioita käytetään riippumatta siitä, käytetäänkö ”tó” tai ”šomā”.

Arabiassa sen sijaan ei ole kohteliasta ja tuttua pronominia. Ainakaan sellaista, jota ei ole koskaan käytetty. Joissakin lähteissä mainitaan, että ”antumia” voitaisiin käyttää äärimmäisen muodollisena tapana puhutella yksittäistä yksilöä, mutta tämä on hyvin harvinaista.

Diglossia

arabian kieli tunnetaan diglossiasta, joka on ilmiö, jossa yhteiskunnassa puhutaan kahta kielen muotoa. Arabian kanssa on muodollinen, universaali versio kielestä nimeltä Modern Standard Arabic (MSA) jota käytetään kirjoittamiseen, uutisiin, politiikkaan, julkisiin ilmoituksiin ja kaikkeen ”viralliseen”. Arjessa arabit ja arabiankieliset käyttävät kuitenkin joka puolella sanaa paljon eri murteita viestintään.

nämä murteet eroavat joissakin tapauksissa niin paljon MSA: sta, että jotkut pitävät niitä erillisinä kielinä. Tämä koskee erityisesti Pohjois-Afrikassa tai Maghrebissa puhuttuja murteita, joissa Puhutut kielet ovat vaikuttaneet voimakkaasti paikallisiin Berberikieliin sekä Ranskaan, Espanjaan ja muihin kieliin sen lisäksi, että murteet ovat muuttuneet vähitellen ajan myötä.

arabian kielen diglossia muodostaa vakavan esteen arabiaa opiskeleville, sillä jos haluaa hallita sekä keskustelun että kirjoitetut sanat, on opittava tehokkaasti kaksi kielen muotoa. Ja sitten on kysymys siitä, mitä murretta oppia, koska yksittäiset Arabian murteet eivät aina ole keskenään ymmärrettävissä.

Persian kielessä sitä vastoin ei ole tätä ongelmaa. Vaikka kielen eri murteita on olemassa paitsi eri maiden välillä, jotka puhuvat eri variantteja Persian, mutta myös alueellisesti, erot eivät ole läheskään niin suuria kuin ne ovat Arabiassa.

sanastoa arabiaksi ja persiaksi

Joten miten Arabia ja persia vertautuvat sanaston suhteen?

näillä kahdella kielellä on paljon yhteisiä sanoja, mutta arabialaiset lainasanat Persiassa ovat paljon yleisempiä kuin persialaiset lainasanat Arabiassa.

vaikka tarkkoja lukuja on vaikea saada, arjessa puhuttu persialainen käyttää luultavasti noin 10% arabialaista alkuperää olevia sanoja. Kirjoituksissa se lienee lähempänä 20 prosenttia, ja mitä muodollisempi ja akateemisempi kirjoitus, sitä korkeammaksi luku nousee. Uskonnollisissa teksteissä lähes puolet käytetyistä sanoista on arabialaista alkuperää.

arabiankielisiä sanoja ei kuitenkaan tuoda suoraan Persiaan ”sellaisina kuin ne ovat”. Useimmat sanat arabialaista alkuperää muokataan ja mukautetaan toimimaan Persian kielioppi ja huolimatta arabian sanat perustuvat triliteral juurijärjestelmä, jossa konjugaatio ja uuden sanan luominen noudattaa hyvin erityisiä periaatteita, Persian, ne pidetään yksittäisiä sanoja, jotka voidaan muuttaa vain kautta Persian järjestelmän etuliitteet ja jälkiliitteet.

lainasanoja lukuun ottamatta Persialla ja Arabialla ei kuitenkaan ole mitään yhteistä sanastoa viisasta. Näiden kahden kielen perussanasto ei liity toisiinsa, eikä sillä ole yhteistä kantamuotoa, mikä tekee kahdesta selvästi erilaisesta kielestä sanastomaisen.

johtopäätös: kuinka samanlaisia nämä kaksi kieltä ovat?

joten kuinka paljon Persialla ja Arabialla oikeastaan on yhteistä?

ei paljon! Ainoa yhtäläisyys näyttää oikeastaan olevan kirjoitus ja arabialaiset lainasanat, jotka saatat löytää persiaksi. Kielioppi on täysin erilainen, sanaston välillä ei ole mitään suhdetta (lainasanoja lukuun ottamatta) ja ääntämyksellä ei ole sen enempää yhteistä kuin se olisi minkään kahden kielen välillä.

toisin sanoen: ei ole oikeastaan mitään hyvää syytä verrata arabiaa ja persiaa ylipäätään. Se on kuin vertaisi omenoita ja appelsiineja, ja lukuun ottamatta yhteistä historiaa, jossa kaksi kieltä ovat vaikuttaneet toisiinsa pinnallisesti, ne eivät ole kovin samanlaisia.

eikö olisi siis etu osata Persiaa, jos opettelisi esimerkiksi arabiaa?

No, mitä useampia kieliä osaat, sitä helpommaksi uuden kielen oppiminen käy – yleensä. Ja toki-jos osaat lainasanoista muutamia arabialaisia sanoja jo persiaksi, saatat huomata, että vastaavien arabialaisten sanojen oppiminen on hieman helpompaa. Mutta se ei auta sinua heti, kun sinun täytyy oikeasti käyttää sanoja.

ja käsikirjoituksen tunteminen etukäteen on hienoa, mutta sinun on silti opittava lausumaan se kuin se lausuttaisiin arabiaksi, mikä ei ole mikään pieni saavutus. Ja kirjoitusjärjestelmän oppiminen on itse asiassa yksi helpoimmista tehtävistä vieraiden kielten oppimisessa.

johtopäätös: Arabia ja persia ovat hyvin erilaisia, eivätkä ne todellakaan ole samaa kieltä!