William Blaken kuvitus Joseph Arimatheasta Albionin kivien joukossa sen toisessa osavaltiossa Blaken vuoden 1773 alkuperäisen, kaiverretun noin 1809

legendoja kristinuskon saapumisesta Britanniaan oli runsaasti keskiajalla. Varhaiset kirjoittajat eivät kuitenkaan yhdistä Josephia tähän toimintaan. Tertullianus (Jaa 155-222) kirjoitti Adversus Judaeos-lehdessä, että Britannia oli jo hänen elinaikanaan vastaanottanut ja hyväksynyt evankeliumin, kirjoittaen: ”kaikki espanjalaisten rajat ja gallialaisten erilaiset kansat ja brittien kummittelut—roomalaisten saavuttamattomissa, mutta Kristukselle alistettuina.”

Tertullianus ei kerro, miten evankeliumi tuli Britanniaan ennen vuotta 222. Kuitenkin Eusebios Kesarealainen (Jaa 260-340), yksi varhaisimmista ja kattavimmista kirkkohistorioitsijoista, kirjoitti Kristuksen opetuslapsista Demonstratio Evangelica-lehdessä sanoen, että ”jotkut ovat ylittäneet valtameren ja päässeet Britannian saarille.”Pyhä Hilary Poitiersilainen (300-376) kirjoitti myös, että apostolit olivat rakentaneet kirkkoja ja että evankeliumi oli siirtynyt Britanniaan.

Pseudo-Hippolytoksen kirjoituksissa on luettelo seitsemästäkymmenestä opetuslapsesta, jotka Jeesus lähetti Luukas 10:ssä, joista yksi on Aristobulos Roomalaiskirjeen 16: 10: ssä, jota kutsutaan ”Britannian piispaksi”.

yhdessäkään näistä varhaisimmista viittauksista kristinuskon saapumiseen Britanniaan ei mainita Joosef arimatialaista. Vilhelm Malmesburylaisen teos De Antiquitate Glastoniensis Ecclesiae (”Glastonburyn kirkon muinaisuudesta”, n. 1125) ei ole säilynyt alkuperäisessä painoksessaan, ja Joosef arimatialaista koskevat tarinat sisältyvät myöhempiin painoksiin, joissa on runsaasti glastonburylaisten munkkien tekemiä interpolaatioita ”luostarin arvostuksen lisäämiseksi – ja siten sen pyhiinvaeltajakaupan ja vaurauden lisäämiseksi” teoksessaan Gesta Regum Anglorum (Englannin kuninkaiden historia, valmistunut 1125) Vilhelm Malmesburylainen kirjoitti, että Glastonbury Abbey rakennettiin saarnaajat lähetetään paavi Eleuterus Britanniaan, kuitenkin lisäksi lisätään:” sitä paitsi on olemassa asiakirjoja, joilla ei ole vähääkään arvoa, ja joita on löydetty eräistä paikoista seuraavin seurauksin: ’Ei muita käsiä kuin Kristuksen opetuslasten kädet pystyttivät Glastonburyn kirkon’; ”mutta tässä Vilhelm ei nimenomaisesti yhdistänyt Glastonburya Joosef arimatialaiseen, vaan korostaa apostoli Filippuksen mahdollista osaa:” jos Filippus, apostoli, saarnasi Gallialaisille, kuten Freculphus kertoo toisen kirjansa neljännessä luvussa, voidaan uskoa, että hän myös istutti sanan kanaalin tälle puolelle.”

vuonna 1989 A. W. Smith tarkasteli kriittisesti legendojen kertymistä Joseph Arimatialaisen ympärillä, jonka runohymni William Blake and did those feet in ancient time on yleisesti pidetty ”lähes salaisena mutta intohimoisesti hallussa uskonartikkelina tiettyjen muuten melko ortodoksisten kristittyjen keskuudessa” ja Smith totesi ”että oli vähän syytä uskoa, että suullinen perinne koskien Jeesuksen vierailua Britanniaan oli olemassa ennen vuosisadan alkua”. Sabine Baring-Gould kertoi Cornwallilaisen tarinan, kuinka ” Joosef Arimatialainen tuli veneellä Cornwalliin ja toi mukanaan Jeesus-lapsen, ja tämä opetti hänelle, miten Tina otetaan talteen ja se puhdistetaan volframista. Tämä tarina sai mahdollisesti alkunsa siitä, että juutalaiset Angevin-kuninkaiden alaisuudessa viljelivät Cornwallin tinaa.”Sen kehittyneimmässä versiossa tinakauppias Joosef vieraili Cornwallissa veljenpoikansa Jeesus-pojan kanssa. Pastori C. C. Dobson (1879-1960) puolusti Glastonburyn legendan aitoutta. Asiaa ovat viime aikoina puolustaneet Skotlannin kirkon pappi tohtori Gordon Strachan (1934-2010) ja entinen arkeologi Dennis Price.

