vaikka Carter asetti Pakistanin kauppasaartoon, Bhutto onnistui teknisessä ohjauksessa ja diplomaattisesti vaikka Aziz Ahmed onnistui ostamaan arkaluontoisia varusteita, tavallisia metallimateriaaleja ja elektronisia komponentteja, jotka oli merkitty ”tavallisiksi esineiksi”, salaamaan aikeiden todellisen luonteen, tehostamaan atomipommihanketta huomattavasti, vaikka Carterin kauppasaarto epäonnistui täysin. Historioitsija Abdul Ghafoor Bhurgrin kirjoittamassa opinnäytetyössä Carter sabotoi voimakkaasti Bhutton uskottavuutta, mutta ei halunnut suosia hänen teloitustaan Carterin soittaessa kenraali Zia-ul-Haqille pysäyttääkseen teon. Siksi Pakistanin kansanpuolueen vanhempi johto otti yhteyttä eri maiden suurlähettiläisiin ja komissaareihin, mutta ei tavannut Yhdysvaltain suurlähettilästä, koska johto tiesi Carterin ja hänen hallintonsa” jalon ” osan. Kun Carterin hallinto sai selville Bhutton teon, ohjelma pääsi pitkälle, ja lisäksi sillä oli tuhoisa vaikutus SALT I-sopimukseen, joka oli pian kaatumassa, presidentti Carterin epäonnistuminen ydinaseiden leviämisen estämisessä ja asevarustelu Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välillä kiihtyi.

Afganistan ja Keski-Aasian edit

Zulfiqar Afganistanin kuninkaan Zahir Shahin kanssa

vuonna 1972 Bhutto yritti aluksi rakentaa ystävyyssuhteita Afganistaniin, mutta tällaiset yritykset torjuttiin vuonna 1973. Vuonna 1974 Afganistan aloitti salaisen sekaantumisen Pakistanin Khyber Pakhtunkhwaan, mikä kävi Bhutton hallitukselle yhä häiritsevämmäksi. Afganistanin presidentin Dawood Khanin kiistelty Paštunisaatiopolitiikka johti Pakistanissa karmeaan väkivaltaan ja levottomuuksiin. ISI huomautti nopeasti, että presidentti Daud tarjosi turvasatamia ja koulutusleirejä Pakistanin vastaisille militanteille ja että sen tiedustelupalvelu oli tukenut Pakistanin sisäisiä toimia muun muassa tukemalla Baloch-separatisteja. Siksi Bhutton hallitus päätti kostaa, ja Bhutto käynnisti salaisen vastaoperaation vuonna 1974 kenraalimajuri Naseerullah Babarin johdolla, joka toimi tuolloin M. I.: n Länsirintamien pääosaston (DGWI) pääjohtajana. Kenraali Baberin mukaan ajatus oli erinomainen ja sillä oli kova vaikutus Afganistaniin. Operaation tarkoituksena oli aseistaa ääri-islamisteja ja yllyttää iskuun eri puolilla Afganistania. Vuonna 1974 Bhutto antoi luvan salaiseen operaatioon Kabulissa ja Pakistanin ilmavoimissa, ja AI: n ja ISI: n jäsenet onnistuivat luovuttamaan Burhanuddin Rabbanin, Jan Mohammad Khanin, Gulbadin Hekmatyarin ja Ahmad Shah Massoudin Peshawariin peläten, että Rabbani saatetaan salamurhata. Vuoden 1974 lopulla Bhutto antoi lopullisen luvan salaiseen operaatioon Afganistanin mujaheddinin kouluttamiseksi Daoud Khanin hallitusta vastaan. Operaatio onnistui täydellisesti.

vuoteen 1976 mennessä Daud oli alkanut huolestua maansa liiallisesta riippuvuudesta Neuvostoliitosta ja kasvavasta kapinallisuudesta. Bhutto teki 7. kesäkuuta 1976 kolmipäiväisen valtiovierailun Afganistaniin, jota seurasi Daud Khanin viisipäiväinen vierailu Pakistaniin elokuussa 1976. Maaliskuun 2. päivänä 1977 päästiin sopimukseen Afganistanin ja Pakistanin välisen lentoyhteyden palauttamisesta, koska suhteet paranivat edelleen. Bhutto ja Daud tekivät vaihtokaupan virallisista vierailuista pakottaakseen Afganistanin hyväksymään Durandin linjan pysyväksi rajaksi. Kehitys kuitenkin keskeytyi, kun Bhutto syrjäytettiin ja myös Daud Khan syrjäytettiin sotilasvallankaappauksessa pian tämän jälkeen. Länsimaiset asiantuntijat pitivät Bhutton politiikkaa ”viisaana politiikkana” rajakysymyksen suhteen, koska se lisäsi painetta Afganistania kohtaan ja hyvin todennäköisesti edesauttoi Afganistanin hallituksen siirtymistä majoitukseen. Myös Afganistanin varaulkoministeri Abdul Samad Ghaus myönsi, että ennen kompromissia Afganistan oli ollut vahvasti mukana Pakistanin sisällä.