Graalin malja

legenda, jonka mukaan Joosefille annettiin vastuu Graalin maljan pitämisestä, oli Robert de Boronin tuote, joka laajensi lähinnä Pilatuksen teoista kertovia tarinoita. Boorin Joseph D ’ Arimathessa Joosef on vangittuna paljolti samoin kuin Apostolien teoissa, mutta juuri Graalin malja ylläpitää häntä vankeuden aikana. Vapauduttuaan hän perustaa seuraajiensa joukon, joka vie Graalin maljan Britanniaan, vaikka Joseph itse ei mene sinne. Joosefin ja Britannian välisen yhteyden alkuperä ei ole täysin selvä, joskin myöhemmissä romansseissa, kuten Perlesvauksessa, Joosef itse matkustaa Britanniaan tuoden pyhäinjäännöksiä mukanaan. Lancelot-Grail-syklissä, laajassa Arthurian sävellyksessä, joka vei paljon Robertilta, Britannian ensisijaisena pyhänä miehenä ei pidetä Joosefia vaan hänen poikaansa Josephusta.

myöhemmät kirjoittajat pitivät Graalin tarinaa joskus virheellisesti tai tahallaan totuutena. Tällaisia tarinoita innoitti kertomus John Glastonburylaisesta, joka kokosi kronikan Glastonburyn luostarin historiasta noin vuonna 1350 ja joka kirjoitti, että Joosef Britanniaan tullessaan toi mukanaan astioita, jotka sisälsivät Kristuksen verta ja hikeä (käyttämättä sanaa Graalin malja). Tämä kertomus innoitti Graalin maljan tulevia väitteitä, mukaan lukien väite, joka koski Aberystwythin museossa esillä ollutta Nanteos-maljaa. Tähän perinteeseen ei viitata antiikin tai keskiajan teksteissä. Johannes glastonburylainen väittää edelleen kuningas Arthurin polveutuneen Joosefista ja luettelee seuraavan mielikuvituksellisen sukutaulun Kuningas Arthurin äidin kautta:

Helaius, Nepos Joseph, Genuit Josus, Josue Genuit Aminadab, Aminadab Genuit Filium, qui Genuit Ygernam, de qua Rex Pen-Dragon, Genuit Nobilem et Famosum Regum Arthurum, per Quod Patet, Quod Rex arthurus de stirpe Joseph descendit.

Elisabet I siteerasi Joosefin lähetystyötä Englannissa kertoessaan Roomalaiskatolisille piispoille, että Englannin kirkko oli edeltänyt roomalaiskatolista kirkkoa Englannissa.

muut legendat

Kun Joseph laski kävelevän sauvansa maahan nukkumaan, se ihmeen kaupalla juurtui, lehahti ulos ja puhkesi kukkaan ”Glastonburyn piikkinä”. Tällaisten ihmeiden toistaminen rohkaisi pyhiinvaeltajien kauppaa Glastonburyssa, kunnes luostari lakkautettiin vuonna 1539 Englannin uskonpuhdistuksen aikana.

Joosef Arimatialaisen maahan Glastonburyssa asettama Taru sauvasta, joka katkesi lehteen ja kukkaan Glastonburyn piikkinä, on yleinen ihme hagiografiassa. Tällainen ihme kerrotaan Anglosaksisesta pyhimyksestä Etheldredasta:

jatkaessaan pakoaan Elyyn Etheldreda pysähtyi muutamaksi päiväksi Alfhamiin lähelle Wintringhamia, jonne hän perusti kirkon; ja tämän paikan lähellä tapahtui ”hänen sauvansa ihme.”Väsyneenä matkastaan hän eräänä päivänä nukkui matkan varrella, korjattuaan sauvansa maahan päänsä kohdalle. Herättyään hän huomasi kuivan sauvan puhjenneen lehteen; siitä tuli saarnipuu,” suurin puu koko maassa”, ja hänen lepopaikkansa, jossa kirkko myöhemmin rakennettiin, tuli tunnetuksi nimellä ” Etheldredestow.”

— Richard John King, 1862, julkaisussa: Handbook of the Cathedrals of England; Eastern division: Oxford, Peterborough, Norwich, Ely, Lincoln.

keskiaikainen kiinnostus sukututkimukseen nosti esiin väitteitä, joiden mukaan Joosef olisi ollut Jeesuksen sukulainen; erityisesti Marian setä, tai joidenkin sukuluetteloiden mukaan Joosefin setä. Sukututkimus Joosef Arimatialaisen perheelle ja historia hänen myöhemmistä seikkailuistaan idässä tarjoavat aineistoa Graalin romansseille Estoire del Saint Graal, Perlesvaus ja Queste del Saint Graal.

toinen Floresin Historiarumissa kerrottu legenda on, että Joosef on itse asiassa Vaeltava Juutalainen, mies, jonka Jeesus kirosi kulkemaan maan päällä toiseen tulemukseen asti.